Avokkini eronnut ex avokistaan noin 3,5 vuotta sitten. Heillä yhteinen lapsi, jonka puitteissa "joutuvat" yhteyttä yhä pitämään.
Ex on erosta edelleen hyvin katkera ja tehnyt avain kaikkensa koko tämän ajan jotta saisi meille kahdelle huonoja juttuja aikaan.
Exällään on uusi kumppani, josta huolimatta hän tuntuu tekevän kaikkensa jotta saisi yhteyksiä ja täysin tikusta asiaa puolisoni kanssa, eli ilmeisesti täysin laastari suhteesta kyse.
Yhteydenotot jakautuvat tasan niin että milloin on kumppaninsa seurassa, laittaa vain tekstaria milloin on itsekseen/lapsen kanssa kaksistaan, soittaa aina. Noh, puheluissaan ei todellakaan jauha pelkistä lapsen asioista, vaan hyvinkin pitkälti selostelee oman arkensa siinä samalla aivan puhtaasti flirttaa minkä kerkeää.
Pari päivää sitten niinkin törkeästi kumppaniaan kohtaan, että toinen joutunut vatsavaivojen vuosi sairaalaan, niin kyllä vain, pokkaa oli taas laittaa kunnon lepertelyä linjoille !
Oma puolisoni sanoo, että minkäs hän voi asialle tehdä, on koettanut sanoa ettei koe tarvetta keskustella kuin lapsen asioista, mutta eipä mene perille ei.
Onhan toi pirun väärin sitä sen pään kumppaniakin kohden, kun ei varmasti omaa hujuakaan että millaisessa vedätyksessä siellä elää.
Puhumattakaan siitä paljonko tämä tilanne omia hermojani rassaa. Onko oikeasti joitain vaihtoehtoja kyseisen rallattelun loppuun saattamiseksi...?
Ex on erosta edelleen hyvin katkera ja tehnyt avain kaikkensa koko tämän ajan jotta saisi meille kahdelle huonoja juttuja aikaan.
Exällään on uusi kumppani, josta huolimatta hän tuntuu tekevän kaikkensa jotta saisi yhteyksiä ja täysin tikusta asiaa puolisoni kanssa, eli ilmeisesti täysin laastari suhteesta kyse.
Yhteydenotot jakautuvat tasan niin että milloin on kumppaninsa seurassa, laittaa vain tekstaria milloin on itsekseen/lapsen kanssa kaksistaan, soittaa aina. Noh, puheluissaan ei todellakaan jauha pelkistä lapsen asioista, vaan hyvinkin pitkälti selostelee oman arkensa siinä samalla aivan puhtaasti flirttaa minkä kerkeää.
Pari päivää sitten niinkin törkeästi kumppaniaan kohtaan, että toinen joutunut vatsavaivojen vuosi sairaalaan, niin kyllä vain, pokkaa oli taas laittaa kunnon lepertelyä linjoille !
Oma puolisoni sanoo, että minkäs hän voi asialle tehdä, on koettanut sanoa ettei koe tarvetta keskustella kuin lapsen asioista, mutta eipä mene perille ei.
Onhan toi pirun väärin sitä sen pään kumppaniakin kohden, kun ei varmasti omaa hujuakaan että millaisessa vedätyksessä siellä elää.
Puhumattakaan siitä paljonko tämä tilanne omia hermojani rassaa. Onko oikeasti joitain vaihtoehtoja kyseisen rallattelun loppuun saattamiseksi...?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On tällaista nähty. Akat yrittää niin kauan kunnes MIES vetää niille luun kurkkuun. Eli viestii selvästi, että ei vetele tuo peli. Asioidaan vaan lasten asioissa ja piste. Ja kyllä ne soitot yms. viestit kummasti loppuu, kun niihin ei muilta osin vastaa (kuin lapseen liittyvästä). Mieheltä ryhtiä peliin nyt ja nopeasti! Ei niiden exien pidä antaa pompottaa, sillä valtaosa tekee sitä niin pitkään kuin niiden antaa tehdä.
Tämä on niin totta. Miesten pitää kasvattaa itselleen munat, eikä antaa exien pompotella ja päsmäröidä vielä eron jälkeenkin. Tämä on nähty niin moneen kertaan, exä uhkailee miestä ettei näe lapsiaan enää koskaan jos ei tottele, vetää miestä kuin pässiä narussa, mies menee perässä koska pelkää aidosti menettävänsä lapsensa. Harva ihminen on onnellinen jonkun toisen pompoteltavana.
