Haluaisin kuulla kokemuksianne ja vinkkejänne liittyen koirarodun valintaan. Koirakirjoja on selattu ja koiranättelyissä oltu, mutta rotu on vielä hakusessa.
Etsin koirarotua, joka olisi perusluonteeltaan rauhallinen, toisin sanoen ei sellainen adhd, mitä monesta rodusta on valitettavasti nykyisellään jalostettu (verrattuna alkuperäiseenkin käyttötarkoitukseen). Kokemusta haasteellisista koirista on, eikä koira tule ensimmäiseksi koiraksi. Asumismuoto omakotitalo, ei ole eikä tule lapsia, yksi keskikokoinen koira löytyy.
Koolla ei väliä, kunhan ei ole ihan kummassakaan ääripäässä. Turkki samantekevä, kunhan on suht helppohoitoinen. Energiataso pitäisi olla suht rauhallinen, kun niin on meillä ja meidän nykyisellä koirallakin. Lenkkeily, pihalla touhuaminen, yhdessäolo ja näyttelyt kiinnostaa. Sen sijaan agilityt ja muut hilavitkutukset ei niinkään. Arkiottelevaisuuden opetan jokaiselle koiralleni ja jos tarve vaatii, menen kurssille, jos on vaativa yksilö enkä itse hoksaa parasta lähestymistapaa joihinkin ongelmakohtiin. Mutta kisaamiseen ja tosiharrastamiseen ei tottiksessakaan ole intoa. Niin ja sellainen rotu, joka oikeasti oppii sisäsiistiksi, tässäkin asiassa on huomattavia eroja. Kokemusta on.
Josko jollain olisi vinkkejä, mihin rotuihin kannattaa perehtyä, olisi helpompi lähteä liikkeelle. Syleksintää ja paskaa niskaan ei tartte tähän viestiketjuun heittää. Ikää on sen verran, että en jaksa enää provosoitua, joten loanheitto menee hukkaan. Sen sijaan mielnkiintoiset vinkit olisi mukavia.
Etsin koirarotua, joka olisi perusluonteeltaan rauhallinen, toisin sanoen ei sellainen adhd, mitä monesta rodusta on valitettavasti nykyisellään jalostettu (verrattuna alkuperäiseenkin käyttötarkoitukseen). Kokemusta haasteellisista koirista on, eikä koira tule ensimmäiseksi koiraksi. Asumismuoto omakotitalo, ei ole eikä tule lapsia, yksi keskikokoinen koira löytyy.
Koolla ei väliä, kunhan ei ole ihan kummassakaan ääripäässä. Turkki samantekevä, kunhan on suht helppohoitoinen. Energiataso pitäisi olla suht rauhallinen, kun niin on meillä ja meidän nykyisellä koirallakin. Lenkkeily, pihalla touhuaminen, yhdessäolo ja näyttelyt kiinnostaa. Sen sijaan agilityt ja muut hilavitkutukset ei niinkään. Arkiottelevaisuuden opetan jokaiselle koiralleni ja jos tarve vaatii, menen kurssille, jos on vaativa yksilö enkä itse hoksaa parasta lähestymistapaa joihinkin ongelmakohtiin. Mutta kisaamiseen ja tosiharrastamiseen ei tottiksessakaan ole intoa. Niin ja sellainen rotu, joka oikeasti oppii sisäsiistiksi, tässäkin asiassa on huomattavia eroja. Kokemusta on.
Josko jollain olisi vinkkejä, mihin rotuihin kannattaa perehtyä, olisi helpompi lähteä liikkeelle. Syleksintää ja paskaa niskaan ei tartte tähän viestiketjuun heittää. Ikää on sen verran, että en jaksa enää provosoitua, joten loanheitto menee hukkaan. Sen sijaan mielnkiintoiset vinkit olisi mukavia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Snautseri käppänä tai keskikokoinen. Ovat reippaita ulkoilijoita ainakin käppänät, sisällä rennommin pentuajan jälkeen. Jaksaa juosta metsässä, ei ole sellaista säätä ettei lenkille lähtis, turkki on suht helppo, likaa hylkivä, eli ei jatkuvaa pesua (paitsi parran ruokalista). Tulee muiden kanssa toimeen, ei ole omalle kohdalle vielä sattunut sellaista ketä ei sietäisi. Noilla on tosin omalaatuinen huumorintaju, eivätkä ole niin vieraiden perään. Omaa tahtoa löytyy ja haastetta lisää vahtivietti, puolustaa myös omiaan, tosin meillä löysi tuon n. 10 kk:n ikäisenä, ja on nykyään täysin peloton.
