Miten tässä todellakin näin kävi? Olin ennen hyvin menestynyt ihminen, tai ainakin niin koin asian. Nyt olen ollut työttämänä ja opiskellut, mutta en silti usko saavani enää uutta työtä. Olin menestynyt yrittäjäkin, mutta rohkeutta ei enää kehittää ja ottaa riskiä. En ole tehnyt konkurssia, eli voisin vielä jatkaa mutta en pysty, kun rohkeus puuttuu. Mukaan on tullut itsetuhoinen ajattelu ja jotenkin minusta tuntuu, että olen kuilun partaallai. Parisuhde on surkea ja pitäisi se päättääkin, mutta ei saa enää mitään aikaiseksi.
Ei tässä näin pitänyt käydä.
Ex menestyjä
8333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oikeesti.. hae apu heti kun tuntuu siltä että tarviit sitä.
Jos odotat että joku tulee auttaan sua, asiat vaan menevät pahemmaksi.
Ei muuta (: oon varma että jonakin päivänä olet taas menestyjä.. kuka tietää, ehkä tuut olemaan Suomen menestyvin henkilö :) Toivon sulle kaikkea hyvää!
^
Anteeks kaikki kirjotusvirheet.... Taas sellainen ilta että... =)
Niin varmaankin pitäisi tehdä, eli hakea apua. Ei vain ole helppoa ottaa itseään niskasta kiinni.
Sinun on pysäytetty tällä tavoin. Ihmisen menestyminen on paljon muutakin kuin työtä, aina vaan yhä parempia tuloksia, liikevoittoja.
Nyt tarvitset lepoa ja henkilön jonka kanssa tarkastella elämän uusia puolia. Kun yksi vaihe loppuu, toinen alkaa.
omassa tilanteessa on yhteistä aloittajan kanssa. Olen korkeasti koulutettu, työtön, opiskelen jotain 'ajankuluksi', mutta mikään ei motivoi. Olen jo keski-ikäinen ja tuntuu ettei työmarkkinoilla ole mitään minulle. Olen hakenut varmaan sataan paikkaan, tuloksetta. Vaimo lähti heti kun jäin työttömäksi ja muutenkin ihmissuhteet retuperällä.. en vaan jaksa tavata ketään, en käydä millään 'deiteillä'. Monesti mietin, että pääsisipä jo haudan lepoon, niin väsynyt olen.
Joo, olen minä aina ollut vähän omituinen, mutta nyt haluaisin vaan kuolla kun joku pään sisällä estää normaalin elämän. Ottaa päähän tämä ikuinen pulma joka minulla on ollut.
ainakin olet saanut maistaa menestystä, itse olen syntynyt luuseriksi ja sellaisena tulen kuolemaan, en ole elämässäni onnistunut missään. pelkkiä loputtomia epäonnistumisia. eläisin mielummin päivän menestyjänä kuin ikuisuuden tällaisena häviäjänä.
Kiitos viesteistänne. Hyviä pointteja monet. Pitäisi löytää uusia puolia rahan sijasta? Missä on oma psykatrini, joka alkaa pohtia elämässäni uusia tuulia? Tuo on myös hyvä, että olen tosiaan joskus saanut maistaa isoa menestystä. Voin kuitenkin kertoa näinpäin kehittyvän urakehityksen sangen kivuliaaksi. Ihminen kestää paljon enemmän uran kehittymistä, kuin laskemista. Positiivista tässä on, että tästä on taas mahtavaa ponnistaa ja se tunne on mitä parhain.