Utopia???

Yksinkertaistat asioita. Ateismi valtioiden tasolla on ollut käytännössä sidoksissa kommunismiin. Sen ongelmat olivat päivänselvät. On vaikea arvioida, millainen olisi ateistien valtio.

Pelkkien homoseksuaalien valtio lakkaisi luultavasti pien olemasta, kun uusia kansalaisia ei syntyisi. Toki siihenkin keinot löytyisi.

Islmisteilla ja vl-uskoisilla toden totta ON paljon yhteistä.

Jokainen voi tietenkin pohtia myös sitä, miten TARPEELLISIA muut ovat puhdasoppisille uskovaisille. Mihinkäs sitä itseään vertailisi, jos muita syntisäkkejä ei olisikaan???

Uskovat määrittelevät asiat juuri noin. He ovat omasta mielestään saavuttaneet jonkin sellaisen tietoisuuden tason, jota muilla ei ole. Tämä ajatus on luonnollinen, mutta ei vain totta.

Raamatun lukeminen itsessään ei auta mitään. Raamattua lukemalla voi tulla asiantuntijaksi siitä, mitä Raamatussa lukee. Kysymys onkin monista muista tekijöistä, kuten esim. siitä, ovatko jotkut normit oikeasti Raamatulla perusteltavissa vaiko ei. Toinen kysymys on sitten se, onko Raamatun ohjeistusta siirrettävissä nykypäivään.

Yksi ongelma liittyy tulkintaan. Raamattu on kirjoitettu ja koottu aikana, jota ei enää ole. Näin ollen, esiin tulevat Raamatun tulkitsijat, jotka selittävät muille, mitä mikin kohta nykyajassa tarkoittaa. Nämä selittäjät ovat ihmisiä. Näillä selittäjillä on omat taustansa ja motiivinsa. Kaikilla ihmisillä on oma henkilöhistoriansa.

Eli olemmekin siinä tilanteessa, että ihmisen mieli ja taustat ovat olennaisin osa koko jutusta. Uskovaiset unohtavat ja kiiistävät kaikki inhimilliset heikkoudet ja ominaisuudet uskonsa taustalta, mutta kyllä ne siellä ovat.

Ei ole olemassakaan mitään "sydämen tilaa". Asiat ratkotaan aivoissa järjellä ja kysymys on sitten siitä, suostuuko sen järjen käytön unohtamaan siksi, että on uskottava "lapsen lailla".

Inhottava realisti kirjoitti:

Uskovat määrittelevät asiat juuri noin. He ovat omasta mielestään saavuttaneet jonkin sellaisen tietoisuuden tason, jota muilla ei ole. Tämä ajatus on luonnollinen, mutta ei vain totta.

Raamatun lukeminen itsessään ei auta mitään. Raamattua lukemalla voi tulla asiantuntijaksi siitä, mitä Raamatussa lukee. Kysymys onkin monista muista tekijöistä, kuten esim. siitä, ovatko jotkut normit oikeasti Raamatulla perusteltavissa vaiko ei. Toinen kysymys on sitten se, onko Raamatun ohjeistusta siirrettävissä nykypäivään.

Yksi ongelma liittyy tulkintaan. Raamattu on kirjoitettu ja koottu aikana, jota ei enää ole. Näin ollen, esiin tulevat Raamatun tulkitsijat, jotka selittävät muille, mitä mikin kohta nykyajassa tarkoittaa. Nämä selittäjät ovat ihmisiä. Näillä selittäjillä on omat taustansa ja motiivinsa. Kaikilla ihmisillä on oma henkilöhistoriansa.

Eli olemmekin siinä tilanteessa, että ihmisen mieli ja taustat ovat olennaisin osa koko jutusta. Uskovaiset unohtavat ja kiiistävät kaikki inhimilliset heikkoudet ja ominaisuudet uskonsa taustalta, mutta kyllä ne siellä ovat.

Ei ole olemassakaan mitään "sydämen tilaa". Asiat ratkotaan aivoissa järjellä ja kysymys on sitten siitä, suostuuko sen järjen käytön unohtamaan siksi, että on uskottava "lapsen lailla".

"He ovat omasta mielestään saavuttaneet jonkin sellaisen tietoisuuden tason, jota muilla ei ole."

