joo en jaksa tehdä mitään, ei kiinnosta juurikaan tehdä edes normaaleja päivä rutiineja. Mielessä ei oikein pyöri mitään, tyhjä olo.
Itkuinen lähes joka ilta ja aamu.
Ihmisten seura ei niinkään kiinnosta, hankala käydä vaikka ostarilla tai edes kaupassa kun on paljon ihmisiä. Tulee ahdistunut ja levoton olo, tekisi mieli juosta karkuun, tuntuu kuin kaikki tuijottaisi.
Parin viime kk aikana on ollut silloin tällöin itsetuhoisia ajatuksia, viiltelykin on ollut pari kertaa osana.
En juurikaan nuku, tai herään useita tunteja aikaisrmmin kuin ennen. Ennen unettomuutta nukuin paljon, siis ei vain jaksanut oli pakko nukkua.
Nyttemmin olen tarkkaillut syömisiäni, yritän laihduttaa. Itseinho on niin suuri.
Tästä vielä tekeekin outoa yksi asia. Joskus mieleni vaihtuu ihan tunneissa, tai vaikka 30min. Ensin olen ihan maassa, ei jaksa, ei kiinnosta. Ahdistaa ja pelottaa...1-2 tuntia myöhemmin olo voi olla paljon parempi. Mielessä voi vielä painaa jokin, ja ei kiinnostaisi mutta silti hymyilyttää ja naurattaa. Joskus jos kysyn itseltäni millainen olo on tänään? Rupeen mielessäni kertomaan miltä on tuntunut. Jos vaikka on ahdistanut tai pelottanut ja mietin miksi ym. mielessä joku vaa sanoo et älä valehtele. Kaikki on hyvin, ei sua oikeesti ahdista tai pelota. Valehtelet vaan, en pysty oikein itse uskomaan..kumpi on oikea. Jos mä vaan huijaan itseäni.
ei tuu nyt mieleen mitään muuta, haluaisin vain tietää mitä tää meinaa. oon kyllä tehny noita testejä, yhden mukaan mulla olisi keskivaikea masennus..juupajuu vai onko? Oon tehny sen saman testin niin monta kertaa ja aina sama tulos, jopa eri päivinä.
hankala uskoa ja kertoa tälläistä itselle, kun joskus tuntuu taas et en mä voi olla noin sairas. vai oonko sittenkin. mä en tiedä...oikeesti
Itkuinen lähes joka ilta ja aamu.
Ihmisten seura ei niinkään kiinnosta, hankala käydä vaikka ostarilla tai edes kaupassa kun on paljon ihmisiä. Tulee ahdistunut ja levoton olo, tekisi mieli juosta karkuun, tuntuu kuin kaikki tuijottaisi.
Parin viime kk aikana on ollut silloin tällöin itsetuhoisia ajatuksia, viiltelykin on ollut pari kertaa osana.
En juurikaan nuku, tai herään useita tunteja aikaisrmmin kuin ennen. Ennen unettomuutta nukuin paljon, siis ei vain jaksanut oli pakko nukkua.
Nyttemmin olen tarkkaillut syömisiäni, yritän laihduttaa. Itseinho on niin suuri.
Tästä vielä tekeekin outoa yksi asia. Joskus mieleni vaihtuu ihan tunneissa, tai vaikka 30min. Ensin olen ihan maassa, ei jaksa, ei kiinnosta. Ahdistaa ja pelottaa...1-2 tuntia myöhemmin olo voi olla paljon parempi. Mielessä voi vielä painaa jokin, ja ei kiinnostaisi mutta silti hymyilyttää ja naurattaa. Joskus jos kysyn itseltäni millainen olo on tänään? Rupeen mielessäni kertomaan miltä on tuntunut. Jos vaikka on ahdistanut tai pelottanut ja mietin miksi ym. mielessä joku vaa sanoo et älä valehtele. Kaikki on hyvin, ei sua oikeesti ahdista tai pelota. Valehtelet vaan, en pysty oikein itse uskomaan..kumpi on oikea. Jos mä vaan huijaan itseäni.
ei tuu nyt mieleen mitään muuta, haluaisin vain tietää mitä tää meinaa. oon kyllä tehny noita testejä, yhden mukaan mulla olisi keskivaikea masennus..juupajuu vai onko? Oon tehny sen saman testin niin monta kertaa ja aina sama tulos, jopa eri päivinä.
