Jos tietäsit sen, että oot pahottanut jonkun ihmisen mielen niin haluaisitko tehdä asialle jotain, vaikka sillä ei olisi itsellesi juurikaan merkitystä?! Vaan sen toisen ihmisen takia.
Tää henkilö vaikuttaa niin hyvältä ihmiseltä, mutta mä en tiedä miksei hän ole halunnut sanoa mitään. Kyllä tää asia mua joskus mietityttää. No tietysti asiat ei ole ihan niin mustavalkoisia.
Tää oli vaan tämmönen avautuminen, enkä aio kommentoida tätä enää mitenkään. En usko, että tää viesti koskaan tavottaa oikeaa henkilöä. Enkä usko, että tää asia kiinnostaa häntä yhtään.
Hänelle Kaikkee hyvää :)
Tää henkilö vaikuttaa niin hyvältä ihmiseltä, mutta mä en tiedä miksei hän ole halunnut sanoa mitään. Kyllä tää asia mua joskus mietityttää. No tietysti asiat ei ole ihan niin mustavalkoisia.
Tää oli vaan tämmönen avautuminen, enkä aio kommentoida tätä enää mitenkään. En usko, että tää viesti koskaan tavottaa oikeaa henkilöä. Enkä usko, että tää asia kiinnostaa häntä yhtään.
Hänelle Kaikkee hyvää :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Haluaisin. Minulle on tärkeää että kaikilla on hyvä olla. Ja selvittämätömät asiat voi vaivata pitkäänkin molemmin päin. Asiat ei ole mustavalkoisia ja yleensä jos toinen on loukkaantunut niin se toinenkin on. Itse yleensä jos minulle vain sanotaan miltä tuntuu, pyydän kyllä anteeksi ja keskustelen pitkään. Välitän toisen tunteista. Mutta tämä ei ollut minulle.. Kuhan vastasin.
kyllä ollut,mutta kenelle sitten?
Se oli ehkä minulle ;)
Sattui silmään tuo kirjoitus.. Voisin olla se jota on loukattu.. En tiedä.. Täällä on varmaan monia samantyyppisiä tapauksia.
Mutta.. Aamulla ajattelin et tämä kaikki saa nyt riittää. Olen kärsinyt ihan riittävästi ja minua on loukattu ihan tarpeeksi muutaman vuoden ajan. Minäkuva itsestäni on muuttunut sen mukaiseksi josta en todellakaan pidä. En vähimmissäkään määrin. Ja sekin vielä et.. Miten hemmetissä jotkut näkee oikeudekseen tuhota toisen elämän siten kuin muutamat tyypit tekivät??? Sitä kaikkea en sulata enkä aio sulattaakaan. Ja tämän aamun päätös oli myös se et aion tappaa itseni. Se tapahtuu helposti ja nopeasti.
Et siinäpä heille vastaisku.. Ei kuulu enää sinne hautaan asti ne kaikki haukkumiset, jatkuvat nolaamiset ja mollaamiset, uhkailut.. Ja tuon kaiken itse määrittelisin piinaamiseksi ja uhkailuksi. Se on kuitenkin ylittänyt jo tietyn rajan. Ihan silläkin perusteella mitä kaikkea siihen liittyy.
Ei minulla muuta.. Öitä. Ja hyvästi.
t. joku tänne silloin tällöin kirjoitellut nainen
Tai näin..
t. M***a
Ei kannata elämästä luopua joidenkin idioottien mollaajien takia. Elä elämääsi ja jätä taaksesi tuo kaikki. Asiat voi muuttua jos vain itse haluat.
