miun käsiin koskee koko aján ku pahoinpitelen itteni..se on ainut keino saaha tää saatananmoinen ahistus pois päältä...
tekoilen kaikille että kaikki on huvin ja hymyilen mutta kun se hymyileminen sattuu niin pirusti etten jaksa sitä enää...väsyttää ku en oo saanu nukuttuu yli viikkoon vaikka miulla on unilääkkeetkin, ne ei tehoo..
koko päivän mietin vain miten saisin iteltäni hengen...katoin junarataa ainaki tunnin ennen ku pystyin lähtee sieltä pois...jos ois pahempi ahistus tullu niin oisin varmasti hypänny ja vihdoinki kuollu, koska en miekään ihan mitä tahansa jaksa:(
kiitti jos jaksoitte lukee
tekoilen kaikille että kaikki on huvin ja hymyilen mutta kun se hymyileminen sattuu niin pirusti etten jaksa sitä enää...väsyttää ku en oo saanu nukuttuu yli viikkoon vaikka miulla on unilääkkeetkin, ne ei tehoo..
koko päivän mietin vain miten saisin iteltäni hengen...katoin junarataa ainaki tunnin ennen ku pystyin lähtee sieltä pois...jos ois pahempi ahistus tullu niin oisin varmasti hypänny ja vihdoinki kuollu, koska en miekään ihan mitä tahansa jaksa:(
kiitti jos jaksoitte lukee
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olin samassa itsemurhafiiliksessä kymmenisen vuotta sitten. Onneksi olin NIIN masentunut, etten pystynyt toteutukseen, koska tosi masentuneena ei jaksa suunnitelmia tehdä. Olin niin epätoivoinen ja lopussa, että olisin hyväksynyt avuksi mitä tahansa.
Silloin löysin meditaatiokirjan ja kokeilin sitä kotona. Meditoin ja meditoin... kahdessa viikossa alkoi vaikuttaa ja kuin ihmeen kautta sisäinen aurinko alkoi paistaa. Kokeile ennakkoluulottomasti! Erityisesti suosittelen buddhalaista meditaatiota.
Hei! Voisitko kuvailla hieman tuota ahdistuksen tunnettasi. Esimerkiksi missä kohdassa kehoa se tuntuu ja mitä oireita siitä seuraa. Ja mitä ajattelisit mikä siihen voisi auttaa, ystävät, liikunta, tms. Kysyn siksi, koska itseänikin ahdistaa tosi usein ja haluaisin tietää miten muut sen kokee.
ahistus ja masis tuntuu ihan joka kohdassa, tyhjyyden tunteena, että elämä on vain pakkoa tehdä sitä ja tätä. Mikään ei innosta, surullisuus ja kummalliset mietteet, esim. jonkin asian jatkuva miettiminen, viimeksi mulla oli elämän tarkoitus tai se ettei ole tarkoitusta.. seuraa joka paikkaan. Ei voi olla onnellinen enää ollenkaan. Väsyttääkin koko ajan. Yksinäisyys ainakin minulla pahentaa oloa. Syön tällä hetkellä masislääkkeitä, joista toivon saavani edes hieman apua.
Mulla ahdistuksen keskipiste on jossakin pään sisällä, ehkä enemmän takaraivossa. Tuntuu, että siellä on joku tukos. Onko ne jotakin ajatuksia tai tunteita joita pelkää, en tiedä. Vaikeaa saada siihen selvyyttä. Itse en ole kovin paljon miettinyt elämän tarkoitusta. Mutta tulee usein kovin turha olo kun ei oikein mikään suju eikä huvita. Olen tällä hetkellä aika yksinäinen ja moni ratkaisematon
asia elämäni suhteen roikkuu ilmassa. Mullakin lääkitys, ollut hieman yli viikon. Samanhenkiset ystävät o(lisi)vat tärkeitä. Kiitos vastauksesta ja hyvää syksyä!