Päinvastoin. Tietoisuus ja sen eri tasot liittyvät järkeen. Kyse ei ole tietoisuudesta vaan uskosta siihen, mistä ei ole tietoa eli mistä ei ole olemassa järjellisiä todisteita.

"Raamatun lukeminen itsessään ei auta mitään. Raamattua lukemalla voi tulla asiantuntijaksi siitä, mitä Raamatussa lukee."

Olet oikeassa. Raamattu ei välttämättä tuo uskoa, mutta jos uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, voi Raamatusta lukea heidän tahtonsa.

"Raamattu on kirjoitettu ja koottu aikana, jota ei enää ole."

Onko ihminen lopultakaan muuttunut miksikään? Kun lukee Jeesuksen ajan ihmisten tekemistä rikkomuksista, voi huomata samat taipumukset itsessään. Jeesuksen antamat kymmenen käskyä ovat todellakin pätevät yhä nykyaikana, ja jos me ihmiset niitä noudattaisimme, elämä olisi onnellista. Silloin ei olisi sotia, ei nälänhätää, suku- ja naapuririitoja, rikollisuutta, huoruutta, väkivaltaa jne.

Nk. normit, jotka mainitset, eivät ole sama asia kuin Jeesuksen suorat käskyt, mutta kyllä niissäkin on ajatus taustalla. Esim. kymmenessä käskyssä ei puhuta mitään alkoholista, mutta myöntänet, että alkoholi tuo mukanaan paljon sellaista pahaa, mikä rikkoo suoraan kymmentä käskyä vastaan ja vie muutenkin kauemmas Jumalasta. Jeesus on itse sanonut näin: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." Tässäpä miettimistä meille kaikille. Minusta tuo ainakin on vähän pelottava kohta.

Osa normeista on kylläkin mielestäni enemmän tapakulttuuria. Ts. jokin uusi asia on nähty ajallaan sellaiseksi, että se voi johtaa syntiin. Nykyaikana samalla asialla ei välttämättä ole menneisyytensä merkitystä, mutta nämä elämäntapa-asiat muuttuvat hitaasti.

"Uskovaiset unohtavat ja kiiistävät kaikki inhimilliset heikkoudet ja ominaisuudet uskonsa taustalta, mutta kyllä ne siellä ovat."

Ne todellakin ovat. En ole kuullut kenenkään uskovaisen muuta edes väittävän.

"Ei ole olemassakaan mitään "sydämen tilaa". Asiat ratkotaan aivoissa järjellä ja kysymys on sitten siitä, suostuuko sen järjen käytön unohtamaan siksi, että on uskottava "lapsen lailla". "

Miten niin ei ole olemassa sydämen tilaa? "Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10.)
Mielestäni tässä on kysymys siitä, uskooko siihen, mitä ei voi järjellä selittää. Uskooko esim. Jeesuksen ylösnousemukseen ja ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään. Kirkkoisä Augustinus on sanonut: ”Ihmissydän on levoton, kunnes se löytää levon sinussa, oi, Jumala.”

Holhoava asenne uskovaisia kohtaan käy välillä harmittamaan. En jaksa tällä palstalla vierailla enkä varsinkaan kirjoittaa ajatuksiani, koska kyse on lopultakin siitä, uskooko joku vaiko ei. Se on aina henkilökohtainen asia - minä uskon näin ja sinä omalla tavallasi. Toisaalta tuntuu, että pitäisi jaksaa keskustella ja vastata sille, joka asiallisesti kysyy.

Juuri sitä ylemmyydentunnetta on myös niissä sinun viesteissäsi, joissa ihmettelet "jopa korkeakouluttautuneiden alistumista muiden käskytettäviksi". Ei koulutuksella ole mitään tekemistä sen kanssa, uskooko joku tai ei. Kansankirkossammekin on teologeja, myös pappeja, jotka eivät usko Jumalaan. Kyse on siis uskosta, ja jos uskoo, todennäköisesti haluaa elää Jeesuksen antamien käskyjen mukaista elämää mahdollisimman hyvin. Vaikka eipä se tahdo onnistuakaan.

Tervehdys sulle kirjoitti:

"He ovat omasta mielestään saavuttaneet jonkin sellaisen tietoisuuden tason, jota muilla ei ole."

Päinvastoin. Tietoisuus ja sen eri tasot liittyvät järkeen. Kyse ei ole tietoisuudesta vaan uskosta siihen, mistä ei ole tietoa eli mistä ei ole olemassa järjellisiä todisteita.