hankala uskoa ja kertoa tälläistä itselle, kun joskus tuntuu taas et en mä voi olla noin sairas. vai oonko sittenkin. mä en tiedä...oikeesti
Vastaukset 46
Vanhimmat
musta tuntuu aivan samalta.. tää on aika vaikeet ku ei oikee tiiä mitä tekis, ku on vaa nii tyhjä olo ja sit pelottaa tulevaisuus ku ei tiedä mitä siltä odottaa vai onko sellasta edes tulossa ja huhhuh. Vaikeeta ees selittää:/
Mulla ihan samanlainen olo. Tuntuu ettei jaksa enää.. Ei saa unta, mutta päivät sitten menee kuin unessa. En muista oikein mitään puolen vuoden ajalta. Kaikki on vain suttuista. Olen ollut masentunut melko kauan jo ja kaikki on mennyt. Raha-asiat on mennyt päin persettä ja parisuhde tuhottu. Ei ole mitään mitä haluaisin tehdä.. Makaan vain sängyssä päivät ja ulos menen vain jos on pakko. Ahdistaa nähdä ihmisiä ja jutella heille. En oikein tykkää ihmisistä tai sitten on vain liikaa huonoja kokemuksia. Ei ole ystävää jolle puhua. On vain yksinäisyys ja pimeys.
Hämmästyttävän samanlaisia tilanteita teillä kaikilla. Onko teillä kenelläkään diagnosoitu masennusta? Mulla on ihan samanlaisest oireet en oikeen tiiä mitä pitäis tehdä. Mäki oon yksinäinen, raha-asiat päin persettä, ei jaksa tehä mitään, ihmiset ei kiinnosta, itsetuhoiset ajatukset ja sitten just toi sumu. Mäkään en muista oikein mitään mitä on tapahtunut parin vuoden aikana. Päivät menee vaan sumussa ja taas on yksi valvottu yö takana.
Mulla ei ole diagnosoitu mitään. En ole edes käynyt missään, kerran kävin vain terveydenhoitajan luona. Jäin viiltelystä kiinni ja osastolle olisi pitänyt mennä, ei ne mua kuitenkaan ruennut minnekkää viemää.
Nuo asiat mitkä kuvailin tuolla ensimmäisenä, joskus oikeesti olen ihan ok, onnellinen, tyytyväinen jos niin voi sanoa. Saatan nauraa, ainakin muiden ihmisten nähden, ja yritän pysyä mukana. Sitten kun on taas omaa aikaa, yleensä oon taas siinä omassa maailmassa, siellä on hiljaista ja mielessä ei pyöri mitään..tuijotan vain jotain tiettyä kohtaa.
Onko teillä näin?
Pystyttekö puhumaan kellekkään tästä? Mä en oo kertonu muille kun poikaystävälle, tai se tietää melkein kaiken..siitä on todella hankala kertoa mutta mul se jopa auttaa oloon. Saa tyhjennettyä päätä jollekin, ja hän ymmärtää vielä sen ihan hyvin.
Pari muuta ystävää tietää kun koulussa näkivät tuoreet viiltelyjäljet ja kun sain tietää osastolle menemisestä olin ihan poikki, ja en pitänyt ajatuksesta yhtään siinä vaiheessa he halusivat tietää..vähän kaduttaa kun menin niille kertomaan mutta oma moka oon tälläne.
Mulla on ihan sama juttu. En oo välttämättä masentunut jos oon esim. perheen jäsenten kanssa, mutta kun olen yksin niin olen melkein aina allapäin ja pahimmillaan pyörii itsetuhoiset ajatukset päässä.
Oon kertonu tästä vain yhdelle tyypille ja sillekkin möyläytin sen kun olin kännissä. Mullakaan ei oo diagnosoitu mitään, mutta oireet on ihan samanlaisia kuin teillä.
Mullakin juuri samalainen kun sulla. Muiden aikana todellakaan ei välttämättä huomaa mitään vaikka sisällä olisi kuinka tukalaa, uupunut ja väsynyt. Joskus sen varmaan huomaa kun on omassa maailmoissani..suutun jopa normaalista herkemmin. Itsetunto on aina ollut alhainen, jos joku kysyy tai kommentoi jotain ulkonäkööni liittyen..hyvä jos pystyn pidättelemään itkua, siinä vasta huonoolo, ahdistus alkaakin ja viiltely mielessä. Tälläistä nykyään.
