Eihän ne oo syntiä.
Jeesuskin oli kiusattavana mutta ei langennut syntiin !
Onko SRk synnit sellaisia mitä raamattu ei synniksi lue ?
Jeesuskin oli kiusattavana mutta ei langennut syntiin !
Onko SRk synnit sellaisia mitä raamattu ei synniksi lue ?
Miksi kiusauksia pyydetään anteeksi
7+19
27246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minäkin olen monta kertaa miettinyt, että minkä takia kiusauksia pyydetään anteeksi?
Kiusaus on jo synnin ajatteleminenkin. Esimerkiksi naisesta tykkääminen eroottisessa mielessä. Se on huoruuden teko jo ajatuksenakin. Elikkä sen tyyppinen kiusaus. Pointtina tässähän on se, että ihminen uskovaisenakin on syntinen ja pelastus on armon varassa. Vain usko palastaa. Ei lain teot. Koska kukaan ei pysty lakia täyttämään.
Tyypillistä potaskaa ja ulkoaopittuja "viisauksia".
Naisesta EI siis saa pitää eroottisessa mielessä, mutta lisääntyä kuitenkin pitää ja vielä maksimaalisesti? Uskovaisten suhtautuminen sukupuolisuuteen on niin täynnä suoranaista hulluutta, että normaalijärjellä on mahdotonta päästä samalle tasolle.
"Vain usko palastaa. Ei lain teot. Koska kukaan ei pysty lakia täyttämään."
JOS pelkkä usko riittää, mihin tarvitaan se suuri määrä rajoitteita ja kieltoja lestadiolaisuudessakin?
Eihän niitä tarvitsi pyytääkään, muuta me vl-ihmiset olemme kaikki erilaisia. Suotakoon heille jotka tuota tarvitsevat tämäkin mahdollisuus, toinen jaksaa usko Jeesuksen lunastuksesta ne etukäteen anteeksi annetuiksi.
Toisaalta minun yliopistoystäväni ateistina sivusi tätä. Kysyi minulta mitä jos sinä aikanaan huomaat, ettei olisi tarvinnut uskoa. Ja tulet huomaamaan ettei Jumalan sanalla ollut, kuin pelkkä tarun arvo. Sanoin Annalle, ettei tuo turhaan mene sillä on minulle elämää suojeleva arvo tuolloin.
Hyvä kommentti! AAA
Kertoisitteko kuinka iso?
Pervo hellari.
Millä tavalla loputon normiviidakko suojelee elämää? Kyseessä lienee enemmänkin elämän säätely.
Kyllä reiät korvassa enemmän tuhoaa kuin suojelee elämää. Asia lienee merkityksetön isossa kuvassa, mutta kuitenkin noin päin sekin menee.
Kunhan kommentoin, kun kysyit..
Tämä lienee "oikaisu" siitä mikä on luterilaisuuden ja katolisen uskon ero. Se vaan on vaeltanut muotoon pyytää kiusauksetkin anteeksi jolloin hämärtyy se mistä on kyse.
Katoleno opetus on ja oli lutherinkin aikaan että syntiä eivät ole ne asiat jotka on tehtyinä tekoina torjuttu. Siis Jeesuksen esimerkkinä ollut huorin teko. Katolinen opetus on että synti on jos ei pysty torjumaan konkreettiseen huorintekoon sortumista.
Luterilainen tunnutaa syntinä jo sen asian jota kansanomaisesti kiusaukseksi kutsuttu:
Matt. 5:28
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
Eli pyydetään anteeksi jo ajatuksiakin.
Ja se loputon kurjuudesta ja syyllisyydessä rypeminen on ryhmästä riippumatta hölmöä.
Häiritseekö se sinua?
Jos se jollekin on jotain muuta kuin hölmöä - mitä sitten? Kärsitkö sinä siitä?
No, kun sitä huomaa väärinkäytöksiä ja asiatonta toimintaa yhteiskunnassa, sitä kommentoi. Ihmisiä kohdellaan uskon nimissä rajattomasti väärin ja lestadiolaisuudessakin kyllä riittää ongelmia. Mikäli yksikin aivopestyt ihminen alkaa keskustelun seurauksena pohtia asioita järjellään, jotakin on saavutettu.
Muuta?
Tämä on ihan tavallista luterilaista opetusta.En ole havainnut sillä mitään ihmeempiä vaikutuksia. Turhaan huolehdit. Kyllä ihmien osaa "valittettavan paljonkin" sulkea ulkopuolelle koko syntisyyden ongelmat. Mutta sitten on olemassa ne ihmiset, jotka papistokin tuntee, jotka elävät epäterveessä synnin tunnossa. Olen ollut kuuntelemassa tilaisuutta missä toiseen herätysliikeeseen kuulunut pappi tosesi, että silloin kun joku yrittää jatkuvasti ripittäytyä, hän on todennut että se ei auta tässä tilanteessa vaan, että kyseessä on muu kuin uskonnollinen ongelma.Luther on itse tässä suhteessa tuonut terveitä rajoja luterilaiseen kirkoon. Luterilaisuuden alku ja juuri oli Lutherin syntisyyden ja ripittäytymisen pakko(mielle?), josta luterilainen kristitty on periaatteessa vapaa. Kun meillä on uskon kautta koko ajan syntien anteeksiantamus, meillä on etäässä melessä "hulviton vapauden tunne", mutta ei siis lupaa tahalliseen synnin tekemiseen.
