Olen niin mukavuutta rakastava, että mitään eläintä en ota. Lapsuudessa kanat ja kukko tepastelivat vapaana piha-alueella eikä tuntunut silloinkaan mukavalta astua paljain jaloin läjiin. Epähygieenistäkin on. Munat ostan kaupasta. En halua kasvihuonettakaan, vaan luotan muiden tuottamiin kasviksiin. Nuo puutarhani kukat, pensaat ja puut selviävät, vaikka olisin poissa pidemmänkin aikaa.
Tepasteleeko pihallasi kukkoja ja kanoja?
1943
41133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Enpä vilkaissut, tarvetta kun ei ole.
Kaikki on jo koettu ja jonkinlaiseksi pornoksi havaittu.
Sosiaali- kirjallisuus- taide-elämä, pornoa ikä kaikki.
Hyvä kuitenkin että aihetta opiskelet.
Se opettaa elämään.
H.
Miten tämä vastaus liittyy avaukseen?
"ei ihan kolahda"
Ymmärrän, kaikki ei ole kaikille niin helppoa.
Mutta annetaan ajan kulua, ehkä sinullekin sitten kolahtaa.
H.
Olipa taas kerran tavattoman antava vastaus :(
Katsoitko mahdollisesti jotain TV-kanavaa ja ajatukset jäivät pyörimään päässäsi kun hyppäsit nettiin kesken kaiken?
"1943"
Luultavasti olin ralli-sivuilla, koska se on jo lähellä.
Mutta minulla on myös tämä palsta päivällä auki toisessa ikkunassa.
Ja kun huomasin taas uuden mies/nainen -asetelman, piti se tietysti kommentti laittaa.
Vaikka olinkin lukenut uutisia "kaupunkilais-kanaloista".
Minulla ei ole televisiota, Areena riittää.
H.
Ei tepastele, ellei nyt mua lasketa joukkoon. Minä tepastelen aamuisin kaffikupin kanssa ja tarkastelen kukkia ja sen semmosta.
Saaressa meillä on aikoinaan ollut kesäisin kanoja. Otettiin häkkikanoja, että edes joku kananen pääsisi ihanaan vapauteen. Oli niillä kattelemista ja ihmettelemistä, kun ne päästettiin ekaa kertaa tepastelemaan. Voi sitä riemua.
Seuraavana päivänä kanoilla oli NIIN kipiät paikat, että eivät kyenneet kävelemään. Ressukat. Niillä oli myös koko kaula ja rinta paljaana, ei höyhenen höyhentä. Mutta kohta ja pian höyhenet kasvoivat ja sai seurata onnellisia kanoja.
Koristekanapariskunta oli myös. Tosi suloisia. Ne vietiin talveksi maalle kivinavettaan ja seuraavana keväänä kiikutettiin takaisin saareen. Saivat ylipieniä poikasiakin.
Kalkkunoita oli parina vuotena. Siiiiis Hirveä sotku oli aina, kun saareen mentiin. Sai haravoida kulkukäytävän itselleen. isoja läjiä tekivät. Ei kivaa ei kivaa ei kivaaaa.
Yhtenä vuotena oli semmonen "Aapiskukko", siis iso kirjava kukko. Entisaikasessa Aapisessa oli semmosen kuva takakannes.
Kodikasta oli, kun lapset leikkivät leikkejään, kanat tepastelivat pihas, koirat klapaji kintuis ja sen semmosta mukavaa.
Lapsuuskotini maiden läpi virtasi puro. Äiti sai idean, että hanhipari varmaan viihtyisi ja kaksi hanhea hankittiinkin. Mutta lienevät olleet samaa sukupuolta, kun munia ei kuulunut. Hyvin vartioivat, sillä tullessani kotiin jo parinsadan metrin päässä havaitsivat ja alkoi melkoinen huuto.
Ukko ja akka tepastelee, ei muita eläimiä.
Fasaanit, harakat, näkymättömät, mahdolliset punkit, etanat, ja tietenkin siilit.
Mökillä mökkinaapurin koira käy usein vetämässä läjänsä meidän pihapiiriin.
Eipä sekään haittaa, kasvattavat neliapiloita, joita meillä riittää.
Jos Lotto osuu pääpotillaan laitan kanoja, kukon, lampaita ja laaman tai alpakan, muuhunkin kuin lusikkalaatikkoon.
Mullakin olisi tuolle pääpotille suunnitelmat, eläimiä en kylläkään hankkisi. Toisessa kodissani peittelin kukkapenkkejä risuilla, koska fasaanit käyvät kylpemässä ja huiskivat taimet sinne sun tänne. Saas nähdä miltä näyttää, kun viikonloppuna lähden katselemaan.
Kyllähän se niin on kun entinen mies totesi, että helpompi pitää akkaa kun koiraa. Koiraa on aina vietävä ulos, mutta eukkoaan voi kusettaa puhelimessakin.
