Epilepsiadiagnoosi

MRI-kuvaus kertoo parhaiten epilepsiasta, joten sinulla ei ole epilepsiaa. Aikanaan kohdallani tehtiin vuosittain EEG-kuvaukset, mutta koskaan häiriöpesäkkeen sijainti ei selvinnyt. SPECT, MRI, MEG ja PET antoivat todellisen tuloksen.

Onko lääkärisi sekoittanut TGA- ja epilepsiakohtaukset? Diagnoosiin tarvitaan vähintään kaksi epilepsiakohtausta. Muissakin neurologisissa sairauksissa on kohtauksia, joten epilepsia ei ole ainoa vaihtoehto.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/3720363

Eiköhän tuo EEG kerro, kun kyseessä on epileptinen purkaus ja purkauksia. Välttämättä magneettikuvauksissa ei ole mitään ihmeellistä. Yliopistollisien sairaaloiden neurologit osaavat varmasti työnsä. Näin ollen jos sieltä saa epilepsia diagnoosin, niin eiköhän tuo sitä ole.

Itse olen hieman eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ei magneettikuvauksissa välttämättä mitään näy, jos kyseessä ei ole ns. aivojen rakenteellinen poikkeavuus. Sen sijaan ymmärrykseni mukaan löytö EEG:ssä on voimakas indikaatio, sehän mittaa nimenomaan aivojen sähköistä toimintaa. MRI taas kuvantaa aivoja ja osa muista menetelmistä niiden toimintaa. Kuten kirjoittaja mainitsi, EEG:ssä ei välttämättä näy mitään (p.s. se ei kuvanna) ja tekee tilanteen hankalaksi mutta nimenomaan positiivinen tulos EEG:stä on merkittävä.

On totta, että nykyaikana puhutaan siitä, että diagnoosiin tarvitaan kaksi kohtausta. Omassa nuoruudessani niin ei ollut (EEG:llä (positiivinen) diagnoosi ja MRI vain kasvaimen ja vuotojen poissulkemiseksi) ja jotenkin tuntuu, että uusi määritelmä johtuu kahdesta syystä: alkoholin yms. suurkäytön lisääntyminen (viinakrampit, ei suoranainen epilepsia) ja toisaalta siitä, että pitkäaikaisen lääkityksen aloittamista halutaan lykätä mahdollisemman pitkälle (esim. elämäntapojen muutos voi ehkäistä kohtauksia). Itseni on vaikea uskoa, että kukaan normaalia "kunnollista" elämää viettävä voisi saada perinteisen kramppauskohtauksen ilman voimakasta alttiutta epilepsiaan. En myöskään usko, että lääkärisi olisi sotkenut TGA:n ja epilepsian, ensimmäisessä ei ole kysymys kuvaamastasi kouristelusta. Haiskahtaa enemmän siltä, että hän on todennut sinulta puuttuvan perinteiset altistustekijät ja siksi puoltaa diagnoosia.

Itse olen saanut kaksi diagnoosia, 15 v. välissä: molemmat kohtaukset olivat sitä itseään. Jälkimmäisessä lykättiin lääkityksen aloittamista toisen lääkärin suosituksesta (päivystys, ensimmäinen olisi historian puolesta aloittanut heti): olin käyttänyt alkoholia edellisenä iltana ja tehnyt liikaa töitä parin vuoden ajan. Olin pitkään vihainen tästä ratkaisusta, koska "tarvittavan" toisen kohtauksen tullessa teloin itseni kohtalaisesti ja traumatisoiduin tilanteesta pitkäksi aikaa (yksin kotona, ruoat hellalla, oksennukset vieressä, muisti kadoksissa vieraassa maassa). Tästä on varmasti monia mielipiteitä mutta mielummin olisin pienellä epäuskolla syönyt lääkkeitä kuin kokenut tuon.

Myönnän kyllä, että oli äärettömän vaikea uskoa, että sairaus olisi iskenyt uudestaan. Olin suorastaan sekaisin ja niin oli lähipiirikin. Sulattamiseen meni vuosia ja joskus vieläkin se tuntuu unelta vaikka tabletit nielen sen kummemmin ajattelematta.

Paasasin, sorry. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin.

Uni-EEG uusitaan, sen verran rajatapaus olin ilmeisesti. Mitään muita oireita ei edelleenkään ole tullut, eli vain tuo yksi kohtaus vajaa pari kuukautta sitten. Katsotaan nyt, minkälaista toimintaa päässä tällä kertaa näkyy :)