Eli siis isäni on alkoholisti. Niinkuin se tuossa otsikossa sanotaankin. Teksti saattaa olla sekavaa, mutta myös mieleni on sekava, sillä hävettää sanoa, että isäni on juoppo.
Meille on jo 2 kertaa tullut poliisi viemään isän putkaan, kun oli kotona jo vaarallinen, melkein tönäsi äitin portaista alas. Sisko soitti poliisin paikalle, viime poliisin käynnistä on aikaa noin 3 kuukautta. Se oli yks tiistai ilta mulla oli loma, ja olisin halunnut viettää perheen kanssa kivaa aikaa, mutta kun näin isän sohvalla, huomasin heti että hän oli juonut, eikö varmasti vain vähän, hyvinkin paljon, sillä sen silmät oli pelottavan punertavat, teki naamallaan ihmeellisiä ilmeitä, ihan niinkuin juopot tekee, ja siis teki ne hitaasti, ei edes huomannut minua, vaikka seisoin hänen edessään, niin juovuksissaan kun oli. Isäni oli pelottava, kylmät väreet vain värähtelivät ihollani, katsoin häntä ja ajattelin: miksi minulla on tuollainen isä. Siskoni meni huutamaan isälleni siitä, että hän on taas juonut, taisi haukkua pervoksi ja mitä nyt muitakin loukkaavia haukkumasanoja sieltä suusta lenteli ilmoille, en halua edes muistella.
Isäni suuttui tästä todella paljon, ja rupesi huutamaan, voisi sano että jopa karjumaankin ja kiroilemaan, eniten lenteli sitä saatanaa... Sitten äiti meni vielä suututtamaan isää lisää sanomalla tätä juoppolalliksi, isäni raivostui ja tönäsi äitini melkein portaista alas, seisoin vieressä kauhusta jäykkänä, ja näin isäni toisen puolen ensimmäistä kertaa. Rupesin itkemään ja samalla siskoni soitti poliisille. Kesti hetken ja poliisit oli ovella, jotenkin tunsin suurta helpotusta siitä, että poliisit veivät isän putkaan. Saimme olla sen illan rauhassa. Aamulla isä oli päässyt putkasta ja nukkui alakerrassa, ei kehdannut tulla yläkertaan, silti sanoi meidän olevan kusipäitä kun järjestimme hänet putkaan.
Tuntui hyvin pahalta kuulla oman isäni haukkuvan minut, vaikka en puhunut sanaakaan että poliisille täytyisi soittaa, en huutanut isälle, en ärsyttänyt häntä.
Tämän johdosta olemme käyneet lastensuojeluviranomaisten luona, ja isä käy nyt AA-kerhossa.
Vieläkään en luota isään, enkä tule luottamaankaan, niin monta kertaa hän on luottamukseni pettänyt alkoholin suhteen.
Se vain kismittää, kun hänen täytyy juoda salaa, hänellä on jossain kirkasta viinaa (ihan varmasti) piilossa, hän on ilmeisesti hyvä kätkemään,. sillä luulen että olen etsinyt jo koko talon, mutta mitään ei löydy.
Nyt ei ole tapahtunut tuon AA kerhon aikana vaaratilanteita, mutta kännissä isä on ollut.
Lisään tähän vielä, että en tule koskaan antamaan isälleni sitä, että hän on jättänyt minuun syvät arvet, karut muistot lapsuusajalta, olen siis pienestä pitäen kasvanut juopon isän kanssa, ja väkivallan keskellä. Väkivalta ei ole kyllä kohdistunut ihmisiin, vaan pikemminkin esineisiin.
En tämän enempää pysty kirjoittamaan, vaikea avautuminen, hankala aihe, pakko oli tämä paine jonnekkin purkaa.
Isän juominen on niin arka asia puhua, etten ole kertonut siitä edes parhaalle kaverilleni, johon luotan hyvin paljon ja kerron syvimmätkin salaisuudet, mutta tämä, juoppo-isä aihe on niin raskas, etten halua kertoa sitä kaverilleni.
Toivottavasti minusta ei tule koskaan samanlaista juoppoa kuin isäni.
Meille on jo 2 kertaa tullut poliisi viemään isän putkaan, kun oli kotona jo vaarallinen, melkein tönäsi äitin portaista alas. Sisko soitti poliisin paikalle, viime poliisin käynnistä on aikaa noin 3 kuukautta. Se oli yks tiistai ilta mulla oli loma, ja olisin halunnut viettää perheen kanssa kivaa aikaa, mutta kun näin isän sohvalla, huomasin heti että hän oli juonut, eikö varmasti vain vähän, hyvinkin paljon, sillä sen silmät oli pelottavan punertavat, teki naamallaan ihmeellisiä ilmeitä, ihan niinkuin juopot tekee, ja siis teki ne hitaasti, ei edes huomannut minua, vaikka seisoin hänen edessään, niin juovuksissaan kun oli. Isäni oli pelottava, kylmät väreet vain värähtelivät ihollani, katsoin häntä ja ajattelin: miksi minulla on tuollainen isä. Siskoni meni huutamaan isälleni siitä, että hän on taas juonut, taisi haukkua pervoksi ja mitä nyt muitakin loukkaavia haukkumasanoja sieltä suusta lenteli ilmoille, en halua edes muistella.