ihan siltä että ikäänkuin etsisit suomenpystykorvaa, sitä perinteistä maalaismallia. Opin saaminen selkäytimeen keskivaikea, mutta pysyvyys kohtuullisen hyvä. Ei ole ad/hd, ainakaan kolmannen ikävuoden jälkeen.
Mä voisin puolestani suositella dalmatialaista. Kunhan varmistaa, että sukulinjat on terveet (nivelet, allergiat yms) ja että molemmilla vanhemmilla on järki päässä ja ovat suht rauhallisia ja ihmisystävällisiä niin hyvä tulee. Eikä tietty kannata ottaa sitä pentueen aktiivisinta riiviötä, jos rauhallista koiraa etsii :)
Mulla on 8-vuotias dalmis itsellä, osaa rauhoittua, kun on tarvis mutta myös touhuaa mielellään ja on lenkkeillessä energinen. Ei varsinaisesti vaadi erityisempää aktivointia mutta toki nauttii, jos pääsee jotakin tekemään. Tää yksilö on pienestä saakka ollut varsin tasapainoinen ja varsinkin jos kerta koirakokemusta on ennestään niin koulutus yms sujuu varmasti.
Vinttikoirissa löytyy monenkokoisia vaihtoehtoja. Rauhallisia, perheeseensä kiintyviä koiria. Kissamaisen siistejä, ei roisku kuola eikä pöllyä karva. Tuskin lainkaan haukkuvat. Auto pitäis löytyä omistajalta, että pääsee välillä jonnekkin, missä voi irti juoksuttaa. Mutta kyllä ne lenkkeilystäkin tykkäävät, ei kaikkia tarvitse kilpailuttaa.
Kaiken rotuiset koirat tarvitsevat vapaana juoksentelua ja omistajaltaan aikaa.
Eurasier tai tiibetinterrieri.
Eurasier on Suomessa vielä melko harvinainen ja muutenkin suht koht uusi rotu, joten sitä ole vielä sukusiittoisuus pilannut. Rauhallinen, isäntäväkeensä erittäin kiintynyt. Ei tarvitse lenkkien lisäksi juuri muita aktiviteetteja, vaikka niistä varmasti pitäisi. Tulee hyvin lapsien kanssa toimeen, ja on suuri ärsytyskynnys.
Tiibetinterrieri on niitä terveimpiä rotuja. Rauhallinen sisällä, ei hauku paljoa (yleensä vain vahtiessaan). Pitää pitkistäkin lenkeistä, mutta ei niitä vaadi. Melko yksilöllisiä, ei löydy helposti kahta samanlaista tibbeä. Koulutus ei erityisen hankalaa, mutta tibelle ei saa antaa kertaakaan periksi, muuten se oppii hyvin nopeasti ettei sen ole pakko noudattaa sääntöjä. Ja jos turkkia ei jaksa hoitaa niin turkin voi pitää lyhyenä (tosin näyttelyissä ei kauhean hyvä juttu..)
Kummallakaan ei riistaviettiä.
Lisäksi vielä : labradorinnoutaja, kultainennoutaja, suomenlapinkoira, ruotsinlapinkoira, novascotiannoutaja
Koiranäyttelyssä olisi hyvä tutustua eri rotuihin tarkemmin, sillä juuri tapaat niiden aitoja omistajia oikein luonnossa (kasvotusten).
Mitä rotuja itse olet miettinyt? Niiden omistajia kannattaa käydä näyttelyssä haastattelemassa.