"Raamatun lukeminen itsessään ei auta mitään. Raamattua lukemalla voi tulla asiantuntijaksi siitä, mitä Raamatussa lukee."

Olet oikeassa. Raamattu ei välttämättä tuo uskoa, mutta jos uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, voi Raamatusta lukea heidän tahtonsa.

"Raamattu on kirjoitettu ja koottu aikana, jota ei enää ole."

Onko ihminen lopultakaan muuttunut miksikään? Kun lukee Jeesuksen ajan ihmisten tekemistä rikkomuksista, voi huomata samat taipumukset itsessään. Jeesuksen antamat kymmenen käskyä ovat todellakin pätevät yhä nykyaikana, ja jos me ihmiset niitä noudattaisimme, elämä olisi onnellista. Silloin ei olisi sotia, ei nälänhätää, suku- ja naapuririitoja, rikollisuutta, huoruutta, väkivaltaa jne.

Nk. normit, jotka mainitset, eivät ole sama asia kuin Jeesuksen suorat käskyt, mutta kyllä niissäkin on ajatus taustalla. Esim. kymmenessä käskyssä ei puhuta mitään alkoholista, mutta myöntänet, että alkoholi tuo mukanaan paljon sellaista pahaa, mikä rikkoo suoraan kymmentä käskyä vastaan ja vie muutenkin kauemmas Jumalasta. Jeesus on itse sanonut näin: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." Tässäpä miettimistä meille kaikille. Minusta tuo ainakin on vähän pelottava kohta.

Osa normeista on kylläkin mielestäni enemmän tapakulttuuria. Ts. jokin uusi asia on nähty ajallaan sellaiseksi, että se voi johtaa syntiin. Nykyaikana samalla asialla ei välttämättä ole menneisyytensä merkitystä, mutta nämä elämäntapa-asiat muuttuvat hitaasti.

"Uskovaiset unohtavat ja kiiistävät kaikki inhimilliset heikkoudet ja ominaisuudet uskonsa taustalta, mutta kyllä ne siellä ovat."

Ne todellakin ovat. En ole kuullut kenenkään uskovaisen muuta edes väittävän.

"Ei ole olemassakaan mitään "sydämen tilaa". Asiat ratkotaan aivoissa järjellä ja kysymys on sitten siitä, suostuuko sen järjen käytön unohtamaan siksi, että on uskottava "lapsen lailla". "

Miten niin ei ole olemassa sydämen tilaa? "Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10.)
Mielestäni tässä on kysymys siitä, uskooko siihen, mitä ei voi järjellä selittää. Uskooko esim. Jeesuksen ylösnousemukseen ja ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään. Kirkkoisä Augustinus on sanonut: ”Ihmissydän on levoton, kunnes se löytää levon sinussa, oi, Jumala.”

Holhoava asenne uskovaisia kohtaan käy välillä harmittamaan. En jaksa tällä palstalla vierailla enkä varsinkaan kirjoittaa ajatuksiani, koska kyse on lopultakin siitä, uskooko joku vaiko ei. Se on aina henkilökohtainen asia - minä uskon näin ja sinä omalla tavallasi. Toisaalta tuntuu, että pitäisi jaksaa keskustella ja vastata sille, joka asiallisesti kysyy.

Juuri sitä ylemmyydentunnetta on myös niissä sinun viesteissäsi, joissa ihmettelet "jopa korkeakouluttautuneiden alistumista muiden käskytettäviksi". Ei koulutuksella ole mitään tekemistä sen kanssa, uskooko joku tai ei. Kansankirkossammekin on teologeja, myös pappeja, jotka eivät usko Jumalaan. Kyse on siis uskosta, ja jos uskoo, todennäköisesti haluaa elää Jeesuksen antamien käskyjen mukaista elämää mahdollisimman hyvin. Vaikka eipä se tahdo onnistuakaan.

Osa ihmisistä on taipuvaisia uskonnollisuuteen. Asiaa muistaakseni on tutkittu.

Varsin usein uskonnollisuuteen kasvetaan, se on jonkun toiminnan tulos. Ihmiset ovat "varmoja" oman uskonsa oikeellisuudesta siksi, että ympäristö sitä toitottaa. Harvassa ovat ne uskonnolliset ryhmittymät, joissa kriittisesti ja avoimesti pohdittaisiin omaa normistoa. Jos olisimme Saudi-Arabiassa, olisit luultavasti itsevarma islamilainen.

