Miksi pitää - pitäisi - tietää?

Ajattelun arvoinen aloitus, mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää. Telkkaria en ole vielä avannut, lehden kyllä kipaisin koiran kanssa laatikosta ja leikittiin hetki pihalla. Olen näin aikaisin jalkeilla, kun lupasin leipoa pullat esikoisen pihatalkoisiin ja hän tietää, että minä tiedän, miten pulla saadaan onnistumaan. Muistin lokeroista tulvahti , että minähän olen tätä aihetta liippaavan aloituksen joskus kirjoittanut, ei vaan tullut laitetuksi palstalle. Tuoltahan se löytyi luonnosten arkistosta otsikolla "Hiljainen tieto", ja nyt menen tarkastelemaan pullataikinan kohoamista.

Tiedämme enemmän kuin osaamme kertoa. Hiljainen tieto on tietämistä, toimimista ja taitavuutta, jota on vaikea kuvata ja jakaa sanallisesti. Kaikilla elämän alueilla tarvitaan teoreettisen tiedon lisäksi käytännön kokemuksen tuomaa taitoa toimia, tilannetajua ja intuitiivista herkkyyttä. Tiedemies ja filosofi Michael Polanyi on luonut tämän käsitteen ja kirjoittanut paljon hiljaisen tiedon merkityksestä yrityksissä.

Kaikkihan tiedämme, miten hyvin toimii opetus kädestä pitäen, antamalla ja ottamalla mallia, kokeilemalla. Vanha mestari ja kisälli -järjestelmä toimi hyvin, ja esimerkikisi Saksassa sen tapainen oppisopimuskoulutus on ollut hyvä lääke nuorisotyöttömyyteen. Näppituntumastakin puhutaan, esimerkiksi leipomaohjeitten tarkkoja jauhomääria ei voi aina noudattaa, taikinan rakenteen oppii tuntemaan hyppysissään . Ilmankos puhutaan jauhopeukaloista. Puutarhan hoito on tyypillinen ala, jossa viherpeukaloa tarvitaan, kokemusta kasvien vaatimuksista , kasvupaikoista , valon , veden ja ravinteiden tarpeesta, mikroilmastoista. Niksit ja vinkit siirtyvät nykyisin netissä näppärästi aloittelijoille.

Lasten kasvatukseen on hyviä oppaita ja kasvatus on tieteenalakin, mutta kaikki ovat yksilöitä jo vauvoina, se pitää oivaltaa ja oppia lukemaan lapsen tarpeita sanattomistakin viesteistä. Kun esikoiseni syntyi, neuvolassa kehotettiin imettämään neljän tunnin välein, ja vaippa piti ensin vaihtaa, sitten vasta oli ruuan vuoro. Sydäntäsärkevää itkuahan siitä aiheutui, äidillekin, mutta itkukin oli muka hyväksi, lapsi oppi odottamaan. Yhden yön parkumisen jälkeen tajusin, että tuohan on luonnotonta, ei vauva turhaan itke, vaan nälkäänsä ja ehkä läheisyyden kaipuutaan, mutta yhtä hyvä syy sekin ottaa syliin ja imettää.

Suvun kesken on paljon hyödyllistä hiljaista tietoa, siksi sukupolvien välinen yhteistyö on niin tärkeää. Työpaikoilla on kokeneempia ja erityisosaamista, jota ei haluta aina jakaa, koska kilpailu on kovaa, oma etu menee yhteisen edun edelle. Näinä ankeina taloudellisina aikoina mietitään yritysten menestystekijöitä, ja varmasti tähänkin olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota. Jo eläkkeelle siirtynyttä ikäpolveakin olisi syytä kuunnella.

Kokit eivät hevillä paljasta salaisia reseptejään, mutta eikö olisi paljon antoisampaa laittaa hyvä kiertämään ?

Maailman tapahtumat kiinnostavat vielä siinä määrin kuin ovat aina kiinnostaneet, aamulla ensimmäiseksi radio päälle, TV kun sieltä lähetykset alkavat.
Mielenkiintoista ja kovasti ikäviäkin asioita tapahtuu päivittäin, on vain osattava elää niiden tietämysten ja tuntemusten kanssa.
Median kehityksen myötä saamme melkein kaikki tapahtumat samanaikaisesti tietoomme, hyvä vai paha sen päättäköön jokainen itse.

