Olen niin yksinäinen. Valmistuin koulusta pari viikkoa sitte ja tuntuu ettei elämällä ole enää mitään sisältöä. Koulussa mulla oli monia kavereita mutta nyt ne on töissä kaikki tai osa on muuttanut muualle asumaan. En ole nähnyt heistä kuin muutamaa koulusta valmistumisen jälkeen. Tuntuu että kaikkien ystävien kanssa välit on jotenki ehtyneet. Jos mulla on paha olo en tiedä ketään jolle voisin soittaa. Perheeseen on ihan ok välit muttei mitenkään läheiset. Tulevaisuus ahdistaa, en löydä töitä tai oikeastaan en edes uskalla etsiä töitä koska pelottaa etten selviydy niistä. Haluaisin päästä ajassa muutama vuosi taakse päin, silloin kaikki oli paljon paremmin. Välillä haluaisin oikeasti kuolla, mutta en uskalla tappaa itseäni. En ainakaan vielä, vaikka joskus olen sitä ihan tosissaan miettinyt. Päivät kuluvat vaan siivoillessa tai joskus käyn lenkillä, tv:tä vahdatessa tai koneella istuessa. Tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Olen hukassa ja yksin.
Hukassa
kysymysmerkki1
2141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hanki muutama harrastus, jonka avulla pääset pois kotoa ja löydät uusia tuttuja. Jotain ihan uutta. Tai hakeudu jatkokoulutukseen. Soita jollekin puolitutulle voitko pistäytyä kahvilla, kun seinät kaatuu päälle. Lapsiperheissä kaivataan ihan oikeasti apua. Muutama kerta menee ihan tutustuessa ennen kuin uskoo että toinen on ihan tosissaan tarjoamassa apua. Onko naapurissa jotain yksinäisiä vanhuksia? Tarjoudu käymään kaupassa niiden puolesta. Kyllä ne kahvit keittää vaivanpalkakasi ja juttelee vähän. Kysy työvoimatoimistosta jotain kursseja, jonne voisit mennä.
Kun saa elämään sisältöä huomaa että vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tuntejä tehdä kaikea haluamaansa eikä ehdi käymään kaikkien niiden luona jossa haluaisi käydä.
Lähde opiskelemaan ja vietä niiden kanssa aikaa niin saa ystäviä trust me äitini lähti opiskelee ja sai ystäviä sen kautta ja hänki on oli yksinäinen ja minä olen itsekin :(