10-viikkoinen pentu käyttää kovasti hampaitaan, se tahtoo purra iloissaankin, kaiken aikaa käsissä kiinni. Vain silloin kun se on väsynyt, sitä edes pystyy hyväilemään purematta. Eikä se tahdo uskoa. Kädet on aina naarmuilla. Miten sitä olisi paras opettaa olemaan purematta? Ja missä iässä sen voisi odottaa oppivan olemaan purematta?
Välillä kun pentu oikein riehaantuu ja tekee jotain luvatonta, vaikka selätän sen ja tuijotan vihaisesti silmiin ja murisen ja vaikka mitä, se ei usko vaan jatkaa kun päästän sen irti. Sitten jos tartun vähän ronskimmin niskasta kiinni ja selätän sen niin, että se hieman vinkaisee, niin sitten se uskoo ja lopettaa. Onko soveliasta? Eikös emokin kouluta pentua niin, että pentu välillä vinkaisee.
Välillä kun pentu oikein riehaantuu ja tekee jotain luvatonta, vaikka selätän sen ja tuijotan vihaisesti silmiin ja murisen ja vaikka mitä, se ei usko vaan jatkaa kun päästän sen irti. Sitten jos tartun vähän ronskimmin niskasta kiinni ja selätän sen niin, että se hieman vinkaisee, niin sitten se uskoo ja lopettaa. Onko soveliasta? Eikös emokin kouluta pentua niin, että pentu välillä vinkaisee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perheessämme on kasvatettu vuosien varrella 4 isohkoa koiraa pennusta aikuiseksi saakka. Puremisongelma on ratkaistu jokaisen pennun kohdalla siten, että pennun koettaessa kättä hampaillaan, "uhri" kiljaisee ja poistuu tilanteesta. Tämän tapahtuman jälkeen pentu on jätetty huomiotta hetkeksi ja jatkettu leikkejä myöhemmin uudestaan.
Aika nopeasti jokainen on tajunnut, ettei pureminen ole ihmisestä kivaa, "kun aina tuolleen ilkeästi rääkäisee ja leikki loppuu siihen". :) Ei varmaankaan toimi kaikilla, mutta ainakin meillä tämä on osoittautunut ehdottomasti parhaaksi keinoksi. Kannattaa yrittää!
Selättäminen on OK, kunhan molemmat ymmärtävät missä mennään. Pentua ei koskaan saa satuttaa liian kovaa, ettei iske luottamuspula.
Tsemppiä ja rautaisia hermoja pennun kasvatukseen! :)
Meillä pentu lopetti yltiömäisen puremisen noin 13-14 viikon iässä, eli ei kovin kauaa tarvitse kestää sinunkaan enää, jos sama sääntö pätee.
Koulutimme ihan samalla tavalla kuin teillä, mutta lisäksi käytimme tällaista keinoa: kuonosta kiinni aina puremisen jälkeen ja pidimme kiinni niin kauan että vinkui hiukan. Nyt siis on jo paljon helpompaa, ikää n. 15,5 viikkoa!
Tsemppiä!
asiallisista vastauksista.
tosiaan, rankaisu on hyvä renki, huono isäntä. tuo pureminen jää parhaiten pois keinolla että 'kiljaisee' aina niinkuin muka paljonkin sattuisi, kun pentu ottaa vähänkin hampailla. sitten lähtee vähän 'loukkaantuneena' tekemään omiaan eikä välitä koirasta hetkeen. Pentu haluaa pureskelemalla huomiota, ja jos se ei sitä saa purressaan, tapa jää hyvin äkkiä pois.