Kyllä syntisyyden tunne näyttää useidenkin ryhmittymien jäseniä KOVASTI vaivaavan. Ihan JATKUVASTI pitää olla murehtimassa ja äärimmillään jopa omia ajatuksiakin. Terveeltä se ei tunnu. Ihan koko ajan on samoin jonkun oltava lupailemassa anteeksi antoa niistä synneistä.
Ihmisen syyllistäminen inhimillisyydestä tuntuu olevan lestadiolaisuudenkin ydin.
Voihan se ulkopuoliselta sellaiselle tuntua. Ei tietenkään ole tervettä vahtia jonninjoutavia asioita. Jokaisen täytyy itsenaisesti pystyä oikean ja väärän tunnistamiseen, silloinkin kun ei ole sääntöviidakkoa missä kaikki olisi lueteltu.
Tätä asiaa käsitellään tutkimusraportteissa, joihin perustuu haastattelu tässä videossa. http://www.tv7.fi/vod/player/?program=1832.
Omat lapseni olen kasvattanut ennen vl aikojani. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, mikä on lopputulos vl-lastenkasvatuksessa. Minä oman taustani vuoksi olen enemmän miettinyt mikä on latenkasvatusta toisaalta summerhill-ajattelun kannalta (jota pidän vääränä) samoin kuin sellaista aatemaailmaa, että lastenkasvatus ulkoistetaan, kuten on ollut juutalaisilla kibbudseilla, joita joskus suomalaisen radikaalinuorison keskuudessa pidettiin hyvänä yheisöllisyytenä. Samaa ulkoistamista on lastenkasvatus englantilaisissa perinteisissä sisäoppilaitoksissa. Minusta lastenkasvatus on vanhemmuutta, vaikka melkeinpä jokainen joutuu tuntemaan, että ei ole siinä onnistunut, tekisi monia asioita jälkeenpäin toisin.
Lapsen tulisi kasvaa perheen arvojen (toivottavasti terveiden) pohjalta aikuisena kykeneväksi ratkaisemaan mooralikysymyksiä silloinkin, kun sille ei anneta valmiita vastauksia. Minä pidän haitallisina ihmisen kehitykselle kaikenlaisten korvakoru, huulipuna, verhot kravatit oppien tuomista mooraaliin. Moraali on mielestäni kokonaisvaltainen asia, seksistinen pukeutuminen on kokonaisuus ei korvakoru.
Kristillisen kasvatuksen hyvä hedelmä on syntien anteeksiantamuksen oppiminen ja armo. Terveessä merkityksessä. Kun arkielämän virheet annetaan lapselle anteeksi niin, että niitä ei vedetä uudestaan esiin. Kun lapsi oppii, että suuretkin vahingot voi saada anteeksi mutta erotetaan tahallinen pahanteko siitä mikä on ollut ymmärtämättömyyttä. Että aito katumus ja syyllisyys sekä sen poistaminen on ihmisen moraalia ja kasvua. Kristillisellä perinteisellä kasvatuksella on paljon annettavaa sellaisellekin ihmiselle josta tulee ateisti myöhemmissä elämänvaiheissa. Aikuiselle ihmiselle hänen rikkomuksissaan on viimekädessä vain Jumala (Kristus) se, joka antaa synnit anteeksi Pyhän Hengen, totuuden hengen kautta.
Inhottavalla realistilla on väärä käsitys siitä, mitä syyllisyyden tuntemisen ja siitä vapautumisen merkitys on kristillisessä arvomaailmassa.
Meitä ohjaa kuitenki Paavalin kirjoittama:
Room 7
19 En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21 Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
Todellakin - eri lessuperheissäkin voi elämä olla aivan erilaista ja tulokset ovat sen mukaisia!
Olen itse kasvanut käännynnäis-lestadiolaisperheessä, jolla ei ollut juuria lestadiolaisuudessa. Isä oli julmetun ankara varsinkin pojille. Äiti epävarma aina - ja tämä kaikki sekoittui ankaran lestadiolaisuuden kanssa täysin sekaisin. Siinä on ollut jälkeläisillä selvittämistä - mikä syyllisyys on aiheellista ja mikä ei!
Kun syyllisyydentunteet ovat sairaalloisia, ei anteeksiannosta tule mitään helpotusta.
Puolisoni taas kasvoi lestadiolaisperheessä, jolla oli juuret kaukana, monen sukupolven päässä lestadiolaisuudessa. Vaikkei heidän elämänsä ongelmatonta ollutkaan, puolisoni sai terveen pohjan. Hän ei sekoita asioita keskenään - ei ole anteeksipyytelemässä sellaista, mitä ei tarvitsekaan anteeksi pyytää.