Tosiaan jos olisi masennus, voiko silti olla jaksoja kun on ihan tyytyväinen ja onnellinen? Ihan siis silleen että mieli voi muuttua tunneissa tai minuuteissa? :o
Kyllä tuo masennukselta kuulostaa. Itse olen käynyt pari kertaa puhumassa hoitajien kanssa ja masennuslääkkeitäkin on tullut kokeiltua, mutta ei niistä mitään apua ollut. Olen tottunut pitämään asiat sisälläni ja puhuminen on vaikeaa. Täällä on edes vähän helpompaa kertoa omista olotiloistaan. Ja on ihan normaalia masennuksessa että yhtenä hetkenä on hyvä olla ja kohta ihan paska olo. Saattaa myös olla kyseessä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Jos tunteet heittelee puolelta toiselle koko ajan. Itsekkin olen viillellyt noin puolen vuoden ajan. Se vaan helpottaa oloa todella paljon. Se kipu, se tunne kun veri valuu hitaasti kättä pitkin. Olen myös itsemurhaa ajatellut päivittäin.. Ei täällä jaksaisi olla enää. Olisi vain mukava jos olisi edes yksi ystävä jolle puhua ja jonka kanssa viettää aikaa. Mutta ei ole mukava kun joutuu pitkähihaista paitaa kesällä käyttämään. Arvet ovat sen verran käsivarsissa näkyvillä. Mutta mitä tässä pitäisi tehdä, jos ei ole mitään muutA kuin yksinäisyyttä ja pimeyttä..
niin..mä en käytännössä tiiä mikä on totta ja mikä ei. Siis jos nyt ajattelee et mulla olisi masennus, ei mul voi olla oon ihan terve ja kaikki ok..ei sitä voi myöntää. En paljoa tiedä kaksisuuntaisesta. Ainakin mieli muuttuu kai aika usein..
Itse en ole viillellyt noin pariin kk mutta mielessä lähes joka päivä.
Onko sulla paljon arpia viiltelystä? Häiritseekö elämää? Itse olen miettinyt jos ottaisi vaikka peitetatuoinnin niiden päälle. En kylläkään häpeä arpiani. Ne kertovat tarinaa. Surusta ja masennuksesta ja yksinäisyydestä. Ne ovat osa minua. Mutta on vain puuduttavaa kun joku ne huomaa ja rupeaa kyselemään kaikenlaista. Olen yrittänyt lopettaa tämän pahan tavan ja olen ollut viiltelemättä vähän aikaa, mutta sitten muistan kaiken, kaiken mikä on mennyt pieleen, kaiken mitä olen menettänyt ja entä jos olisin tehnyt toisin, olisinko onnellinen??
niin..
Mulla on jaloissa pahoja arpia. Osa ovat vielä iha punaisia/violetteja..ne vielä pahenivat kun oli pakko repiä ruvet aina auki. Pari ohuempaa valkeaa arpea on kans jaloissa. Ihan muutama onneksi vain. Käsissä mulla oli jonkun aikaa vähän..ne haavat ei ollu kai nii pahoja..nyttemmin en näe juuri mitään niiden kohdalla en tiedä muten ne katosivat. Oon kyllä jonkun verran rasvaillut.
Käytännössä mulla on vaa ajatuksissa viiltely, enemmän mä olen raapinut itseäni. Niistä ei ole jäänyt arpia..ihan hyvä vaan.
Mä en häpeä niitä, joskus itsekin toivoisi että joku näkisi ne mutta aina pyrin pitämään niin ettei näkyisi.
Mulla on ollut mielessä tatuoinnin otto. Ei ehkä peitetatuoinnin, ehkä ihan perus. Pitää nyt katsoa milloin jaksaa alkaa toteuttaan sitä. :)
"Ei keskivaikeean masennukseen välttämättä ollenkaan liity somaattisia oireita. Oman kokemukseni mukaan voimat vaan häviää, on väsynyt, aloitekyvytön ja aika pihalla kaikesta arjesta. "
Ap kun puhui keskivaikeasta ja päätin nyt kirjoittaa kun tälläinen löytyi.
jotain masennusta. luulisin.
kannattaa tarkailla noita mielen vaihteluja, kasisuuntainenkin voi olla mutta en minä sitä diagnoosia voi kumpaankaa tehdä.
olisiko syytä puhua jollekin ammattilaiselle tms.?