Ajatus siitä, että ihmisen inhimilliset ominaisuudet tyystin katoaisivat, on epärealistinen. Edes vl-joukkkio ei ole rikoksista vapaa, kuten hyvin tiedämme. Asiaa voidaan synti-käsitteellä selitellä, mutta todellisuudessa me ihmiset vain olemme erilaisia. Jotkut ovat taipuvaisia rikollisuuteenkin. Diktatuurissa - jollainen se vl-utopiakin oikeasti olisi - asiat voidaan lakaista piiloon, mutta eivät ne oikeasti minnekään katoa.

Ihminen ominaisuuksiltaan ehkä ei hirveästi ole antiikin ajoista muuttunut, mutta maailma ympärillämme on. Teknologian ja tiedon/ymmärryksen lisääntyessä tapamme hahmottaa maailmaa muuttuvat vääjäämättä. Nykyihminen ymmärtää asioita ja pääsääntöisesti kykenee ymmärtämään, että jokainen asia ei ole yliluonnollisen toimijan tahdon seurausta. Fundamentalistit vetäytyvät kykllä yhä edelleenkin omiin primitiivisiin kuvitelmiinsa, mutta sillehän ei mitään voi. Totuuden voi aina kieltää. Myös ihminen muuttuu, mutta hitaasti se käy.

Ne "elämäntapa-asiat" juuri OVAT sitä kontrollia ja vallankäyttöä. Ihmisen elämään puututaan useilla osa-alueilla synnin varjolla. Olennaisimmaksi asiaksi ei muodostukaan enää se usko vaan se, millaisilla valinnoilla ja toimilla sitä uskoaan ilmentää. Tärkeintä ovat teot, ei uskominen. Se pelkkä usko ei ikinä siis riitä, vaan on toimittava jonkun IHMISEN määrittelemissä puitteissa.

Tiukat fundamentalistiset opit kukoistavat aina siellä, missä on tietämättömyyttä ja huonoa koulutustasoa. Äärikristittyjen - luen lestadiolaisetkin siihen ryhmään - fraaseista yksi on "usko lapsen lailla". Usko siis sokeasti. Älä arvioi, älä analysoi, älä kyseenalaista. Tämä yksioikoinen TOTTELEMINEN liittyy nimenomaan normistoon, koska tapanormit OVAT oikeasti lestadiolaisuudenkin ydin. SILLÄ erotutaan muista ja korostetaan sitä omaa erikoisuutta: ME olemme valittujen joukko ja elämämme on kovaa, mutta niin PITÄÄKIN olla! Eikö niin?

Taivaan valtakunta. Harva oikeastaan miettii ainakaan riviuskovaisten keskuudessa koko Taivas-käsitettä. Idean jokainen ymmärtänee, mutta sitten mennään syvälle oppiin. Uskovaisten logiikassa koko tämä maanpäällinen sirkus ilmeisesti on olemassa vain siksi, että ne "oikeat uskovaiset" joukosta löytyvät ja muille sitten käy huonosti.

Pulma on vain se, että Jumalahan kaikivoipaisena jo ETUKÄTEEN tietää, kuka mitäkin valitsee. Koko touhu on siis silmänlumetta? Vapaa tahto? Höpön höpön. Vähänkin ajattelemalla asiat tietysti ymmärtää. Taivas ja se vaihtoehto ovat tarpeen. Pitää olla keppiä ja porkkanaa. Pitää olla pelotekin. Ei normi-ihmisen kuulu elää pelossa siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Mikäli elää hyvin ja kohtelee muita hyvin, syytä pelkoon ei SAA olla. Ajatus siitä, että vain vl-uskoinen on jokin erikoisasemassa oleva ihmiskunnan kruunu, on naurettava. Ihme on, mikäli joku vakavissaan niin uskoo.

