Seksi on joskus ristiriitainen asia, sitä halutaan, mutta toisaalta se voi pelottaa.
Näppituntumalla vaikuttaa, että nimenomaan tautienpelko on iso ongelma varsinkin meille lapsuutensa 80-luvulla eläneille. AIDS nousi maailman tietoisuuteen 80-luvun alussa, ja reaktio oli alkuvaiheessa mediassa pelonsekainen. Tuntematon uhka ahdisti ja pelotti ihmisiä. Jos ei tuohon aikaan elänyt, ei asiaa ehkä voi kunnolla ymmärtää.
Veikkaan, että lapsiin ilmapiiri vaikutti vielä voimakkaammin.
Hyvää tässä oli tietenkin, että se teki monesta varovaisen. Mutta tekikö se meistä liian varovaisia? Muistan, että lapsen mielessäni seksi oli kauan yhtä kuin "kamala kuolema hyljeksittynä AIDS-potilaana". Tästä asenteesta on ollut vaikea päästä eroon (vaikka olen voimakkaalla seksuaalivietillä varustettu mies).
Tunteeko moni muu 80-luvulla lapsuutensa tai nuoruutensa elänyt samoin? Onko asiaa tutkittu?
Näppituntumalla vaikuttaa, että nimenomaan tautienpelko on iso ongelma varsinkin meille lapsuutensa 80-luvulla eläneille. AIDS nousi maailman tietoisuuteen 80-luvun alussa, ja reaktio oli alkuvaiheessa mediassa pelonsekainen. Tuntematon uhka ahdisti ja pelotti ihmisiä. Jos ei tuohon aikaan elänyt, ei asiaa ehkä voi kunnolla ymmärtää.
Veikkaan, että lapsiin ilmapiiri vaikutti vielä voimakkaammin.
Hyvää tässä oli tietenkin, että se teki monesta varovaisen. Mutta tekikö se meistä liian varovaisia? Muistan, että lapsen mielessäni seksi oli kauan yhtä kuin "kamala kuolema hyljeksittynä AIDS-potilaana". Tästä asenteesta on ollut vaikea päästä eroon (vaikka olen voimakkaalla seksuaalivietillä varustettu mies).
Tunteeko moni muu 80-luvulla lapsuutensa tai nuoruutensa elänyt samoin? Onko asiaa tutkittu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elin alkavaa nuoruuttani juuri tuohon samaan aikaan ja muistan sen hysterian todella hyvin. Jälkeenpäin muistan sen kuinka tieteentekijät ja lääkärit puhuivat aina asiaa, mutta erityisesti media ylläpiti aivan järjetöntä hysteriaa.
Jos median kirjoituksia ja uutisia olisi uskonut, olisi luullut HI viruksen leviävän hengityksen kautta ja tarttuvan toiseen pelkästä hipaisusta. Lääkärit yrittivät hillitä, ei mediahysteriaa, vaan median levittämää hysteriaa.
Pelkästään AIDS hysteria sai minut, ei varovaiseksi, vaan järkeväksi ja miettimään syvemmin mitä media meille oikein suoltaa. Se oli ensimmäinen herääminen mediakritiikkiin.
Valitettavasti media ei siitä ottanut oppia ja seuraava hysteria seurasikin sitten netin levittyä yleiseen käyttöön 90 luvun puolenvälin paikkeilla. Puhun tietenkin pedofiliahysteriasta joka ei ota laantuakseen.
AIDS hysteriaa ei silloin voinut kritisoida koska ei ollut tällaisia keskustelupalstoja, mutta se hysteria oli silloinkin sellaista, että kaikkia asiallisia kirjoituksia aiheesta ei edes noteerattu, ikäänkuin ei olisi sallittua kritisoida sitä lainkaan.
Nykyään pedofiilihysteria on juurikin samanlaista, ettei sitä hysteriaa saisi kritisoida, vaan pitäisi yhtyä raivokkaaseen vihaan jotakin täysin tuntematonta ja marginaalista ilmiötä kohtaan, aivan kuten noitavainojen aikaan.
Ja saatpa vain nähdä että tähänkin ketjuun tulee noita hysteerikkoja syyttelemään.
Uskoisin, kun näin jälkeenpäin ajattelen mediakentän muuttumista, että jos AIDS hysteria syttyisi tänään, se ei kuolisi pois viidessä vuodessa kuten se teki 80 luvulla, vaan sitä ylläpidettäisiin parikymmentä vuotta aivan kuten esimerkiksi pedofiliahysteriaa on ylläpidetty.
Pedofiilihysteria ei ole niin suuri aihe enää mediassa, kuin se on sosiaalisessa mediassa ja typerysten ylläpitämänä.
AIDS hysteria haihtui pois siksi että siitä ei saatu enää uutisia aikaiseksi. Toimittajien oli pakko kertoa lääkäreiden kanta aiheeseen ja lopulta lehdet eivät enää myyneet. Sen mediaseksikkyys siis haihtui kun se ei ollutkaan hengityksen ja kosketuksen kautta tarttuva kaiken tappava rutto. Jos se olisi syttynyt nettiaikaan, aivan taatusti jotkut typerykset ylläpitäisivät sitä hysteriaa sosiaalisen median kautta vielä tänäkin päivänä.
Jos henkilökohtaisesti arvioin AIDSin vaikutusta esimerkiksi seksuaalivalistukseen, niin kyllähän se oli sellainen piristysruiske joka lisäsi kiinnostusta erityisesti nuorten seksikäyttäytymistä kohtaan ja määrärahoja löytyi nuorten valistamiseen. En muista sitä olisiko silloin kritisoitu erityisesti nuorten seksikäyttäytymistä, mutta silloin oli tapetilla porno ja pornolehdet, joita syytettiin AIDSin levittämisestä, vaikka eihän sillä ollut mitään osaa eikä arpaa sen leviämiseen.
Voin olla väärässä mutta jokin pastori taisi amerikoissa käyttää AIDSia lyömäaseena "moraalittomuutta" vastaan, eli esimerkiksi Playboy-lehteä vastaan, mutta siinä vaiheessa amerikoissakin kaikki alkoivat jo tietää mistä oli kysymys ja tuollaisia pastoreita pidettiin sivistymättöminä hihhuleina joita ei tarvinnut kuunnella.