Minä tapasin mieheni, kun hänen erostaan oli kulunut 2 vuotta. Miehellä on 2 lasta exänsä kanssa. Kun tapasin miehen ja treffailimme ensimmäisiä kertoja, pidin häntä niin tossuluuserina, että ajattelin, etten koskaan voisi alkaa hänen kanssaan vakavissaan suhteeseen.
Exänsä soitteli monta kertaa päivässä, käski ja komenteli, muutti aikatauluja ja sopimuksia yksipuolisesti oman tahtonsa mukaan. Hän esim. vei lapset miehelle mennäkseen itse kampaajalle, vaikka mitään ei oltu sovittu, ja miehelläni oli työreissuja sovittuna.Mies oli kuin tahdoton olento, joka kuuliaisesti totteli exäänsä. Aikani katselin touhua, kunnes minun oli pakko kysyä, että miksi annat kohdella itseäsi tuolla tavoin, eikö sinulla ole itsekunnioitusta hyvä mies?! Mies kertoi exän uhkailleen aika nopeasti eron jälkeen, että jos mies ei "tee hänen kanssaan yhteistyötä" ( = tee juuri niin kuin hän käskee), niin hän järjestää asiat niin, ettei mies näe lapsiaan enää ikinä. Mies oli asiasta oikeasti peloissaan.
Tähän minä sanoin, että älä nyt sellaista pelkää! Mies on isyytensä tunnustanut ja heillä on yhteishuoltajuus, mies on hyvä, huolehtiva ja läsnäoleva isä, ja tasaveroinen vanhempi äidin kanssa, ei häneltä kukaan lapsia voi noin vain viedä! Ja että älä hyvä mies anna kenenkään sinua kohdella kuin roskaläjää, olet hyvä mies ja hyvä isä, mutta ei sinun tarvitse olla exäsi talutusnuorassa!
Teki aivan pahaa katsoa, kun kolmenkympin paremmalla puolella mies oli kuin tahdoton marionetti, ja aivan silmin nähden onneton. Rakkaudesta lapsiinsa hän antoi kohdella itseään aivan karsealla tavalla.
Mies asui entisten appivanhempiensa omistamassa pienessä asunnossa vuokralla, ja oli näin ollen heidänkin valtansa alla. Mies oli myös työtön, koska oli menettänyt työpaikkansa, ja syy siihen: exä muutti suunnitelmia ja sopimuksia siten, että mies joutui ilmoittelemaan jatkuvasti töihin, että nyt tuli taas este. Miesparka oli siis todella pahassa jamassa :/ Minä menin ja rakastuin tähän miesparkaan, meillä oli alusta saakka hyvä olla yhdessä ja yhdessäolomme oli luontevaa ja hauskaa. Vaikka varoittelin itseäni, että pysy kaukana tästä miehestä, tästä ei hyvää seuraa, en silti voinut olla tapaamatta häntä.
Parin kuukauden seurustelun jälkeen mies muutti pois entisten appivanhempiensa asunnosta, ja hankki itselleen isomman kämpän toiselta puolen kaupunkia. Hän alkoi aktiivisesti etsiä itselleen omaa koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, ja saikin viimein työpaikan. Ja sitten tuli päivä, jolloin exänsä soitti määräilläkseen taas, mieheni puhui suunsa puhtaaksi. Kertoi, että tällainen p-askamaisuus saa nyt loppua, ja että hän ei anna enää kohdella itseään näin. Hän on lasten isä, muttei exän palvelija, joka tottelee jokaista sormennapsautusta. Mies varasi ajan lastenvalvojalle, koska mitään kirjallisia sopimuksia tapaamisista ei oltu koskaan tehty. Nyt laitettiin mustaa valkoiselle, lapset isällään ja äidillään vuoroviikoin, muutoksista sovitaan keskustelemalla yhdessä, jos syy muutokseen on painava ja tarpeellinen.
Muutos oli valtava. Miehestä tuli itsevarma ja onnellinen, hän otti itseään ja elämäänsä niskasta kiinni. Exä ei enää koskaan uhkaillut eikä päsmäröinyt. Eipä järjestänytkään asioita niin, ettei mies enää näkisi lapsiaan. Eli pelkkiä typeriä uhkauksia kaikki, vain jotta saisi pompottaa.