Puhun inhimillisistä ominaisuuksista ja heikkouksista monissa eri tasoissa. Ne ovat olleet olemassa Raamatun kirjoittamisessa, kokoamisessa ja kääntämisissä. Ne ovat olleet uskonnon kehittäjissä: kristinusko ON tietoisesti kehitetty. Ne ovat VARSINKIN tulkinnoissa! Jokin taho aina selittää sen, mitä mikin kohta tarkoittaa nykypäivänä. Puhujat ja saarnamiehet muuttavat puheissaan mustankin valkoiseksi. Jokainen Raamatun lause saa uuden merkityksen, kun oikein ajatukset lentävät. Ja ehdollistetut vl-ihmiset huokaavat syvään. Kyllä he osaavatkin, nuo puhujat! Jumala ohjaa heitä! MISTÄ sen kukaan tietää?

Asiallisia keskustelijoita kaivataan aina. Uskallusta siihen tarvitaan kyllä varsinkin vl-ihmisiltä, sillä asioita pitäisi pohtia myös muista kuin siitä omasta näkökulmasta. Hivenen tuttuja olivat Sinunkin fraasisi. Joku sanat on suuhusi asettanut. Mieti tarkkaan, kuka.

Tervehdys sulle kirjoitti:

"He ovat omasta mielestään saavuttaneet jonkin sellaisen tietoisuuden tason, jota muilla ei ole."

Päinvastoin. Tietoisuus ja sen eri tasot liittyvät järkeen. Kyse ei ole tietoisuudesta vaan uskosta siihen, mistä ei ole tietoa eli mistä ei ole olemassa järjellisiä todisteita.

"Raamatun lukeminen itsessään ei auta mitään. Raamattua lukemalla voi tulla asiantuntijaksi siitä, mitä Raamatussa lukee."

Olet oikeassa. Raamattu ei välttämättä tuo uskoa, mutta jos uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, voi Raamatusta lukea heidän tahtonsa.

"Raamattu on kirjoitettu ja koottu aikana, jota ei enää ole."

Onko ihminen lopultakaan muuttunut miksikään? Kun lukee Jeesuksen ajan ihmisten tekemistä rikkomuksista, voi huomata samat taipumukset itsessään. Jeesuksen antamat kymmenen käskyä ovat todellakin pätevät yhä nykyaikana, ja jos me ihmiset niitä noudattaisimme, elämä olisi onnellista. Silloin ei olisi sotia, ei nälänhätää, suku- ja naapuririitoja, rikollisuutta, huoruutta, väkivaltaa jne.

Nk. normit, jotka mainitset, eivät ole sama asia kuin Jeesuksen suorat käskyt, mutta kyllä niissäkin on ajatus taustalla. Esim. kymmenessä käskyssä ei puhuta mitään alkoholista, mutta myöntänet, että alkoholi tuo mukanaan paljon sellaista pahaa, mikä rikkoo suoraan kymmentä käskyä vastaan ja vie muutenkin kauemmas Jumalasta. Jeesus on itse sanonut näin: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." Tässäpä miettimistä meille kaikille. Minusta tuo ainakin on vähän pelottava kohta.

Osa normeista on kylläkin mielestäni enemmän tapakulttuuria. Ts. jokin uusi asia on nähty ajallaan sellaiseksi, että se voi johtaa syntiin. Nykyaikana samalla asialla ei välttämättä ole menneisyytensä merkitystä, mutta nämä elämäntapa-asiat muuttuvat hitaasti.

"Uskovaiset unohtavat ja kiiistävät kaikki inhimilliset heikkoudet ja ominaisuudet uskonsa taustalta, mutta kyllä ne siellä ovat."

Ne todellakin ovat. En ole kuullut kenenkään uskovaisen muuta edes väittävän.

"Ei ole olemassakaan mitään "sydämen tilaa". Asiat ratkotaan aivoissa järjellä ja kysymys on sitten siitä, suostuuko sen järjen käytön unohtamaan siksi, että on uskottava "lapsen lailla". "

Miten niin ei ole olemassa sydämen tilaa? "Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." (Room. 10:10.)
Mielestäni tässä on kysymys siitä, uskooko siihen, mitä ei voi järjellä selittää. Uskooko esim. Jeesuksen ylösnousemukseen ja ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään. Kirkkoisä Augustinus on sanonut: ”Ihmissydän on levoton, kunnes se löytää levon sinussa, oi, Jumala.”