Hakekaa hyvät ihmiset apua, sitä on saatavilla. Ei tarvitse nuoruuttaan kipuilla ja tuntea tuskaa. Nykymaailma tosin on aika raskasta nuorille, miksei muillekkin, mutta nuoret on tulevaisuuden toivo. Älkää jääkö neljän seinän sisälle. Puhukaa asioista, se auttaa jo kummasti.. mutta sellaiselle ihmiselle joka osaa kuunnella.
Muistakaa että ette ole yksin, nytkin kyllä löysitte toisenne, jakakaa tuntemuksia ja tsempatkaa toisianne. Olette kaikki tärkeitä tässä ihmisvirrassa, ihan jokainen.
Koittakaa löytää jotakin valoista jokaisesta päivästä.. se on aina yksi päivä parempia aikoja kohden. Niin yksin ei saa jäädä ettei ole ketään kelle puhua.
Puhuminen auttaa aina. Itseensä käpertyminen vain pahentaa tilannetta.
Lähetän voimahalauksen jokaiselle joka on yksin !
Onko teiltä otettu verikokeita esim. kilpirauhaskokeet? Mm. kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa masennusta.
Mikävialla ja are18 mitä teille kuuluu?? Onko miten mennyt?? Itselläni samaa paskaa.. Ei täältä pohjalta pois pääse... Olisi kiva kuulla miten teillä menee?
ääh yö oli yhtä tuskaa....
yritin monta tuntia nukkumista, yritin ja yritin ja ei. Yöllä rupesin viellä miettiin mun koulutöitä nekin täytys tehdä ennenku koulut alkaa. Ja sitä kuinka tää kouluvuos menee...alkaako taas itsetuhoset ym. ahdistus kohtaukset pahenee tms. Tuli siinä sit pitkästä aikaa itkettyä ja tunsin kuinka ahdisti ja vihdoin nukahdin kolmen jälkeen..heräsin tosin jo aikaisin aamulla ja todella hankalaa oli. Oli pakko päästä sängystä ylös..tuntuu et ei pysy pystyssä, jalkoi ja päätä koskee. Rinnastakin vähän puristaa..ääh. Oon nii itkusella tuulella ja sit ku joku tuttu vetäsee jonku läpän vähä naurattaa. Omissa oloissa taas sitä omaa tuijotusta yhteen kohtan itku kurkussa.. ei tässä tänään muuta. Katsellaan miten ilta menee..
anteeksi vähän sotkuinen kirjoitus.
Mullaki sama juttu, kun uni ei tuu.. Sitten ahdistuu ja menin sitten yöllä taas viiltelemään.. Taas tulee lisää arpia käteen joka jo niitä täynnä.. Alkaa öisin aina miettimään kaikenlaista ja
Sit ahdistuu enemmän ja enemmän.. Ja tietää että huominen ei tule olemaan mitenkään erilainen.. Olet yksin sängyllä makoillen ahdistuneena.. Et taaskaan tee mitään järkevää.. Et jaksa, et halua.. Ja sama toistuu päivästä toiseen.. Vituttaa tällä hetkellä kun on kova päänsärky ja hikoilee ja ei tiedä mitä taas tekisi..
mm..mun tekisi mieli viillellä nyt..
Mua ei ahdista niinkään, on vaan niin paha olo ku menin syömään tänään..:s
tai jotain vastaavaa..en ees tiedä miksi haluan viiltää mut se vaan on alkanu houkutteleen taas..
Kyllähän se viiltely helpottaa oloa sillä hetkellä, mutta hyvä jos et enää niin tee.. Itse teen sitä, koska suoraan sanottuna nautin siitä liikaa.. Huono juttu, mutta se tunne että edes jokin asia on sinun hallinnassasi... Se on vaan hyvä tunne...