Noin vuosi tuon muutoksen jälkeen mieheni ja minä päätimme muuttaa yhteen. Olin tutustunut mieheni lapsiin ja meillä kaikilla oli hyvä olla yhdessä. Lapset olivat innoissaan uudesta isosta kodista, jossa molemmilla omat huoneet. Siitä alkoi yhteinen perhe-elämämme, eikä mutkia ole juurikaan matkassa ollut. Miehen exä ei ole koskaan enää kiusannut meitä, elo on rauhaisaa, kaikki antavat toistensa elää omaa elämäänsä eikä puutu toisten asioihin.
Menimme mieheni kanssa naimisiin muutama vuosi sitten. Vaikka mies oli pitkään exänsä kanssa, hän ei koskaan vienyt tätä vihille. Mies sanoi, ettei se tuntunut oikealta, että jokin pidätteli häntä. Nyt hän oli varma mitä halusi. Saimme kolmannen yhteisen lapsemme talvella, ja kaikki perheemme 5 lasta ovat rakkaita ja tärkeitä toisilleen.
Kaiken A ja O on siis se, että miehen itse pitää asioille jotain, jos exä yrittää hankaloittaa elämää eron jälkeen.
No kovin katkera näytät sinäkin olevan, joten puolin ja toisin olette. Mutta ekös vaan, se on parempi syyllistää se miehen exä ennemmin kuin itsensä? Näinhän se usein menee, itsessä ei ole vikaa ikinä.
Jos mies ei tee asialle mitään, on selvää, että exillä on tunteita tosiaan kohtaan, ja sille sinä et voi mitään vaikka laittaisit miehen kaappiin piiloon.
Ja mitä enempi puutut toisten asioihin enempi mustamaalaat itseäsi, kaikki kääntyy sinua vastaan, ellei ole jo kääntynyt. Olet kuitenkin hyvin peloissasi sillä exä on sulle valtava uhka. Hän on tilanteen pomo, ja siitä mies tykkää.
Huomaatko miten mollaat vain sitä exää, ja pidät miestä uhrina, ja itseäsi säälinkerjääjänä??? Vain se exä on syyllinen ja huono ihminen...
"Huomaatko miten mollaat vain sitä exää, ja pidät miestä uhrina, ja itseäsi säälinkerjääjänä??? Vain se exä on syyllinen ja huono ihminen... "
Täytyy sanoa, että en kyllä huomaa :D
En ole mollannut mieheni exää, hän on tehnyt sen aivan itse omilla teoillaan. Olen vain kertonut, mitä hän on tehnyt, en muuta. Minulla ei ole osaa eikä arpaa hänen käytökseensä, ei minun tarvitse itseäni ainakaan syyllistää. Ainoa mitä minä tein, oli se, että sanoin miehelle, että miksi ihmeessä hän antaa kohdella itseään tuolla tavoin. Siinäpä se. Enkä ole ainoa, joka sillä tavoin ajatteli.
Ja missä kohdin olen mielestäsi "kerjännyt sääliä"? En minä kerjää enkä koe tarvitsevani sääliä keneltäkään, minulla menee ihan hyvin, kiitos.
"Jos mies ei tee asialle mitään, on selvää, että exillä on tunteita tosiaan kohtaan, ja sille sinä et voi mitään vaikka laittaisit miehen kaappiin piiloon."
No mutta miehenihän teki :D :D Ja aivan itse, omilla ansioillaan, omasta tahdostaan. Edelleen, ainoa asia mitä minä tein, oli tuo jo edellä mainittu. Kyllä miehellä oli tunteita silloin, ihan varmasti, mutta erittäin negatiivisia. Hänet oli alistettu, ja häntä uhkailtiin, ja uhkailussa käytettiin aseena hänen omia lapsiaan. Minä voisin ottaa kaiken kunnian mieheni elämänlaadun paranemisesta, mutta en ota. Kyllä hän aivan itse otti itseään niskasta kiinni ja sai takaisin itsekunnioituksensa. Ei kenenkään tarvitse elää kenenkään tossun alla, varsinkaan entisen kumppanin. Minä en koskaan ole ymmärtänyt näitä tossuttaja-päsmäröijä-naisia, miksi niitä miehiä pitää kyykyttää? Minulle mieheni on tasaveroinen kumppani ja vanhempi, arvostan häntä ihmisenä, enkä koe tarvetta saada häntä tossuni alle.
"Olet kuitenkin hyvin peloissasi sillä exä on sulle valtava uhka."
