Olen oikeastaan koko pienen ikäni pelännyt kaikenlaista. Ihan kaikkia hyönteisiä, lukuunottamatta leppäkerttuja. Pahimpia hyönteisistä ovat koppakuoriaiset, (yö)perhoset, muurahaiset ja toukat.
Pelkään myös sitä, että joku puhuu minusta selkäni takana pahaa, ja 13 vuoden kiusaamisen jälkeen, pitkällä sairauslomalla pelkään yhä tulevani kiusatuksi.
Pelkään erilaisia sosiaalisia tilanteita, ja minulla on läheisten menettämisen pelko. Pelkään ihan suunnattomasti menettäväni perheenjäseniä, ja jopa joskus ahdistun peloista niin suunnattomasti, että menen lopulta psykoosiin. Kuulen myös lannistavia ääniä pääni sisältä, ja jotkut ovat niin inhottavia, etten halua edes mainita niistä. Pelkään myös tietynlaisia ihmisiä, ja humalaisia ihmisiä, varsinkin miehiä kokemieni traumojen vuoksi. Kysyn lähes joka päivä avomieheltäni, että haluaako hän vielä olla kanssani.
Nämä asiat kalvavat minua sisältä, itken välillä iltaisin kun mies on jo nukahtanut, kun pelkään, että hän on lähtenyt kun herään. Mutta päivä päivältä taakkani helpottaa, pieneksi osaksi lääkkeiden ansiosta, osaksi viikottaisen terapian ja 2 kertaa viikossa olevan ryhmätoiminnan ansiosta. Enää en pelkää mennä ryhmätoimintaan, vaan menen sinne hyvin mielin. Mutta vinkkejä, ja kokemuksiakin olisi silti kiva kuulla :)
Pelkään myös sitä, että joku puhuu minusta selkäni takana pahaa, ja 13 vuoden kiusaamisen jälkeen, pitkällä sairauslomalla pelkään yhä tulevani kiusatuksi.
Pelkään erilaisia sosiaalisia tilanteita, ja minulla on läheisten menettämisen pelko. Pelkään ihan suunnattomasti menettäväni perheenjäseniä, ja jopa joskus ahdistun peloista niin suunnattomasti, että menen lopulta psykoosiin. Kuulen myös lannistavia ääniä pääni sisältä, ja jotkut ovat niin inhottavia, etten halua edes mainita niistä. Pelkään myös tietynlaisia ihmisiä, ja humalaisia ihmisiä, varsinkin miehiä kokemieni traumojen vuoksi. Kysyn lähes joka päivä avomieheltäni, että haluaako hän vielä olla kanssani.
Nämä asiat kalvavat minua sisältä, itken välillä iltaisin kun mies on jo nukahtanut, kun pelkään, että hän on lähtenyt kun herään. Mutta päivä päivältä taakkani helpottaa, pieneksi osaksi lääkkeiden ansiosta, osaksi viikottaisen terapian ja 2 kertaa viikossa olevan ryhmätoiminnan ansiosta. Enää en pelkää mennä ryhmätoimintaan, vaan menen sinne hyvin mielin. Mutta vinkkejä, ja kokemuksiakin olisi silti kiva kuulla :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.