Lapsettomuus

Kirjoitin aiemmin samasta asiasta lapsettomuus palstalla, mutta ehkä täällä tavoitan paremmin miesten mielipiteet. Kysyisin siis miten te miehet jotka lapsettomuudesta kärsitte tai olette aiemmin kärsineet joko itsestänne tai naisestanne johtuen olette asian kokeneet?

Itselleni asia on myös aika arka paikka, mutta vielä enemmän yllätyin kuullessani miten paljon myös mies kärsii asiasta. Suhteen alussa molemmat olimme varmoja että lapsia haluamme mutta jsoveimme ettemme lasten hankintaa suunittele ennen kuin molemmilla on työt ja muut perheen perustamiselle käytännön kannalta tärkeät asiat kunnossa. Kun asiat järjestyivät niin että lasten hankinta oli mahdollista, luovuimme ehkäisystä ja soveimme että lapsi tulee jos on tullakseen.

Puoli vuotta ehkäisyn lopettamisen jälkeen aloin miettiä onko itsessäni jokin vialla, mutta nyt vuoden yrittämisen jälkeen olen jo alkanut masentua. Eräänä iltana miehenikin avautui ja ymmärsin miten paljon asia myös miestä on vaivannut vaikkei hän asiasta olekkaan puhunut ennen.

Nyt haluaisinkin tietää miten te miehet olette lapsettomuuden kokeneet ja mitä tuntemuksia se on herättänyt?