Voih, pieleen meni taas :D
En minä ole peloissani, eikä miehen exä ole minulle uhka millään tavoin. Kuten kerroin, mieheni ja minä olemme naimisissa, meillä on 3 ihanaa lasta ja omakotitalo, rakastamme toisiamme. Exä antaa meidän elää omaa elämäämme ja keskittyy omaansa, kiitos mieheni. En minä koe uhkana ihmistä, johon mieheni suhtautuminen on neutraalia. Ja jos kyseinen ihminen jotain tunnetta hänessä vielä herättää, se on nöyryytyksen tunne. Sillä nimenomaan sitä exä aikanaan teki, nöyryytti, ja se jättää arvet jokaiseen.
Minusta on niin huvittavaa, että AINA puolustat exiä, vaikka he olisivat toimineet kuinka väärin. Sinunko mielestäsi siis mieheni exä toimi oikein alistamalla, nöyryyttämällä ja komentamalla miestä vielä eron jälkeen, ja uhkailemalla lasten menetyksellä? Ei ole sinullakaan kaikki muumit kyllä laaksossa...
Oliko pakko rikkoa toisten perhe? Siitä se syyllisyyden taakka nousee niin korkeaksi, ettei huomaa mitä itse on tehnyt, kun jäljelle jäävää perhettä harmittaa sun törkeä käytös, ja tunkeleminen toisten asiohin. Kannattaisko tehdä asialle jotian, vaikka pyytää miehen exältä ja lapsilta anteeksi? Et taida pystyä siihen.
"Siitä se syyllisyyden taakka nousee niin korkeaksi, ettei huomaa mitä itse on tehnyt, kun jäljelle jäävää perhettä harmittaa sun törkeä käytös, ja tunkeleminen toisten asiohin. "
Siis onpas kummallinen lause...Eihän tässä ole päätä eikä häntää :D
Eli siis syyllisyyden taakka "nousee korkeaksi" (!! :D), ettei enää huomaa mitä itse on tullut tehtyä, kun jäljelle jäävää perhettä harmittaa törkeä käytös, ja tunkeilu toisten asioihin...Anteeksi nyt vain, mutta eihän tästä saa selvää erkkikään.
Meillä kanssa miehen exä pompottelee häntä miten sattuu, ja mies ei sano mitään.
Mulle ei tulisi mieleenkikään kiusata mun ex miestä millään lailla, hän elää omaa elämää ja kunnioitan sitä. Mutta tämä mun nykyisen sexä aivan kauheeta toimintaa, ei anna meille hetkenkään rauhaa, aina keksii uutta jäynää.
Kun sillä ei ole uutta miestä niin niin luulee että tuolla konstilla saa takasin tämän mun miehen.
Ollaan me niin erilaisia, hän ei päästä irti ja minä taas olen uuden kanssa ikionnellinen.
Lapsetkin tykkää minusta paljon ja kohtele mua todella kunnioittaen ja se kiusaa myös exää. Lapset halusi asua mun kanssa, mutta en usko että se toteutuu.
Niin on meiläkin exä kiukkuaa, kun mihen lapset tykkää minusta enmpi, kun hänestä ja sanoo minua äidiksi , sekös exää harmittaa.
Öööö...siis kirjoitit ensin tuon "erittäin raskasta"-litanian, ja sitten vastasit itsellesi, että niin meilläkin :D
No, huvinsa kullakin.
Jatkoa...
Joo-o, kuulostaapi vahvasti siltä että tilanteet aikalailla samoja monissa uusioperheissä :( Mikä ihme tekee ihmisestä ex-riippuvaisen, yök ! Meidän tapauksessa on myös lähes tämä koko aika ravattu niin käräjillä kuin perheneuvolassakin. Kyseisistä ravaamisista pelkästään ex pitänyt huolen. Ihan joka ikinen kerta kun on ollut pienen pieni pilkahdus helpompaa niin se on niin tasan ollut vain tyyntä myrskyn edellä. Olen aikalailla todennut, että pahinta on se että kun ex on totaalisesti manipuloija sekä patologinen valehtelija, mutta ei omaa niin huonoja elämäntapoja että "pääsisi" aivan oikeasti hoitoon juttujansa kanssa...
Itselläni on alkanut pilkahtaa tunnetta siitä että oma jaksamiseni alkaa olla lopun aluillaan, mutta on se todella perkeleen väärin jos yksi hullu pystyy torpedoida toisten muuten toimivan suhteen... Huoh...