Holhoava asenne uskovaisia kohtaan käy välillä harmittamaan. En jaksa tällä palstalla vierailla enkä varsinkaan kirjoittaa ajatuksiani, koska kyse on lopultakin siitä, uskooko joku vaiko ei. Se on aina henkilökohtainen asia - minä uskon näin ja sinä omalla tavallasi. Toisaalta tuntuu, että pitäisi jaksaa keskustella ja vastata sille, joka asiallisesti kysyy.

Juuri sitä ylemmyydentunnetta on myös niissä sinun viesteissäsi, joissa ihmettelet "jopa korkeakouluttautuneiden alistumista muiden käskytettäviksi". Ei koulutuksella ole mitään tekemistä sen kanssa, uskooko joku tai ei. Kansankirkossammekin on teologeja, myös pappeja, jotka eivät usko Jumalaan. Kyse on siis uskosta, ja jos uskoo, todennäköisesti haluaa elää Jeesuksen antamien käskyjen mukaista elämää mahdollisimman hyvin. Vaikka eipä se tahdo onnistuakaan.

Hyvä! Sun selitys vastaa tismalleen sitä määritelmää, johon fyysikko Kari Enqvist päätyi perehtyessään uskovaisten tapaan ajatella ja uskoa.

Uskonto on tunnetta. ei muuta.

Lue Enkqvistin uusin kirja Uskomaton matka uskovien maailmaan.

Ei-teisti kirjoitti:

Hyvä! Sun selitys vastaa tismalleen sitä määritelmää, johon fyysikko Kari Enqvist päätyi perehtyessään uskovaisten tapaan ajatella ja uskoa.

Uskonto on tunnetta. ei muuta.

Lue Enkqvistin uusin kirja Uskomaton matka uskovien maailmaan.

Niin. On tavallaan surullista, että tämänkin osion taso on mitä on. Olisi mielenkiintoista käydä asiaa vähän tarkemmin läpi jonkun lestadiolaisen kanssa, mutta useimmilla siihen ei halua ole.

Toisaalta, liekö täällä kovin paljon lestadiolaisia. Epäilen.

Vai että ollaan menossa kohti parempia aikoja tässä maailman ajassa. Oletpa todella sokea ja kuuro, jos et näe millaisessa maailmassa elämme. Milloinkaan oman yli 60 vuotisen elämän taipaleeni aikana ei ole ollut näin synnillistä kaikenkaikkiaan ympärillämme vellova maailma kuin nyt on. Ja ennenkuin tälle maailmalle tulee loppu, tämän maailman meno tulee olemaan tästäkin vielä pahempi, koska siitä ajasta on jo ennustettu raamatussa, että se on vielä pahempi kuin mitä oli Sodoman ja Gomorran aikoina. maa on väkivaltaa täynnänsä. Jumalan lapsillekin tulee vielä vainon ajat ja sanotaan että jos Jumala ei niitä lopun aikoja lyhentäisi, löytäisikö Hän elävää uskoa maan päältä. Mutta Jumalan lasten tähden Hän on ne päivät lyhentävä.

löytänyt -xx kirjoitti:

Vai että ollaan menossa kohti parempia aikoja tässä maailman ajassa. Oletpa todella sokea ja kuuro, jos et näe millaisessa maailmassa elämme. Milloinkaan oman yli 60 vuotisen elämän taipaleeni aikana ei ole ollut näin synnillistä kaikenkaikkiaan ympärillämme vellova maailma kuin nyt on. Ja ennenkuin tälle maailmalle tulee loppu, tämän maailman meno tulee olemaan tästäkin vielä pahempi, koska siitä ajasta on jo ennustettu raamatussa, että se on vielä pahempi kuin mitä oli Sodoman ja Gomorran aikoina. maa on väkivaltaa täynnänsä. Jumalan lapsillekin tulee vielä vainon ajat ja sanotaan että jos Jumala ei niitä lopun aikoja lyhentäisi, löytäisikö Hän elävää uskoa maan päältä. Mutta Jumalan lasten tähden Hän on ne päivät lyhentävä.

Ajat vain muuttuvat. Jos olisit elänyt vaikkpa 1600-luvulla, pitäisit nykypäivää yhtenä onnena ja autuutena.

Osalle ihmisistä on olemassa aina vain se mystinen aikakausi nimeltä "ennen", jolloin kaikki oli paremmin kuin nykyisin. Kun niitä entisaikoja sitten lähtee oikeasti tarkastelemaan, huomaa niidenkin ongelmat. Vaikkapa 1950-luku saattaa jonkun näkökulmasta vaikuttaa ihanalta ja nostalgiselta, mutta ei sitä aikalaisilleen ollut.