Niin.. En tiedä.. Mut todella vaikeaksi elämäni tehtiin ja ihan tahallaan. Ja kaikkein pahinta siinä on ollut se et tutustuminen muihin ihmisiin on tehty lähestulkoon mahdottomaksi, lähinnä mustamaalamalla ja levittelemällä minusta sellaisia tietoja jotka eivät pidä paikkaansa (tyypit olivat perustaneet Facebookissa kiusaamisporukan.. ilmeisesti minuna on esiinnytty Facebookissa ja kirjoiteltu piikkiini juttuja.. sain tietää luotettavalta taholta asiasta). Mietin pitkän aikaa asioita ja ihmettelinkin. Ja niinhän se sit selvisi.. Itse vain toteaisin et sairaampaa ja sadistisempaa touhua en ole koskaan nähnyt. Ja sellaisiksi myös heidät luokittelen.. Sadistisiksi ja sairaiksi, ennen kaikkea mielenterveysongelmista kärsiviksi. Niin totesi muutama muukin tutuistani..
Minuun tuo kaikki on vaikuttanut hyvin ikävällä tavalla.. Näen maailman ja ihmiset (tässä kaupungissa) hyvin negatiivisessa valossa. Tiedän sen et nyt olisi aika ottaa etäisyyttä koko paikkaan. Eli lähteä muualle.. Ihan vielä en pysty muuttamaan mut ajan kanssa kyllä.
Voinhan yrittää mut se vaatii muutoksia elämässäni.. Ihan konkreettisia sellaisia..
Ja tuosta unohtui..
Ja se on vaikuttanut myös niin etten halua olla enää missään tekemisissä kenenkään kanssa tässä kaupungissa. En katso ihmisiä kaupassa, kirjastossa tai pyöräilessä.. Minulle on ihan yhdentekevää mitä kukin täällä tekee ja mitä heille kuuluu. En tosin tunne täältä kuin muutamia ihmisiä.. Mut ei se haittaa koska ei sillä ole mitään väliä.
Tosin.. Minulle se on ihan se ja sama kaikelle muullekin tällä hetkellä. Minun olisi pitänyt muuttaa tästä kaupungista pois jo aikoja sitten, välttääkseni tämän mikä minun olotila on tällä hetkellä.
Joten.. Ei muuta kuin mustaa ja sateista kesää.. Aurinko näyttää paistavan taas vaan en minä sitä huomaa. Sekin on ihan sama.
Tai ehkei ihan noin mitä tuossa viimeisimmäksi totesin.. Vaan on se sekin välillä ollut totta. Minulle vain on ollut jotenkin ihan liikaa se mitä jotkut tekivät ja muutaman läheisen kuolema (viimeisin oli tämän vuoden alussa..). Ei kukaan mitä tahansa kestä..
No.. Lähden tästä ulos.. Sithän sen näkee paistaako se aurinko vai ei..
Tämä vielä..
Tajusin juuri tuolla pyöräillessä et mikä minua oikein vaivaa.. Olen koko talven ja kevään hukuttanut surun (liittyy äidin kuolemaan) tekemiseen. Ilmeisesti se nyt koittaa purkautua.. Aika jännä miten en ole huomannut koko asiaa. Ajattelin vain et se on mennyt jo ohi.. Vaikkei siitä ole edes puolta vuotta aikaa.
Ehkä se vaikuttaa minuun monella tavalla.. Ja siihen mukaan luettuna tuo älytön kiusaaminen. Ei sellaista kenenkään tarvitse sietää..
Että ehkä tämä tästä.. En ole mikään tunteeton robotti.. Niin kuin ei kukaan muukaan. Mut sen tiedän et muutoksia täytyy tulla.. Suunnitelmiakin on mut en ole yhtään varma niiden onnistumisesta.
Nämäkin olisi ollut viisainta kirjoittaa päiväkirjaan.. Olen kyllä sinnekin kirjoittanut.. Mut menenpä pois täältä höpisemästä.. Heippa..
Kissat on ihquja!
Pahoitin ja kaduin, pyysin anteeksi ja rakastin vaikka toinen empi. Ja sain tästä kaikesta kuulla liian laajalti. Liian nopeasti, liian tulisesti ja mitä hyvää siinä oli, toinen vaikutti olevan myös kiinnostunut, sitten selvisi jotain, mutta näytti kiinnostuksen edelleen. Tässä nyt ollaan. Ei ulos pääsyä.
uni jossa muutin ruotsiin et ollu siinä