Olen seurannut lokinpoikasten kehitystä naapuritalon katolla, miten emo on niille kulettanut ruokaa ja miten pienet päät ovat kurkkineet katonreunan yli. Viime päivinä poikaset ovat harjoitelleet lentämään, palanneet aina pienen pyrähdyksen jälkeen takaisin katolle emon luokse. Kunnes tänään lentivät pois.
Kauan aikaa emo vain istui yksin katon harjalla ja katseli niitten perään mietteissään...
Nyyhhhhh!!!!!
Kauan aikaa emo vain istui yksin katon harjalla ja katseli niitten perään mietteissään...
Nyyhhhhh!!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Turussa tyksin katolla ,siel ilmastointiputkien lomissa pesii paljon lokkeja.
Olen katsellut useamman kesän niitten touhuja milloin pikkasen toiveikkaana ,toisinaan lohruttoman murheellisena.
Kumminkin niissä touhuissa on jotain iloa ja hyvän mielen antajaa ikäänkuin viesti kaiken jatkumisesta.
Tällähetkellä on parvekkeella harmaasieppo pariskunta neljän poikasen kanssa ei pääse helpolla sieppo vanhemmat.
Ensivuonna aion asentaa kameran siihen kukkakorin vierelle voi keinussa läppärin kautta seurailla .
Täällä niin kova riesa ihmisille (melu sekä puhtaanapitohaitta) että niitä kunnan toimesta ammutaan vähemmäksi.
On tämä ihmisen ahneus kyllä aika kummallista. Lokkien luonnolliset asumasijat jyrätään toinen toistansa hienompien kesämökkien, kerrostalojen ja omakotitalojen alta kun se on niin hienoa asua merenrannalla, melkein rantaviivalla.
Olen katsellut laivan kannelta valtavaa lokkiyhryskuntaa sataman joutomaalla.
Mereltä palaava emolintu kaartoi yhryskunnan päälle ja kirkaisi ,välittömästi siitä valkoisesta lokkimerästä kohosi kaula ja heilahti siivet.
Seurasin monesti sitä erehtymätöntä poikasen etsintää.
On se niin iloista nähdä niitten selviävän lentokuntoon, toisaalta, niinkuin omien lastensakin. Mutta tämä hiljaisuus, kun on tottunut tuohon niitten nauruun. Ja sitten tuo, kun emo enää yksinään istui niin kauan tuossa katon harjalla.
Siinä jotenkin samaisti itsensä siihen, miten omat lapset kasvoivat, menivät ja tulivat, kunnes lensivät pois ja hiljaisuus laskeutui... lasten nauru kotonta hävisi...
Niin se vaan on, että kaikki mahtuu siihen väliin, joka saa alkunsa hetken hurmasta ja johtaa kuolemaan.
Meillä ihmisillä on ehkä se luulo, että tunnemme suunnilleen ainoina olentoina luopumisen tuskaa tai mitä monimuotoisempia tunteita, mutta kyllä useimpien lajien elämään tunteet kuuluvat.
TV.n luonto-ohjelmissa näkee joskus kuinka pieniä poikasia tai lajitoveria surraan kuin meidän hautajaisten tapaan kokoontumalla siihen ympärille hyvästelemään, kunnes jatketaan eteenpäin. Norsuilla varsinkin on paljon viisautta ja yhteisön tapakulttuuria joka opetetaan seuraaville sukupolville.
Voin sanoa, että haikeaa oli kun nuorempikin lähti ja kasaili lähtiessä kämpille jotain tarpeellista. Eilen oli perheensä kanssa luonani, mutta poissa ovat paljon, ihan ulkomaita myöten - ruuhkavuodet meneillään.........
kawe
Tuo viimeinen lauseesi herätti jotain minussakin. Kun lapset lähtee kodista on se jotenkin tyhjä tunne ja kun ne tulevat käymään ja taas lähtevät...niin.
Nyt, tai siis sitten, kun omat lapset lähtivät, olen ymmärtänyt sen kaipuun, mitä omat vanhempani ovat tunteneet pesueensa muuttaessa pois.
Itse lähdin nuorena sieltä takahikiältä ja kävin rippikoulunkin Herttoniemessä, joka oli mukamas minun lapselleni yllätys. Eikö me oltu puhuttu siitäkään?
Tämä kyseinen lapsi lähti 17-v veljeni tarjoamaan asuntoon. Pian tulikin kirje minulle, jonka oli lähettänyt "Punainen Risti, Röda kors" ??
Oli siis huumorilla laittanut viralliseksi ja tämä kyseinen järjestö pyysi minua auttamaan hädässä olevia kansalaisia?