Kiitos vastauksista. Tosiaan aikaa koiralle löytyy, etsinnässä vaan on sellainen rotu, joka ei vaadi paljoa älyaktivointia päivässä. Ei siis työkoiraa. Toki koiran knassa treenataan päivittäin arkitottelevaisuutta ja esim jokainen lenkki on meillä aina koulutustilanne. Mutta työkoirille pikkuaktivointi, lenkit ja leikit ei riitä, vaan ne tarvitsevat enemmän ja siksi jätän hyvin aktiiviset koirarodut suosiolla pois. Samoin varsinaiset metsästyskoirat, sillä en pysty tarjoamaan niille metsästystehtäviä.
Näyttelyissä tosiaan on käyty ja erilaisten ihmisten kanssa juteltu. Ongelmana vaan on se, että kasvattajistakin suurin osa ei ollenkaan suostu kertomaan rotunsa haasteellisia puolia. Niitä on aina, rodussa kuin rodussa. Toki haasteellisuus on makuasia, mutta kuitenkin. Lisäksi joidenkin rotujen kohdalla olen kehän laidalla joutunut kuppikuntien kyräilyn kohteeksi tai minut on muuten vaan dissattu, koska en ole rodun piirissä jo oleva, niin en ole tervetullut. Hieman yllätti tuollainen asenne, kun kai jokaiselle kasvattajalle pennunostajat ovat tärkeitä? Tai ainakin pitäisi olla... Noh, meitä on moneen junaan. Jätän nyt sen rodun tässä virstissäni kokonaan mainitsematta, niin ei kenellekään tule paha mieli asiasta eikä lisää vettä myllyyn.
Dalmatialaisia olenkin joskus harkinnut, mutta niiden kohdalla pitäisi löytää se hyvin rauhallinen pentu, sillä aktiiviset dallut ovat todella aktiivisia. Olen miettinyt myös lyhytkarvaista collieta, whippettiä, englanninvinttikoiraa, snautseria (jota joku täällä jo ehdottikin), manchesterinterrieriä, sileäkarvaista kettuterrieriä yms. Terriereissä arveluttaa vaan se toisten koirien kanssa toimeen tuleminen, mutta oikealla sosiaalistamisella luulisi senkin onnistuvan.
Uskon että noilla ajatuksilla löydät itsellesi sopivan rodun.
Ihmettelen käyntiäsi näyttelyssä. Olemme pariskuntana kasvattajia ja usein "leirissämme" vierailee henkilöitä jotka haluavat tutustua rotuun. Otamme heidän ilomielin vastaan ja kerromme ehdottomasti myös rodun ongelmat sekä haasteet. Ei ole kenenkään etu, jos niin ei tehdä.
Tottahan toki näyttelyissä kuppikuntia syntyy, koska kilpaillaan ja muut osanottajat vaikuttavat sinun omaan menestymiseesi. Mutta nämä kuppikunnat syntyvät lähinnä kasvattajien kesken, enkä ole samaa suhtautumista nähnyt ulkopuolisten osalta. Meidän rodussamme nämä kuppikunnat ovat kuitenkin hyvissä väleissä, aina saa apua esittämisen, välineiden, vahtimisen tai muun asian osalta, vaikka eri leiriin kuulutaan. Toisten onnitteleminenkin joiltain sujuu, toisilta vähän huonommin.
Joku esitti alla olevia, en suosittele, olen yhden rodun kasvattaja:
Lisäksi vielä : labradorinnoutaja, kultainennoutaja, suomenlapinkoira, ruotsinlapinkoira, novascotiannoutaja
Pitkäkarvainen collie. Älykäs, rauhallinen, paimentaa siis ei karkaa koska vahtii laumaansa, nopea oppimaan asioita, ihan paras!
Näyttelyyn ollaan menossa 20.7
"Ongelmana vaan on se, että kasvattajistakin suurin osa ei ollenkaan suostu kertomaan rotunsa haasteellisia puolia."
Kasvattajat kyllä yleensä kertovat kaikista päällimmäisenä tietona juuri koiriensa rotujen haasteelliset piirteet. Ainakin minulle, kun olen koiranäyttelyissä koiraroduista kysellyt. Kannattaa jatkaa matkaa sinne näyttelyihin tietoa keräämään.