Tässä sitä on vuosikymmeniä sompailtu ja nyt vihdoin lasten ollessa maailmalla ja lastenlasten kanssa aikaa viettäessä voimme keskustella kiihkottomasti kaikesta. Arkielämä ei vie kaikkea aikaa rutiineineen ja voimme kuunnella ja lukea rakentavia sananselityksiä. Ja kaikkea muuta, mikä kiinnostaa.
Ja olen itse saanut selvitellä traumojani rauhassa ja jättää paljon sellaista pois elämästäni, mikä ei ole terveellistä. Hengellisyydestä on tullut voimavara eikä voimien tuhoaja.
Mutta aikaa se on vaatinut. Ja etäisyyttä myös omista juurista, myös siitä lestadiolaisuudesta, jotta siihen voi turvallisesti taas palata aika ajoin.
Ei lestadiolaisuus kasvatuskristillisyytenä tai suuri perhe ole mikään tae elämän onnesta.
"Tutkimusraportit" tv7:lla ovat samaa luotettavuustasoa kuin Aku Ankka.
Joutavaa touhua on se, että mitä erikoisimpia asioita synniksi määritellään. Lestadiolaisuus on yksi ääripää siinä touhussa, mutta kyllä meno muissakin liikkeissä samalta näyttää. Ihmiset pohtivat milloin miltäkin kannalta sitä, onko jokin asia syntiä vaiko ei.
Lähtökohtaisesti kirjoituksessasi on hyviäkin ajatuksia, mutta kristinuskon ajatukset jatkuvasta "armon" tarpeesta johtavat helposti suohon. Ihmiset saadaan tuntemaan sitä synnintuntoa - suomeksi syyllisyyttä- tarpeen mukaan mistä tahansa. Samoin, anteeksi on anottava milloin mitäkin, useimmiten ihan inhimillisiä ominaisuuksia.
Esim. helluntailaiset korostavat mieluusti täälläkin sitä, miten heidän tapansa uskoa poikkeaa lestadiolaisuudesta. Se tuppaa unohtumaan, että helluntailaisuudessakin on koko joukko puhdasta soopaa. Lasken tähän mukaan mm. kreationismin, kielilläpuhumiset, enkelinäyt, ihmeparantumiset, kaatuilut, profetiat ym. höpöttelyt. Aivan niin tiukka sääntöviidakko helluntailaisuudessa ei ole kuin lestadiolaisuudessa, mutta samaa suoranaista haihattelua taustalta löytyy.
Lasten kasvattamisessa MONILLA helluntailaisilla näyttää tekeminen olevan.
Sinulla ei ainakaan näytä olleen vanhempia ollenkaan !
Itse asiassa joudun ihan työkseni kasvattamaan muidenkin lapsia.
vl:llö on niin paljon kiusauksia kun eihän ne saa mitään tehdäkkään. Me muut ihmiset kyllä osataan erottaa oikea väärästä muutenkin.
Eihän se kiusaus mikään synti ole, kunhan ei sitä kiusausta lähde toteuttamaan.
Kun kiusaus ei kerta mitään syntiä ole, ei sitä myös mitenkään tarvitse osittaa minkäänlaista katumusta millään anteekispyynnölläkään.
Ensin pitäisi tehdä sitä syntiä, jotta voisi sitä katuakin.
Kyllä sitä voi jo nyt katua ens talven tulevia kiusoja.
Saattaa tulla mieleen jospa se ehkäistyminen ei olisikaan oikeasti syntiä !
Siinä sitä on sitten jo ripin paikkaa on se niin kamal apaikka.
Ei ole vielä tullut sellaisia kiusauksia joita olisi tervinnut anteeeksi pyydellä., sitä ihmettelen miksi joillekin tulee alvariinsa.
Oisko niin, että ko.puhujat ovat langenneet ties mihin kauheuksiin, mutta eivät uskalla syntiä tunustaa vaan verhoavat sen kiusauksiksi (jotka sitten johtivat syntiin):?
Ei kait sitä kiusausta tartte mitenkään ja eikä keneltäkään anteeksi pyytää, jos sitä (kiusausta) ei ole lähtenyt käytänössä millään muotoa toteuttamaan. Näin minä uskon, mitenkä sinä?
Se on tietenkin eri asia jos syntiä rupeaa tietoisesti tekemään, näin minä uskon, miten sinä uskot?
Se että ruvetaan pyytämään kiusauksia anteeksi, tuntuu vähän samalta asialta kuin se, että verhotaan synnin teon luvallisuutta siihen, että sanotaan, että "ollaan oltu taitamattomia".
"Ollaan oltu taitamattomia", kun on tehty syntiä? No, sitäkin (taitamattomuutta se synnin tekeminen) tietysti on ollut.
Jeesuksen veri myrkkyä lihalle?
Jeesuksen veri pesee synnistä tunnustavat, 1. Joh 1. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa/lihansa, Jaak 1. Me olemme Hänen lihaansa ja luitansa, Ef 5. Jumala puhdistaa itseään, seurakuntaansa. Tekee parannusta.
http://www.biblegateway.com/passage/?search=Ephesians 5&version=KJV