Sehän siinä houkutteleekin. Se tunne..kun olo helpottaa ja tulee vapaa olo. Se kans ku veri virtaa pitkin kättä tai säärtä..se veri on jotai sellasta. voi että..täytyy ny kahtoo kui tää yö menee
Niinpä.. Se tunne.. Mutta jos pystyt olemaan viiltelemättä nii kait se on hyvä juttu.. Voimia sinulle :) ja on kiva kun voi jonkun kanssa jutella.. Kiitos :)
Taas täällä valvon ja luen tätä palstaa. Aika samaa paskaa edelleen on mun elämä. Tuleva kouluvuosi ahdistaa. Viime vuosi meni niin penkin alle niin nyt menee varmaan vielä huonommin. Urheilu helpoittaisi oloa, mutta mulla on polvi paskana ja en pysty urheilemaan. Se lisää vaan enemmän vitutusta. Ainoa mikä helpottaa on uhkapelit. Sinne on mennyt liikaa rahaa kun ei osaa lopettaa ajoissa. Ja sekin masentaa. Toivottavasti nukahtaisin ennenkuin pelihimo iskee. Tota pelien pelaamista voisi kait verrata teidän viiltelyyn. Ei sitä pysty lopettaa vaikka yrittäisi, kun se on niitä harvoja asioita mitkä helpottaa edes hetkeksi.
Nii kai se on..
Kiitos myös sinullekin. : )
Minustakin on kiva kun voi jonkun kanssa jutella ja jakaa näitä asioita. Ei oikein ole täällä netin ulkopuolella kuin yksi ihminen jolle puhua ja joka uskoo ja tukee.
Voi uhkapelit minun heikkouteni. Se on niin vaikeaa päästä siitä irti. Minä olen myös pelannut liikaa ja nyt on hurjat velat.. Varsinkin nettikasinoihin on palanut rahaa monta tuhatta.. Ja se vasta saa pahalle tuulelle kun sen viimeisen kierroksen pyöräytät ja tajuat että pelasti juuri kaikki rahasi.. Se on niin ahdistavaa.. Mutta elämä myös täällä paskaa ja sitä samaa.. Unta ei saa ja kaikki asiat pyörii mielessä.. Miten suurta pelaamisesi on? Meneekö kaikki kerralla ja voitotkin vielä sitten takaisin kuten minulla?
Ketään ei pitäisi jättää yksin kärsimään.. Ja vaikka olisi kuinka vaikeaa se helpottaa että joku ymmärtää ja kuuntelee :)
No oon tällä hetkellä satoja euroja velkaa pikavippiyrityksille vakka ikää on vasta 18 vuotta. Pelaaminen on just sellaista, että en osaa lopettaa ajoissa ja voitotkin menee. Ja sitten yritän vielä voittaa takasin hävityt rahat. Pelottaa jos vanhemmat saa tietää mun veloista. Saan kyllä maksettua ne mutta tulee tekemään tiukkaa ja silloin voi paljastua mun peliongelma.
Pikavipit ovat niin perseestä kuin voi olla. Ensin pelasin aina omat rahat sa sitten oli pakko ottaa vippi ja yrittää voittaa rahat takaisin. Se on loputon suo..
Joo samaa mieltä. Olin kesän alussa pelannut lähes kaikki rahat ja onnistuin olemaan "kuivilla" noin 2 viikkoa, kunnes keksin ottaa pikavipin. Nyt tajuan että Se oli suuri virhe. Sillä kun Se vippi oli pelattu niin sitten otin uuden jne. Kaikista ärsyttävintä on Se kun on kunnolla voitolla, pystyisi maksamaan kaikki velat ja rahaa jäisi silti, niin silti täytyy pelata ne voitot. Sen jälkeen valtaa kyllä suuri vitutus ja ahdistus.
tottahan tuo on. :)
Niin totta. Itsekin olen ihan mukavia summia ollut voitolla ja eikun takaisin vaan jos vaikka se isompi.voitto tulisi. Ja nyt ollaan kusessa kun rahat menee laskuihin ja ei ole varaa mitään tehdä.
mikävialla miten eilinen meni? Pystyitkö olemaan viiltelemättä?
mikävialla miten eilinen meni? Pystyitkö olemaan viiltelemättä?
en mä sit viilelly.. olin kyllä jääkylmässä suihkussa..sitä käytän välil..helpottaa kyl sen pari minuuttia ei enempää mut mä oon tehny lupauksen mun rakkaalle et en viiltele joten yritän parhaani. mitenkä sinä?