Näin vähän nurinpäin kääntäen kyllähän sellaisen tosi ihanan miehen ottaisin mieluummin kuin jonkin eläimen. Mutta sen verran hyväkuntoinen pitäisi olla, että kaikki elämään liittyvät toiminnot itse hoitaisi.
Heh...tota noin..... kirjoitit, että "kyllähän sellaisen tosi ihanan miehen ottaisin mieluummin kuin jonkin eläimen."
Mä voisin tohon sanoa, että kyllähän sellaisen Tosi ihanan lemmikin ottaisin mieluummin, kuin minkä tahansa miehenpuolikkaan. :)
Lisäänpähän nyt, ettei tuu väärää käsitystä mun viestistä.
Alkoi naurattamaan, kun kirjoitit "tosi ihana mies" ja sitte "jokin eläin", niin tottahan mun ajatus liihotteli semmoseen, että olis vastakkain Tosi Ihana mies ja joku lemmikkirotta tai vaikka Tarantella hämähäkki. Hitto, vaikka olenkin eläinrakas, niin jos vastakkain pistettäis se hämähäkki ja mies, niin ottaisin sitte vaikka huonommankin miehen :)
Mulla oli joskus aikanani oppilaana tyttö, joka tuli tunneille n.60km:n päästä ja samalla reissulla kävi aina lemmikkieläinliikkeestä hakemassa hänen Hämähäkilleen eläviä heinäsirkkoja. Heinäsirkat oli pakattu pieneen läpinäkyvään laatikkoon. Kun tuli istumaan pianon ääreen, niin laittoi aina sen täynnänsä olevan laatikon lattialle tuolin viereen.
Joo, kaikkia sitä muistuukin mieleen kirjoittamisen lomassa.
Tuosta tuli mieleeni, että eläinsuojeluihmisten pitäisi puuttua siihenkin, että on lupa tuoda kaikenmaailman eksoottisia ötököitä, käärmeitä ja liskoja ns lemmikeiksi. Kyllä kissa ja koira ja muut kotimaiset vielä menettelee.
Samoin ajattelen, vaikka ei minulla omaa pihaa vakituisen asunnon yhteydessä olekaan.
Eläimet sitovat liikaa, niistä on vaivaa ja todellakin tuo epähygieenisyys on minullekin yksi syy olla ottamatta.
Äkkiä vilkaisten maatiaisrotuinen kukko ja kanasensa kesäisellä pihalla voi näyttää hyvinkin mukavalta, mutta en silti oikopäätä retkahtaisi vaan miettisin kahdesti ja lopputulos olisi ehdoton ei.
Munien takia ei todellakaan kannata, lemmikeiksi ei kanoista ole, eikä edes koristeiksi, pitäähän niille rakennellakin yhtä ja toista. Muutenkin se koristeellisin on kukko, mutta kuka sitä jaksaa kuunnella.
Ei ainakaan naapurit.
"bessie*"
Ihastuttavaa, saas nähdä kuinka moni näistä ymmärtää...
H.
Enpä ole kukon kiekumista aikoihin kuullut! Lapsuuskodissani oli joskus vihainen kukko, saattoi tulla lasten päälle. Piti olla varovainen.
Täällä Espoossa en ole koskaan minäkään kuullut. Fasaanistakin lähtee ääntä, joskus olisi vähempikin riittänyt. Nyt muutamaan vuoteen fasaaneita ei ole näkynyt, ei kuulunut. Olisikohan lisääntynyt? kettu- ja huuhkajakanta syönyt suihinsa.
Lapsuudesta muistan useammankin paikan, jossa piti varoa kukkoa. Yhdellä koulukaverilla oli koulun alkaessa toinen sierain vähän rikkinäisen näköinen, oli kuulemma vihainen kukko ollut asialla. Muistan kun toinen kaveri intti kivenkovaan tietävänsä että sellaista jälkeä tulee ongenkoukusta, hänelläkin kun on ollut samanlainen. Vähän isompia kun olimme, niin yhdeltä tytöltä puraisi hevonen korvalehden irti.
Ei ole fasaani riekkunut meidänkään kulmilla moneen vuoteen ja niitä aikoinaan oli riesaksi asti. Ketun kiljuntaa kuului samoihin aikoihin kun fasaanit hävis ja eipä ole ketun ääniäkään kuulunut sen jälkeen.
Äitini (kuollut 31 vuotta sitten) harmitteli, kun fasaani herätti varhain kesäaamuina.
Pitäisikö sun nyt selittää ettei me tyhmät jäädä vaille tärkeää tietoa. Kukkoma kun oot tällä tunkiolla ja kieut kaiket päivät.
Eipä tepastele ja en edes haluaisi ilmottautua tuotantoeläinten pitäjäksi.
Edelleen samaa mieltä kanssasi.
