Onko teillä muilla epävakaata kärsivillä semmoinen jatkuva tuskainen olotila ettei pysty kunnolla hengittämäänkään kun paha henkinen olo jyllää sisuksissa asti? Minulla on... eikä se johdu pelkästään tästä helteestä. Se johtuu myös siitä kun näen ja kuulen pahuutta maailmasta koko ajan. Ihankuin etsisinkin sitä pahuutta jotenkin että saan varmistuksen siitä että maailma on todellakin paha paikka elää. Usein tunnen sellaista selittämätöntä vihamielisyyttä ilman mitään syytä. Tämä mielen myllerrys tuntuu jaloissa asti, olen levoton ja ahdistunut, ikävystynytkin. En luota ihmisiin johtuen menneisyydestäni, minua kiusattiin koulussa liian paljon. Toisen ihmisen nähdessäni voin tuntea syvää halveksuntaa ennenkuin tunnen hänet läpikotaisin... jos hän on saanut luottamukseni olen ehkä maailman paras ystävä. Mutta muuten en uusia ystäviä kyllä saa. Toisaalta en niitä kaipaakaan. En halua tulla taas kiusatuksi, jätetyksi, haukuttavaksi.
Vihantunnettani voisin kuvata siten, että haluaisin lyödä reiän seinään. Se on siis voimakas, selittämätön ja pelottavakin tunne. Joskus taas mielikuvissani on paljon synkimpiäkin aatoksia mutta osaan pitää kaiken sisälläni. Patoan vihaa sisällä. Joskus se tulee myöhemmin ajattelemattomana raivonpuuskana tai passiivis-aggressiivisena käytöksenä. Olen käynyt ryhmissä missä käydään läpi tunteidenhallintaa joka onkin osoittautui sinä hetkenä ihan hyväksi mutta jonka jälkeen olen palannut taas tähän. Yritys on kuitenkin kova, että osaan löytää syyn vihamieliselle käytökselle ja pystyn keskustelemaan asiasta. Aina se ei kuitenkaan auta. Tämä turhauttaa minua.
Terapeutit pitävät minua vaikeana ihmisenä koska näennäisesti kaikki on hyvin muttei silti olekaan. Olen ihan tavallisen näköinen itsestäni huolta pitävä ihminen. Silti kun minusta tuntuu että tunteitani on jollain lailla loukattu, helvetti pääsee valloilleen. Joskus raivarini ei johdu siitä yksittäisestä tapauksesta vaan se on monen asian summa. En vain yksinkertaisesti voi sille mitään että olen niin herkkähipiäinen tyyppi. Olemalla tyyni ja tasapainoinen ei vain sovi elämääni, törmäilen missä milloinkin joka vain syöttää pyörremyrskyä sisälläni.
Vihantunnettani voisin kuvata siten, että haluaisin lyödä reiän seinään. Se on siis voimakas, selittämätön ja pelottavakin tunne. Joskus taas mielikuvissani on paljon synkimpiäkin aatoksia mutta osaan pitää kaiken sisälläni. Patoan vihaa sisällä. Joskus se tulee myöhemmin ajattelemattomana raivonpuuskana tai passiivis-aggressiivisena käytöksenä. Olen käynyt ryhmissä missä käydään läpi tunteidenhallintaa joka onkin osoittautui sinä hetkenä ihan hyväksi mutta jonka jälkeen olen palannut taas tähän. Yritys on kuitenkin kova, että osaan löytää syyn vihamieliselle käytökselle ja pystyn keskustelemaan asiasta. Aina se ei kuitenkaan auta. Tämä turhauttaa minua.
Terapeutit pitävät minua vaikeana ihmisenä koska näennäisesti kaikki on hyvin muttei silti olekaan. Olen ihan tavallisen näköinen itsestäni huolta pitävä ihminen. Silti kun minusta tuntuu että tunteitani on jollain lailla loukattu, helvetti pääsee valloilleen. Joskus raivarini ei johdu siitä yksittäisestä tapauksesta vaan se on monen asian summa. En vain yksinkertaisesti voi sille mitään että olen niin herkkähipiäinen tyyppi. Olemalla tyyni ja tasapainoinen ei vain sovi elämääni, törmäilen missä milloinkin joka vain syöttää pyörremyrskyä sisälläni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juuri näin mullakin. Mä olen sukulaisten mielestä hauska ja ymmärtäväinen ihminen, jolle kaikki kertoo huoliaan. Ja minä se vaan vihaan kaikkea ympärilläni mutta näyttelen hyvin.
Jos mulla ei ole muuten vihantunteita, niin kehitän sen vaikka vain nähdessäni einesruokamainoksen ja miettimällä lihantuotantoa. Ihan totta, tarraan kaikkeen, mistä voi vihastua.
Mun puolisoni usein ihmettelee, miksi kiihdyn joskus nollasta sataan sekunnin murto-osassa. Ihan tavallisesta pyynnöstä tai kysymyksestä, joka on vaan sillä hetkellä liikaa. Mulla on bipon lisäksi diagnoosissa ajoittain psykoottistasoinen persoonallisuushäiriö. On maininta, että mun sisäinen maailmani on julma ja primitiivinen. Ja lisäksi, mä tunnen jotenkin väärin. Jos pitäs tuntea kiintymystä, voin olla ihan tunnetasolla tyhjä, ei mitään tunnetta. Ei hyvä.