Löytyykö ketään jolla on kokemusta aikuisiässä puhjennesta anoreksiasta tai aikuisen anorektikon läheisenä elämisestä? MInulla on 60 v lähestyvä perheenjäsen jonka aina olen kokenut läheiseksi ja rakkaaksi. N 12 v sitten hän aloitti rajun laihdutuksen ja on vuosien mittaan laihdyttanut useampaan otteeseen itsensä sairaalakuntoon,tiputukseen. Hänellä on aikuinsn tytär muuta ei muuta perhettä,minua kohtaan hän on muuttunut yhä vihamielisemmäksi ja sanoo ettei luota minuun, mutta hakee kuitenkin apuani. Piäisikö minun jättää hänet oman onnensa nojaan, oma psyykeni ei enää tahdo kestää?muut patsi tyttärensä hän on jo karkoittanut..
aikuisanorektikko läheisenä
ruusaska
1139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anorektikko voi ahdistuneena ja peloissaan sanoa asioita, joita ei oikeasti tarkoita. Kannattaa muistaa että kyseessä on kuitenkin mieleltään sairas ihminen ja jättää kommentit omaan arvoonsa. Mikään sylkykuppi sun ei kuitenkaan tarvitse olla! Jos tilanne on sinulle liian raskas, en näe syytä sille että pitäisit kyseiseen ihmiseen yhteyttä. Niin karulta kuin se kuulostaakin, voisi se ehkä jopa auttaa ystävääsi tajuamaan että sairaus vain vie asioita, ei tuo mitään. Mielestäni et voi paljoakaan tehdä hänen puolestaan ellei hän itse ole halukas paranemaan. Ystävän tuki on tietysti aina tarpeen, mutta jos tilanne on jatkunut noinkin kauan ja oma psyyke hajoaa, kannattaa ottaa etäisyyttä. Jos et kokonaan halua lopettaa yhteydenpitoa, vähennä sitä ja pidä ainakin taukoa. Ja ainahan voit vielä yrittää keskustella hänen kanssaan ja kertoa kuinka raskaalta suhteenne tuntuu. Muuta et voi oikein tehdä.