Pettäjän tarina

Vielä vuosi sitten oisin allekirjoittanut sanonnan "kerran pettäjä, aina pettäjä". En enää. Itse tullut petetyksi parissakin suhteessa. Sitten riitti ja enää ei kiinnostanut kuin yhden illan jutut. KUNNES tapasin elämäni naisen. Kaikilla tavoin ihanin, mukavin, kaunein nainen, mitä nyt mies vain voi toivoa. Toki isojakin riitoja välillä mutta ketään en ole eläessäni niin paljon rakastanut. Sitten tapahtui jotain joka romutti aivan kaiken. Olin suuren riidan jälkeen kännissä (ei mikään puolustus) kuin käkikello ja petin häntä. Minä, joka aina halveksinut pettäjiä viimeseen saakka. Kerroin tästä heti ja muutama kk sinniteltiin mutta luottamusta ei vaan enää saanut takas. Eniten kaduttaa se miten särjin hänen sydämen ja pilasin jotain niin kaunista. Nyt lopullisesta erosta jo puoli vuotta mutta edelleen ihan saatanan vaikea olla itsensä kanssa kun on tehnyt jotain mitä aina halveksinut niin vitusti ja satutin sitä naista niin pahasti. Edes petetyksi tuleminen ei ole tuntunut itsestä näin pahalta kuin se että itse on se halveksittava paska, Koko elämä ollu siitä asti ihan hajalla. En tullu tänne sääliä hakemaan mutta älkää nyt perkeleessä pettäkö ja olko niin idiootteja kuin minä. Tuota tekoa kadun ja häpeän hautaan saakka. Itseinho syö elävältä.