Olen huomannut itsessäni, että en välitä enää edes hyvien tuttujen tapaamisesta. kaikki vaan väsyttää ja koen kaiken suorittamisena.
Haluisin vaan nukkua ja lapseni on ainoo minkä takia jaksan selviytyä paskasta arjesta.. Tympäsee kaikki ja olen ruvennut vihaamaan ihmisiä. masennustako? vai olenko tullosa hulluksi?
Haluisin vaan nukkua ja lapseni on ainoo minkä takia jaksan selviytyä paskasta arjesta.. Tympäsee kaikki ja olen ruvennut vihaamaan ihmisiä. masennustako? vai olenko tullosa hulluksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Neurologian piiriin kuuluu oireesi, olisiko keski-iän hormonaalisiin muutoksiiin kuuluvaa vaiko pre-dementeettisia oireita?
En tiedä olenko masentunut, mutta en minäkään ihmisistä välitä niin hirveästi. Mutta minä olenkin vähän omituinen muutenkin.
Sama ongelma minullakin ettei jaksaisi enää edes kavereitaan tavata kun sekin tuntuu liian raskaalta. Pakko silti yrittää jaksaa tsempata vaikka olen ollut aivan romuna jo useamman vuoden.
Kannattais mennä apteekkarin puheille vaikka ja kysyä tietämättömänä, tarviiko ihminen B-vitamiineja. Ne sanoo ja myy sulle pakkauksen.
Ihan vetämättömään kondikseen ostin Obsidan, rautaa sisältäviä kapseleita. Tosin tiesin raudanpuutoksestani. Olisin luovuttanut verta, mutta koe osoitti, että veressä ei ole tarpeeksi rautaa.
Minulla mitattu b-vitamiiniarvot ja laaja verenkuva kokonaisuudessaan muutenkin ok, folaattipitoisuus jopa mm. kolminkertaisesti yli viitearvojen plussalla. Maksa-haima jne arvot siis ok.
MIttauttakaapa ionisoidut arvot edellämainituista jotka dementiaoireiden ilmaaantuessa voivat olla poikkeavia. ->wikipedia
Olipa kiva huomata että oli muitakin. Olen siis luullut olevani ainoa ja miettinyt mikä mussa on vialla. Kiinnostais vielä toi AS tutkijan kommentti eli mitä tarkoitti se jälkimmäinen?
Vitamiinit on kyllä kokeiltu ja tää on ns aaltoilevaa jos ilostuu jostain niin sillä hetkellä todella hyvä fiilis mutta se ei kauaa kestä.
Eniten häiritsee kun sellanen perusvireys ja positiivisuus on vaan muistoissa enää ja miksi kaikki tuntuu niin työläälätä/suorittamiselta. Asiaa ei helpota että saan kauheita kilareita ja uupumusta pienistäkin arjen vastoinkäymisistä. Pelkään että olen kohta niin syvällä jossain etten huomaa ja aiheutan lapselleni jotain traumoja jos hän vaistoaa pinnistelyistäni huolimatta tai jotain sellaista.
Kiitos vastauksista ja kiva lukea muiden juttuja myös!
Sinulla oletettavasti bipo ei sikäli kirjoituksesi pitää paikkansa.