Mekin käymme kohtuullisen sivistynyttä keskustelua käyttäen modernia teknologiaa. Voimme vaihtaa mielipiteitä vapaassa ja demokraattisessa valtiossa ja meidän r tarvitse pelätä sitä, että väärästä mielipiteestä seuraisi ongelmia. Meillä on ylimääräistä aikaa käytettäväksi tähän sinänsä joutavaan puuhaan.

Vanhoillislestadiolaisuuskin muuttaa vähitellen muotoaan. Sitten tulevat voimaan taas uudet, "ikuiset" säännöt. Meno on kuin Kiinassa.

löytänyt -xx kirjoitti:

Vai että ollaan menossa kohti parempia aikoja tässä maailman ajassa. Oletpa todella sokea ja kuuro, jos et näe millaisessa maailmassa elämme. Milloinkaan oman yli 60 vuotisen elämän taipaleeni aikana ei ole ollut näin synnillistä kaikenkaikkiaan ympärillämme vellova maailma kuin nyt on. Ja ennenkuin tälle maailmalle tulee loppu, tämän maailman meno tulee olemaan tästäkin vielä pahempi, koska siitä ajasta on jo ennustettu raamatussa, että se on vielä pahempi kuin mitä oli Sodoman ja Gomorran aikoina. maa on väkivaltaa täynnänsä. Jumalan lapsillekin tulee vielä vainon ajat ja sanotaan että jos Jumala ei niitä lopun aikoja lyhentäisi, löytäisikö Hän elävää uskoa maan päältä. Mutta Jumalan lasten tähden Hän on ne päivät lyhentävä.

Nimimerkille Löytänyt-xx! Kirjoitit:

"Vai että ollaan menossa kohti parempia aikoja tässä maailman ajassa. Oletpa todella sokea ja kuuro, jos et näe millaisessa maailmassa elämme. Milloinkaan oman yli 60 vuotisen elämän taipaleeni aikana ei ole ollut näin synnillistä kaikenkaikkiaan ympärillämme vellova maailma kuin nyt on. "

Vai niin.

Kuitenkin on orjuus saatu maailmasta paljon vähemmäksi, ja se on säädetty rikokseksi. Samoin rasikaaminen ja lasten tappaminen. Toisen etnisen ryhmän syrjintä ja alistaminen on myös tuomittu ja on perustettu kansainvälinen tuomioistuin huolehtimaan siitä, että vakaviin rikkomuksiin ihmiskuntaa kohtaan syyllistyneet kansanjohtajat voidaan tuomita vastaamaan teoistaan = synneistään oikeudellisessa mielessä.

Mielenkiintoista onkin, että kristityt puolustivat aikoinaan orjuutta pitäen sitä Raamatun maukisena ja hyväksyttävänä!

Paljon muutakin hyvää on saatu aikaan. Kun heikoimpien suojelua ajatellaan, maailmassa on saatu vähennetyksi lapsikuolleisuutta. Suomessakin vielä 200 vuotta sitten saatoi ison perheen kaikki lapset kuolla lastentauteihin, ja 1900-luvun alussakin puolet. Ei ollut penisilliiniä eikä laitettu varoja varsinkaan köyhimpien perheiden lasten auttamiseen.

1940-luvulta lähtien kouluruokailu paransi lasten terveyttä suuresti, kun köyhienkin lapset saivat syödä vatsansa täyteen. Säädettiin laki lapsilisistä ja äitiyspakkauksesta!

Aviottomana syntyneiden lasten asema on nykyisin suurin piirtein tasoissa avioliitossa syntyneiden kanssa. Vielä 1950-60-luvullakin heitä kiusattiin ja syrjittiin yhteiskunnassa aivan pienestä asti. Lapsi ei itse voi mitään sille, mihin lähtökohtiin hän on syntynyt. Suurta julmuutta ja syntiä kiusata puolustuskyvyttömiä lapsia!

Myös naisten asemaa on parannettu huimasti, nykyisin nainen esim. saa periä vanhemmiltaan omaisuutta yhtä paljon kuin miespuolinen henkilö. Samoin naiset saavat opiskella ja ansaita rahaa siinä kuin miehetkin. heikomman sukupuolen asema on kohentunut suuresti, vaikka yhdenvertraisuus ei vieläkään toteudu esim. palkkauksessa.