Meillä ei ole, mutta tyttären perheellä on n. 10 kanaa ja muutama kukko. Eivät tepastele pihassa, vaan tarhassa. On mustaa, ruskeaa, harmaata ja näitten värien sekoitusta. Kesällä muutama kana hautoo uusia poikasia ja niiden kehitystä on hauska seurata. Syksyllä lopettavat muninnan, mutta tammikuussa taas aloittavat.
Munat ovat maukkita, selvä makuero kaupan muniin verrattuna. Sen ovat monet todenneet.
Helpompi on hoitaa pientä kanalaumaa kuin yhtä koiraa, jos on asianmukaiset tilat. Muutama kukkopaistikin vuodessa tulee.
Lapsuuskodissani omat kanat hautoivat osan munista poikasiksi. Voi olla, että tuli kukkoja, jotka kasvatettiin ja äiti teurasti ne. Herkullista vaihtelua toi ruokapöytään.
Pihapiirissä kolme hevosta omassa aitauksessaan ja kissa, joka ei
tule sisälle kuin talvella. Harakat käyvät joskus rappukivellä syömässä kissalta jäänyttä ruokaa.
Tyttären saksanpaimenkoira on toisinaan hoidossa ja hätistelee
ulkomaalaisia kaupustelijoita, eivät ole toista kertaa tulleet.
Eipä ole koirankakkaa pihalla, siistinä poikana koira tekee jätöksensä
tallin taakse.
Kyllä eläimet sitovat, on hommattava " tuuraaja ", jos/kun lähtee
pidemmälle reissulle.
Vaikka eläimistä on vaivaa, ne korvaavat olemassaolollaan keljun
pahansuovan ihmisen.
Pidän hevoset niin kauan kuin jaksan hoitaa .
Meitä on moneksi. Kälyni on samantyylinen kuin Sinä, jaksaa puurtaa hevosten parissa. Eilen mökillä käydessäni vuokralaiset totesivat, että koira piti huolen siitä, ettei vieraita henkilöitä päässyt pihalle. Nyt on turvaton olo, jos nainen on yksin mökillä.
Eläimet ovat juuri sopivia tällaiselle joka ei käy koksaan missään :).
Ei täällä astele kukkoja ja kanoja, ihmisiä ne ovat ja joillakin sitten koiria tai kissa...
Oravia tuossa kyllä juoksee ja lintuja, lajit lähinnä tinttejä, harakoita, variksia ja sepelkyyhkyjä.
Jos maalle muuttaisin, voisin hyvin hommata pihalle jokusen kanan jne...
Kanssaihmiset ovat elämän rikkaus. Puutarhassani tepastelee aamuvarhaisella komeita harakoita, ovat määrätietoisen näköisiä. Usein vain herään niin myöhään, etten näe niitä enää.
Jos asuisin maalla omakotitalossa olisi varmaan kanoja, sika parit kolmet lampaat, koirat ja kissa. Nämä ainakin.
Kerrostalossa vaan haaveillaan "tuotantoeläimistä".
Et varmaan ole lapsena kokenut maalaisromantiikkaa? Itse sain siitä tarpeekseni ja pidän enemmän kasveista kuin eläimistä. Kovin syrjäseudulla en haluaisi asuakaan. Mieluummin vaikka Helsingin keskustassa.
Puolittain joo, syntymäkotini on emäntäkoulu siellä oli kaikki maatiaiseläimet. Myöhemmin muutimme omaan kotiin jonka aidan toisella puolella evästivät emäntäkoulun lehmät, lampaat joskus sekä polle.
Aikuisiällä minulla on myös ollut monia eläimiä, en tosin enää ole niitä haluamassa hullun kiilto silmissä. Koirat on edelleen olemassa mutta myöhempiä aikoja vaikea ennustaa. Kissa ehkä joskus.
ei tepastele kukkoja, eikä ukkoja :)
Rivitalon pihalla noita viimeksi mainittuja sentään näkee.
Olen kaupungista maalle muuttanut, täällä on saanut huomata kuinka kiinni lemmikeissään on. Kaupungissa oli helppo pyytää jotain naapuria ulkoiluttamaan koira tai ruokkimaan kissa jos piti olla normaalia kauemmin pois kotoa, täällä se ei ole niin yksinkertaista kun lähin naapuri on yli kilometrin päässä.
Yleensä ihmisillä on päinvastainen käsitys. Maaseudulla rivitalossa ehkä ollaan tutumpia. Ystäväni esim. saa apua naapurilta. Itse pidin huolta naapurin koirasta tarvittaessa noin 15:n vuoden ajan. Silloin tällöin pidän huolta tuttavieni koirasta. Edellinen kuoli viime kesänä, tämä uusi on 7 kk:n ikäinen ja saas nähdä, milloin tarvitaan.
no tuo keskusta ei aina hyvä, jos sattuu betoniseinää ikkunasta näkymään, ei jaksa aina puistoihin mennä..
Mutta Helsingissäkin on hyvät puolensa. On vaan turhan kalis..