Suurin ongelma näyttää olevan monille perheille taloudenhoito, rahan käyttöä opetetaan ja opetellaan, monelle siitä on hyötyä, toiset 'repsahtavat' takaisin holtittomuuteen syynä kai kun tulokset eivät heti näy.
Se onkin monen vuoden juttu kun velkasummat yhteen jos toiseenkin paikkaan ovat suuria ja korot melkein saman summaisia kuin velka, ne pikavipit.

Tietoisuus myös työnteon ja työelämän koukeroista näyttää olevan monellekin hakusessa, meillähän on maa joka pitää kaikista huolen!

Elämä sinänsä kouluineen ja opintoineen jokaiselle tuttua, avioituminen perheen perustaminen taas tavallaan haastetta, kumppanin haku ja löytäminen mielenkiintoista joskus joka hankalaa.

Näin kauan eläneenä tulee mieleen että oli hyvä ettei kaikkea voi lukea kirjoista, olisi jäänyt monta jännää hetkeä kokematta mistä oli pakko ottaa selvää päästäkseen päämäärään.
Edelleenkin näitä uusia ja kokemattomia yllätyksiä elämä on tarjonnut, kaikkea ei voi tietää ennenkuin kokee näin tässä tuumailen.

Tämä päiväkin voi antaa jotain uutta, toivotaan että se on juuri sitä hyvää ja iloista asiaa joka kantaa ja antaa voimia.

Liikaa, liian myöhään. Hiljaista tietoa on kertynyt ja nyt kun sitä ei enää tarvitse tuntuu harmittavalta ettei sitä ollut työelämän aikana tarpeeksi käytössä.

Nyt kun aloitan jonkin tekemisen haalin välineet ja myös erkonomian huomioin mitä tarvitsen työssä. Miten paljon työssä ollessani otinkaan turhia askeleita kun en pysähtynyt miettimään tehtävän vaatimuksia ja varomaan ylisuorituksia sellaisessa asiassa millä ei ole merkitystä lopputuloksen kannalta.

Nyt olen enemmän seuraamassa toisien työtä ja näen hiljaisen tiedon puutteen ja väärät ratkaisut vaikkapa talon rakennuksessa kun nuori on malttamaton ja hänellä ei ole hiljaista tietoa varoittamassa. Heidän pitäisi kysyä ja kuunnella, mutta ei, sitä he eivät tee. Voin vain pahoitella kalliiksi tulleita vääriä ratkaisuja.

Liikaa hiljaista tietoa on estämässä elämää ja voin vain pahoitella sitä seikkaa omalla kohdallani.

Maailman myrskyt eivät oikeasti heilauta. Oikein sanottu: "pakkotieto". On luettava ja pohdittava, koskeeko tämä minua, meitä ja keitä muita. Meneekö yöunet? Ei.
Kaukaiset Egyptin Mursivastaisuudet ovat vain hyttysen surinaa korvissamme, mutta välädys tosielämästä ja perinteistä kiinnostaa aina.

Eilen oli lehdessä artikkeli Koti-nimisestä puutalosta, joka siellä Susmorsiamen maisemissa sijaitsee. Mahdoitko lukea Hesarista? Ihana monikerroksinen talo, jonka lukutaidoton muurari rakensi itselleen ja perheelleen 1860-luvulla. Kun perhe kasvoi, lisäsi hän huoneita ja kerroksia, sai aikaan erkkereitä ja parvekkeita, tornin. Rakennusaineina kierrätystiilet ja muut lahjoitetut ja kerätyt tarvikkeet. Lopuksi oli 18 huonetta, joissa osassa asui vuokralaisia. Nyttemmin suku hallitsee taloa, ja kaksi perhettä asuu sen suojissa. Huoneita on yhdistelty, mutta ulkomuoto torneineen on säilynyt, vaikka talo on ollut purku-uhan ja kaaoksen alla monia vuosia.

Nyt talossa on jo 5 polven jälkikasvua. Mukava tarina.

Siinäpä mukavaa tietoa, joka on mukava tietää. Se talo nimittäin, ja luovuuden tietoa rakentamisessa on tarvittu.Mielikuvitusta siis sekä opittua tietoa myös . Mites jjoutava ja Ramoona viisaasti sanoivatkaan.....hiljainen tieto.
Nyt meni mulla aivot solmuun, ensin paasasin niin tohkeissani tietämisen tarpeettomuudesta, mutten jaksakaan ruveta setvitelemään enempää..No vaikkapa tuo rakentamistieto, niin jos ihmisellä on into tietää siitä, hän opiskelee ja sehän on silloin omasta halusta hankittua tietoa. Tahtomaton ´tieto´on se ikävämpi asia.
No, pöh, annetaan olla.