Aluksksi olinkin ihmeissäni, mutta kun sieltä alkoi tulla tiskirättiä ja muuta pikkutavaraa, niin alkoi minullekin selvitä, kuka siellä "apua" tarvitsee?
Huonosti olin myös opettanut, koska hän pyysi apua; "jääkaappi ei kylmene" ja "pesukone heittää vain vedet ulos"!!! Ihme että tiesi, kuinka pesukone yleensä toimii?
Nyt pitäisi vain itsenikin ottaa opiksi ja neuvoa noille lapsenlapsille näitä perus-asioita. Siellä tytär 9-v ilmoitti menevänsä naimisiin rikkaan miehen kanssa ja ei muuta koskaan pois kotoa, johon poika..nuorempi totesi, että totta´kai muutat, koska h ä n jää tänne!
En kysy alushousujesi väriä, mutta onko sinulla jo lapsenlapsia? Luonto hoitaa omansa ja niistä en suruja kanna....ja en liioin tarvitse kantaa huolta omistanikaan ja lapsenlapsiakin hoitelen satunnaisesti. On siellä toiset isovanhemmat... ja minähän olen entinen räkätin pesien ryöstäjä.
Minkkiverkkoa.
Nokikolari tulee ens viikolla purkamaan naakanpesää piipusta. Pitkä rautakanki. Samallahan se piippukin tulee nuohotuksi. Ite asiassa naakalla on pesä liesituulettimen hormissa, joka on samassa muurissa kuin leivinuunin piippuhormitkin.
Naakka on sauhoitettu elukka, kaikki linnut pesimisaikaan. Nyt ne on häipyneet. Ne muutti meille naapurista, joka oli laittanut verkot piipun päähän, kun ne alkoi asusteleen siellä. Mulle se ja sama, minne menevät pesimään ens vuonna, ei ainakaan meille.
Knaak,knaak,knaak,knaak,knaak,knaak,knaak, knaak................
=DW=
Käytiin tyttären kanssa johonkin aikaan kesällä Korkeasaaressa. Siellä isojen kissapetojen häkin päällä harva verkko ja tolpat joihin se on kiinnitetty. Ja tolpan päällä hautova kalalokki. Taisivat jossakin vaiheessa pedot siinä alempana ilahtua kun taivaalta sataa virikeleluja...
Kyllä luonto puhuu ihmiselle. Varmaan te vanhemmat, jotka olette saatelleet lapsianne maailmaan, voitte samaistua lokkiemon tunteisiin. Itsekkin olen seurannut lintupesueen kehitystä: Siinä tapahtui niin, että poikaset lähtivät parin päivän aikana. Ensin lähti muistaakseni kolme ja kaksi palasi illalla vielä pesään ja emo oli niiden kanssa. Sitten pesä tyhejeni.
Varmaan emo oli kuin varalla, että jos vielä ei omillaan pärjäillä, niin kotona ollaan vastassa.
Kuitenkin se on luonnonlaki. Poikasten on lähdettävä pitkälle muuttomatkalle ja huonosti kävisi jos emo ei saisi jälkikasvuaan liikkeelle ja itsenäisi hyvissä ajoin.
Elämässä on jätetttävä hyvästit monta kertaa ja niin muutaman viikon päästä tällekin kesälle, mutta jälleen on odotettavaissa se viimeinen kesä. Kuinkahan monta kesää vielä elämääni mahtuu? Milloin on se viimeinen lento?
Isä tai äiti voi rakentaa purren,neuloa purjeen ja antaa suunnan mut tuulille ei he mitään mahda.
Olen ihminen joka mielellään varautuu sotaan mut toivoo rauhaa.
Hiljalleen olen alkanut tajuamaan et elän koko elämäni rauhallisinta aikaa ja kuhan opin nauttimaan viel siitä et mulla on lupa ja oikeus siihen.
Silloin olen kirjan kuvaama onnellinen mies.
Koitetaan olla miettimättä turhia ,ei ainakaan mietitä loppua sillä se tulee kun aika on.
Viime kesänä kävin myös Korkeasaaressa ja 2v. lapsenlapsen kanssa olisimme varmaan voineet koskea tiikeriä niin läheltä aitaa hiippaili, upea on.
Siellä lentelee lintuja vähän joka puolella, jotenkin ne ovat suosikkeja, kuin ne ihan pikkuriikkiset apinalajitkin.
Onneksi on edelleen olemassa.............
Meillä täällä lähistöllä on 1 poikanen joka ei lennä vaan juoksee ihmisten perässä, ei anna kiinni että saisi sen heitettyä ilmaan.