Isäni suuttui tästä todella paljon, ja rupesi huutamaan, voisi sano että jopa karjumaankin ja kiroilemaan, eniten lenteli sitä saatanaa... Sitten äiti meni vielä suututtamaan isää lisää sanomalla tätä juoppolalliksi, isäni raivostui ja tönäsi äitini melkein portaista alas, seisoin vieressä kauhusta jäykkänä, ja näin isäni toisen puolen ensimmäistä kertaa. Rupesin itkemään ja samalla siskoni soitti poliisille. Kesti hetken ja poliisit oli ovella, jotenkin tunsin suurta helpotusta siitä, että poliisit veivät isän putkaan. Saimme olla sen illan rauhassa. Aamulla isä oli päässyt putkasta ja nukkui alakerrassa, ei kehdannut tulla yläkertaan, silti sanoi meidän olevan kusipäitä kun järjestimme hänet putkaan.
Tuntui hyvin pahalta kuulla oman isäni haukkuvan minut, vaikka en puhunut sanaakaan että poliisille täytyisi soittaa, en huutanut isälle, en ärsyttänyt häntä.
Tämän johdosta olemme käyneet lastensuojeluviranomaisten luona, ja isä käy nyt AA-kerhossa.
Vieläkään en luota isään, enkä tule luottamaankaan, niin monta kertaa hän on luottamukseni pettänyt alkoholin suhteen.
Se vain kismittää, kun hänen täytyy juoda salaa, hänellä on jossain kirkasta viinaa (ihan varmasti) piilossa, hän on ilmeisesti hyvä kätkemään,. sillä luulen että olen etsinyt jo koko talon, mutta mitään ei löydy.
Nyt ei ole tapahtunut tuon AA kerhon aikana vaaratilanteita, mutta kännissä isä on ollut.
Lisään tähän vielä, että en tule koskaan antamaan isälleni sitä, että hän on jättänyt minuun syvät arvet, karut muistot lapsuusajalta, olen siis pienestä pitäen kasvanut juopon isän kanssa, ja väkivallan keskellä. Väkivalta ei ole kyllä kohdistunut ihmisiin, vaan pikemminkin esineisiin.
En tämän enempää pysty kirjoittamaan, vaikea avautuminen, hankala aihe, pakko oli tämä paine jonnekkin purkaa.
Isän juominen on niin arka asia puhua, etten ole kertonut siitä edes parhaalle kaverilleni, johon luotan hyvin paljon ja kerron syvimmätkin salaisuudet, mutta tämä, juoppo-isä aihe on niin raskas, etten halua kertoa sitä kaverilleni.
Toivottavasti minusta ei tule koskaan samanlaista juoppoa kuin isäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Surullista että kenenkään tarvitsee kestää tuommoista :(
Hyvä että sait purettua sydäntäsisiten. En nyt mitenkään halua puollustaa isäsi käytöstä ja juomista, mutta iäkkäämpänä ihisenä olen kuullut monia tarinoita ihmisten kohtaloista.
Isäsi käytös, juomisen vuoksi kurja elämänne perheessä on satuttanut teitä kaikkia. Kuitenkin isäsi on juoppona merkillinen että hän on purkanut vihaansa esineisiin ja ei ole satuttanut ihmisiä. Se kertoo, että hän sittenkää ole sisimmältään paha ja häneenkin varmaan hirveästi sattuu että ette ymmärrä häntä. Iäsänne kärsii, tuntee itsensä huonoksi ja mitättömäksi kun ei psyty antamaan teille parempaa.
Jospa nyt sittenkin kokoaisit itsesi ja menisit juttelemaan isäsi kassa, että hän on alakanut etsiä apua. Juominen on pakkomielle ja riippuvuus, ja usein asianomainen haluaisi vapautua, mutta ei vain pysty. Se on samaa kuin joillain syömishäirö, pelihimo tai muu ongelma.
Voitte parhaiten auttaa isäänne tukemalla ja rohakisemalla, kun hän on päättnyt tehdä asille jotain.
Ei isä haukkumalla parane. Toivon teille voimia koko perheenä eheytyä alkoholin kirouksesta.
Samastuin ap:hen. Meillä on myös ollu väkivaltaa muutama vuosi kotona...mut kysees ei ollu isä vaa isäpuoli. Hän mm. uhkaillu, lyönyt mua, kuristanut äitii ym. En oo miekää täst pystyny kertoo mun besulle.
Mutt tsemppii ap!!!!
No toisaalta se on hyvä että se juo, koska usein tarjoaa myös mulle.
Kahdestaan sitten kännissä lauletaan.