Unta en saa ja sit siinä samalla kun valvoo niin tulee niitä ajatuksia päähän.. Tekisi mieli ottaa se terä ja viiltää koko helvetin käsi auki.. Mut onneks nyt on ollu vieraita tässä pari päivää niin en ole viillellyt.. Mutta en lopettamaan pysty. En nyt. Kaikki on vielä sekaisin.. Elämä potkii päähän ja asiat menee päin persettä mutta ehkä tämä kaikki joskus loppuu.
Otteita omasta päiväkirjasta vuosien takaa:
"Elämä on ihan perseestä! Oon oikiasti aivan outo. Aluksi vaan nauroin, ja oli hauskaa kavereitten kans. Mutta sitte yhtäkkiä olin ihan hermona, ja masiksessa. En tajua mikä mulle tuli..."
"Taas vaihteeksi oon heränny yöllä. Herään joka yö vähintään kerran. Nytki ollu hereillä keskellä yötä jo pari tuntia. Enkä välttämättä nukaha enää koko yönä, ja oon sitte koulussa tosi väsyny."
"Ei kukaan oikiasti halua olla mun kans, eikä kukaan musta välitä. Mun ois ihan sama kuolla pois, ja sitä mää todellakin toivon. Haluisin kuolla. Oon varmaan tullu hulluksi."
"Mua ei ymmärrä kukaan. Oon liian outo. En oo koskaan onnellinen - paitsi unissa. Siksi nukkuminen on niin ihanaa."
Ja mulla siis diagnosoitiin vakava masennus.
En halunnut mennä hoitoon, koska en uskonut, että olin sairas. Ajattelin, että mun elämä vaan jostain syystä on ihan paskaa. Suutuin, jos joku meni sanomaan, että "ehkä olet masentunut".
No, tein kuitenkin joskus tohtori.fi:ssä masennustestin, ja siitä tuli tulokseksi vakava masennus. Lopulta murruin opo:n luona koulussa, ja hän osasi kysyä oikeat kysymykset, ja ohjasi jatkohoitoon. Kävin kognitiivisessa terapiassa kerran viikossa, ja söin masennuslääkkeitä (Cipralex).
Muutama kuukausi lääkkeiden syönnin jälkeen olo oli jo niin hyvä, etten omasta mielestäni enää tarvinnut niitä. Terapiankin olin lopettanut. Mutta ei mennyt kuin reilu vuosi ja masennus uusiutui. Onneksi tunnistin jo oireet, ja hain lääkkeet. Ja taas olo parani, eikä lääkkeet enää maistunut. Söin niitä vain puoli vuotta.
Mutta masennuspa uusiutui jälleen parin vuoden päästä! Tällä kertaa noudatin lääkärin ohjetta ja jatkoin lääkkeiden syömistä vielä olon parannuttuakin. Kuulemma vähintään vuosi niitä pitäisi syödä, ja söinkin.
Nyt olen ollut ilman lääkkeitä kolmatta vuotta, ja viimeinkin sain hommattua itselleni ammatin! Valmistuin tänä keväänä. Tällä hetkellä olen työtön, mutta silti onnellinen. Uskon, että elämässä on mullakin joku tarkoitus, niin kuin meillä kaikikilla!
Tällainen selviytymistarina minulla. Toivottavasti tästä on apua edes jollekin. Tiedän, että avun hakeminen on vaikeaa. Todella vaikeaa. Siispä te kaikki masentuneiden läheisetkin, auttakaa masentuneita läheisiänne! Vaikka väkisin, vielä joskus he kiittävät! :) Tsemppiä!!
Sinulla ei ole mikään. Olet ihan normaali ihminen.
Olin juuri lomalla pohjois-suomessa. Tehtiin kaikkea mikä oli ennen kivaa, mutta nyt mikään ei tuntunut miltään ja en pystynyt nauttimaan lomasta ollenkaan. Heti kun tulin takaisin kotiin, hävisin sata euroa nettikasinoon. Eli samaa paskaa kuin ennenkin. Miten teillä muilla menee, ootteko vielä hengissä?