Minäki oon asunu puolisen vuotta sellasessa luovuudella, mielikuvituksella rakennetussa talossa Vihdissä. Se kallion kupeeseen rakennettu kesämökki siellä järven rannalla. Oon kai jossain kerinny siitä-kin mainita. Aivan mestari oli ollut sen rakentaja käyttäessään mielikuvitustaan rakentavasti.
Pitääpä Makriina mennä lähempää ihan kattomaan sitä taloa täälpäi, minäki ko talorakastaja olen.En oo kun autolla ohiajaissa sen nähny eikä siitä sillon tienny tuota alkuperää.

Siihen taloon ei varmaankaa tarvittu rakennuslupia eikä otettu huomioon julkisivun vaatimuksia. Silloin sai käyttää omaa luovuuttaan ja tuli mielikuvituksellisia rakennelmia, jos sitä luovuutta riitti.

Ihanaa että tuollaisia vielä löytyy. Toivottavasti ei vaadita purettavaksi.

Me saimme mieleiseksi,kun kesken eräisinen mökin ostimme. Vin perustukset oli kantattu,sellaisella ajalla ,että 10m laiturista rappusille. Lapset maailmalla jo oli ja teimme ,nukkumapaikkojaja parvelle ja saunan yhteyteen aitan,nukkumapaikkoja saatiin jälkikasvulle mukavasti.. Tölli on pieni ,kuin varpusen häkki.Siivoukset ei saa rasittaa,mut kukkamaat,kun olen hupsu mullassa rämpimään hermoni lepää. Silmän iloa ,kun on paljon perannoita,kun en jaksa enää kesäkukkia laitta,muuta,kun lapset tuo 4 roukkuvaa ihanaa kukkaa,sekä mieheni orkidean terassin pöydälle ,jota ruokailessa ihailemme.Hyvin on kestänyt -äitien päiväksi toi,eikä ole yhtään kukkaa tipauttanut. --Neuvoja jatkoon tarttisin kiitos. heta.

Netistä löytyy heta!

Joo, ajatellaan.
Itse ihmettelen sitäkin, miksi tänne tuodaan mediasta aina vain ikäviä ja inhoittavia asioita, jotka osaamme kukin itsekin sieltä lukea.
Onko ihmisluonteen halu herkutella ikävyyksillä?
Sillä kai mediakin elää?

Toivon viimeiseen saakka jaksavani seurata tätä päivää, sen tapahtumineen. Uskon, että halu tietää ja olla utelias elämälle, pitää ihmisen aivot toimivina.
Kaikkea en jaksa murehtia, mutta toivoni mukaan, uutiset kuuntelen loppuuni asti.

Kun aivojaan käyttää, ne säilyvät mahdollisimman kauan käyttökelpoisina.

kyllä nyt lauseen keksit. Me puramme kauhuamme yhdessä.

Siellä musiikkiketju ystäville ja viholliselle on viimeinen sanomani, löytyy nopeasti -11 pinnaa....heh.

hehheh

Siis t o d e l l a k a a n ! On paree pitää useimmat mahdolliset tiedot ominaan. Näin sitä säästyy ihmisparka sielu arka monelta vaikeudelta ja haasteeltakin.
Salakareja ja kärmehiä kuitenkin on. Ohrapirtelö tai viini voi irroittaa kielenkannat joskus kohtalokkainkin seurauksin. (kunhan nyt jotaa sekaan mökelsin)

Miten nyt miinukset saa noin suurta huomioo?
Olen lukenut aiemmin että nehän otetaan huumoriksi, eikö se kaikkien kohdalla käykään.?

Kokemuksen rintaäänellä tämän sanon.

Miinukset saa huomioo ja sitte taas ihmetellää miks miinukset saa huomioo vaikk ne sanoo ett miinukset on huumorii. Miks sit vaikk ei havaitse niitä ni kuitenkin havaitsee ne jotka havaitsee. Kyll onki palstalla isoja ongelmia, miten näistä oikeen selvitää. Sanokaas tuo.

Kun ei tee kärpäsestä härkästä sujuu elämä yleensä rattoisasti;)))