Mihin olisit valmis, että saisit maagisia kykyjä? Mitä olisit valmis uhraamaan tai tekemään asian hyväksi?
Jos voisin saavuttaa mahtavien velhojen kaikkivoipia voimia, niin itse luopuisin vaikka mistä. Tosin turha tulla kauppaamaan minulle humpuukihömppää, vaikka moisesta haaveilen.
Jos voisin saavuttaa mahtavien velhojen kaikkivoipia voimia, niin itse luopuisin vaikka mistä. Tosin turha tulla kauppaamaan minulle humpuukihömppää, vaikka moisesta haaveilen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeastaan olisi pitänyt valita joku mystisempi nimimerkki, niin olisi sopinut enemmän palstan tyyliin. :)
Sanotaanpa näin, että muuta ei tarvitse
uhrata kuin heikkoutensa ja kärsimyksensä
niin huomaa olevansa melkoisen kaikkivoipa.
Niistä luopuminen tosin ei olekaan aina
niin helppoa kuin luulisi...
Ihminen ei pysty, eikä tahdo, luopua heikkoudestaan ja kärsimyksestä.
Mutta ovela maagikko käyttää sitä voimaansa mikä hänellä on, asettaakseen itsensä alttiiksi muutoksen tuulille. Lopulta hän joutuu ansaan, jonka universumi langettaa, ja joutuu luopumaan heikkoudesta.
Mikä on kivun ja tiedon tie.
Tässä lienee kyse vain eri tavoista määritellä
samaa asiaa.
Minusta kärsimyksestä luopuminen on juuri
itsensä alttiiksi asettamista kivulle.
Kärsimyksellä tässä tapauksessa ajattelen
sellaista harmaata päivästä toiseen
kituuttamista josta kovin monen elämä
tuntuu koostuvan. Kärsimyksestä tulee
ennenpitkää itsetarkoitus, jolla yritetään
pyhittää ja peittää se, että elämä on oikeasti
helvetin tylsää ja vailla mitään erityistä
suuntaa.
Ehkäpä tämän tyyppinen tapa käyttää sanaa
kärsimys, tulee tietynasteisesta
ylenkatseesta luterilaista (ja kristillistä
yleensäottaen) kärsimysperinnettä kohtaan.
Siksi erottaisin nyt ainakin tässä yhteydessä
kärsimyksen ja kivun toisistaan.
Oikeaa kipua (eräänlaista kasvukipua)
kokiessaan ja syleillessään ei enää tarvitse
huijata itseään sillä että tarvitsisi kärsiä
harmaasta ja vivahteettomasta elämästä.
Olen kyllä oleellisesti samaa mieltä kanssasi
tuosta heikkoudestaan luopumisesta, ilmaisit
asian sitäpaitsi hyvin kuvaavasti.
Tavallaan olen jo uhrannut syntymättömän lapseni, koska en aio koskaan tehdä lapsia. Näin kerran näyssä jonkin ipanan joka olisi saattanut varmaan olla lapseni jos olisin sellaisen tehnyt.
(Tähän tietysti joku alkaa itkeä ja porata että pitäisikin uhrata lapsettomuus, mutta eiköhän näistä asioista ole yhtä monta mieltä kuin mielipuoltakin eli ihmistä.)
Hm... Olisinko valmis uhraamaan (kiltin ja kunnollisen) maineen ihmisten silmissä... Ts. elämään jonkinlaisena halveksuttavana paariana jos magia sitä edellyttäisi... Vaikea dilemma.
Noin yleisesti ottaen minua aina vähän epäilyttävät tällaiset kaupankäyntijutut. Kyllä niiden magiajuttujen pitäisi sujua muutenkin kuin markkinameininkinä, mutta tietysti "ilmaista lounasta ei ole olemassa". Missään päin universumia.
Kaippa sitä on asiallista uhrata aikaansa ja vaivaansa. (Mikä sekin minulta joskus menee päin helvataa, koska olen lastensyöttötuolimaagi, eli en rankkaa itseäni edes nojatuolikastiin.)
Minun mielestäni pitäisi vain pyrkiä kulkemaan omaa tietään.
Lapsia tai ei, tulostehokkuus magiassa riippuu siitä, kuinka hyvin kuljet omaa tietäsi ja perustatko valintasi aitoon itsetuntemukseen siitä kuka olet ja mitä teet.
Jotta osaisi jotain täytyy omata tietoa, joka on todella hakemisen, kokemisen ja energiankäytön takana.
Aikaa ja vaivaa, että murusenkin voi saada.. monet varmaankin joutuvat uhraamaan mielenterveytensä jos ei energiaa olekaan tarpeeksi miettiä ja hankkia mielenrauhaa...usein töissäkäyminen, arkipäivän ongelmat ja ihmissuhteet verottavat voimia niin ettei vaan pysty pysymään ajantasalla...toisinaan "paskamaiset voimat, riivaajat etc. tekijät" tekevät elämän helvetilliseksi jos ei aikaa ja voimia olekaan uhrata selviämiseen...
Ja toisilla vain on niin vähän synnynnäisiä valmiuksia tahi tasapainoa alunperinkin, että huonosti käy jos alkaa perehtymään "näkymättömiin tietoihin".
Paitsi, että joogaamista suosittelen kyllä kaikille...tekee kutaa pidemmän päälle...
Ensinnäkään, magian pointti ei ole kyky tehdä mahdottomia asioita. Valaistuminen on magian pointti, tai tarkemmin ottaen syy.
Minä olen "uhrannut" osan inhimillisestä, järjellisestä egostani nähdäkseni todellisuuden. Ja tämä on vasta alkua. Mutta loppujelopuksi onkin kyse siitä, haluaako elää niin kuin todella haluaa, vai niinkuin muut ihmiset haluaisivat meidän elävän?
Mielenkiintoinen kysymyksenasettelu, mutta pohdin sitä sitten itsekseni.
Minän kanssa olen samaa mieltä siitä, että magian harjoittaminen on väline saavuttaa syvempi henkinen kehittyminen. Aikaa se vaatii ja vaivaa, kärsivällisyyttä myös ja itsekuria. Joku lukee jumaltaruja ja etsii sieltä visualisoinnin apuvälineitä ja käyttää hyväksi valmiita loitsuja. Minä olen tähän mennessä keskittynyt mietiskelyyn. Ennenkaikkea mietin, mitä vaikutuksia tekemälläni magialla on jos se onnistuu. Jos sillä on enemmän hyviä seurauksia, saatan sen tehdä. Kuitenkin jätän tekemättä, jos löydän ns. maallisemman keinon ratkaista käsillä oleva ongelma. En tavoittele siis maagista valtaa vaan elämänviisautta.