Hengissä ollaan :) joo sitä samaa paskaa kuuluu tännekin. Ei paljoa muutosta entiseen.. Masennus vaivaa ja lääkkeitä en saanut kun en mennyt varatulle ajalle klinikalle. Pelannut en ole vähään aikaan, koska ei ole yhtään rahaa tilillä ja kun sitä on niin menee laskuihin kaikki.. Tekisi niin paljon mieli pelata, jos vaikka voittaisi tarpeeksi että saisi laskut maksettua.. Perintään jo mennyt. Nyt yritän vain maksaa ajallaan ettei ulosottoon mene.. Itsekin olin pikku lomalla, mutta ei huvittanut mitään tehdä.. Ahdisti vain olla kaupungilla.. En paljoa pystynyt nauttimaan ja harmittaa.. Mutta täällä ollaan ja yritetään jaksaa vielä vaikka ei tässä paskassa mitään järkeä enää ole.. Nyt yritän vain vetää pään täyteen ja nauttia yksinäisyydestä..
Voinko kysyä mistäpäin suomea olet? Jos sopii ?
Helsingissä asustelen. Munki tekis mieli vetää pää täyteen, mutta ei viitti ku mutsi rupee sitten valittamaan. Sillon ku muut on pois kotoa vedän yleensä pään täyteen ja pelaan rahapelejä. Aika huono yhdistelmä. Molempiin menee hirveesti rahaa.
On kyllä todella huono yhdistelmä. Itsekkin olen sen huomannut.. On vain todella vaikea lopettaa se pelaaminen.. Minulla on tuttu, joka on menettänyt kaiken pelaamisen takia.. Se vain on niin koukuttavaa. Harmi että asut Helsingissä asti. Itse asun etelä-Savon alueella.. Olisi ollut mukavaa vaikka tavata ja jutella saman ongelman kanssa kärsimälle..
Joo olis ollut kyllä mukava jutella kun ei oo ainuttakaan kaveria. Ainoot läheiset ihmiset on mun sisarukset ja vanhemmat, mutta en oo pystynyt niille kertomaan mun ongelmista. Mutsi on kyllä moneen kertaan kysynynyt, että oonko masentunut, mutta en oo vaan pystynyt myöntämään. Rahaongelmien takia mutsi on epäillyt myös peliriippuvuutta, mutta oon joutunut valehtelemaan monta kertaa raha-asioista. Tulevaisuus näyttää aika synkältä. En oo pystynyt enää pitämään kiinni pelirajoituksista ja pelaaminen on ollut täysin hallitsematonta. Masennuskaan ei tunnu hellittävän vaikka oon lomalla. Parempia päiviä on yhä harvemmin.
Mitä teille kuuluu nykyään?? Olisi kiva jutella pitkästä aikaa.. :)
Moi!
Koulua yritän käydä. Aika huonosti menee tehtävät jää aina viimeiseen yöhön ja kauhea stressi kokoajan. Heti ekasta kokeesta nelonen ja poissaoloja kertynyt jo melkein liikaa. Masennus on ehkä vähän hellittänyt, kun oon alkanut taas urheilemaan, tosin vielä epäsäännöllisesti. Muutamia hyviä päiviä ollut, mutta yleensä elämä tuntuu aika merkityksettömälle paskalle.
Muutaman pikavipin sorruin taas ottamaan ja nyt olen päättänyt, että pelaaminen loppuu. Oon ollut pelaamatta noin 3 viikkoa. Välillä on tullut hirveä pelihimo, oon silloin yrittänyt lähteä ulos. Ei oo edelleenkään kavereita. Tosin yhden luokkalaisen näin kesällä, mutta sekin halus lähtee ulos vaan luultavasti säälistä.
Mites sulla menee?
Eipä ole kehumista tässä elämässä.. Masennusta on ja ahdistus lisääntynyt.. Lääkkeet eivät tunnu auttavan ja päivät ovat vain kotona makaamista ja pleikalla pelaamista.. Unta en nykyään saa kuin pari tuntia yössä. En tiedä mistä johtuu.. Pelaaminen on jäänyt pois melkein kokonaan silloin tällöin parikymppiä menee koneeseen mut pikavipit on jäänyt. Vielä on pari maksamatta ja sitten ei tarvii niitä enää miettiä.. Koulua pitäisi jatkaa mutta en ole pystynyt sinne menemään.. Taitaa nyt tuo amiska vaa jäädä kesken.. Kavereita on yks ja sitäkin nään ehkä pari kertaa viikossa mut ei tässä muuta tällä hetkellä.
Life sucks and then you fucking die.