Syntiä on siis saatu sentään raivatuksi vähemmäksi yhteiskunnasta, vaikka toki kohennettavia asioita on yhä paljon. Ihmisen itsekkyys ja oman voiton pyyntihalu on edelleen ennallaan, ja sitä suitsii vain vahva alinsäädäntö ja kasvattaminen entistä enemmän yhteisvastuuseen.

Kun alat perehtyä historiaan, huomaat, että synti on nykyisin sentään vähemmän vallassa kuin menneinä aikoina!

Lasten puolesta kirjoitti:

Nimimerkille Löytänyt-xx! Kirjoitit:

"Vai että ollaan menossa kohti parempia aikoja tässä maailman ajassa. Oletpa todella sokea ja kuuro, jos et näe millaisessa maailmassa elämme. Milloinkaan oman yli 60 vuotisen elämän taipaleeni aikana ei ole ollut näin synnillistä kaikenkaikkiaan ympärillämme vellova maailma kuin nyt on. "

Vai niin.

Kuitenkin on orjuus saatu maailmasta paljon vähemmäksi, ja se on säädetty rikokseksi. Samoin rasikaaminen ja lasten tappaminen. Toisen etnisen ryhmän syrjintä ja alistaminen on myös tuomittu ja on perustettu kansainvälinen tuomioistuin huolehtimaan siitä, että vakaviin rikkomuksiin ihmiskuntaa kohtaan syyllistyneet kansanjohtajat voidaan tuomita vastaamaan teoistaan = synneistään oikeudellisessa mielessä.

Mielenkiintoista onkin, että kristityt puolustivat aikoinaan orjuutta pitäen sitä Raamatun maukisena ja hyväksyttävänä!

Paljon muutakin hyvää on saatu aikaan. Kun heikoimpien suojelua ajatellaan, maailmassa on saatu vähennetyksi lapsikuolleisuutta. Suomessakin vielä 200 vuotta sitten saatoi ison perheen kaikki lapset kuolla lastentauteihin, ja 1900-luvun alussakin puolet. Ei ollut penisilliiniä eikä laitettu varoja varsinkaan köyhimpien perheiden lasten auttamiseen.

1940-luvulta lähtien kouluruokailu paransi lasten terveyttä suuresti, kun köyhienkin lapset saivat syödä vatsansa täyteen. Säädettiin laki lapsilisistä ja äitiyspakkauksesta!

Aviottomana syntyneiden lasten asema on nykyisin suurin piirtein tasoissa avioliitossa syntyneiden kanssa. Vielä 1950-60-luvullakin heitä kiusattiin ja syrjittiin yhteiskunnassa aivan pienestä asti. Lapsi ei itse voi mitään sille, mihin lähtökohtiin hän on syntynyt. Suurta julmuutta ja syntiä kiusata puolustuskyvyttömiä lapsia!

Myös naisten asemaa on parannettu huimasti, nykyisin nainen esim. saa periä vanhemmiltaan omaisuutta yhtä paljon kuin miespuolinen henkilö. Samoin naiset saavat opiskella ja ansaita rahaa siinä kuin miehetkin. heikomman sukupuolen asema on kohentunut suuresti, vaikka yhdenvertraisuus ei vieläkään toteudu esim. palkkauksessa.

Syntiä on siis saatu sentään raivatuksi vähemmäksi yhteiskunnasta, vaikka toki kohennettavia asioita on yhä paljon. Ihmisen itsekkyys ja oman voiton pyyntihalu on edelleen ennallaan, ja sitä suitsii vain vahva alinsäädäntö ja kasvattaminen entistä enemmän yhteisvastuuseen.

Kun alat perehtyä historiaan, huomaat, että synti on nykyisin sentään vähemmän vallassa kuin menneinä aikoina!

Uskovaisisten liturgiaan kuuluu selittää sitä, miten asiat olivat "ennen" paremmin. Tosiasioiden kanssahan sillä EI tekemistä ole.

Ainoa kriteeri on se, että uskon tuputtaminen oli ennen yksinkertaisempaa. Sokea uskonnollisuus kukoistaa parhaiten tietämättömyyden keskellä. Se on uskovaisten ihanne.