Poikani 3v sai pikkusisaruksen ja on muuttunut täysin. Ei leiki ollenkaan, ei halua askarella, lukea kirjaa, ei mitään (taitaa olla keskittymishäikkää) kaikki leikkikaverit karkoittanut lyömällä ja haukkumalla. Arjen perustoimet ei onnistu (syöminen, kauppareissu, nukkuminen...) äitiä ja isovanhemmat saa turpiin joka pöivä useita kertoja. Tai kaikki ketkä eteen sattuu. Sylkee,potkii, puree. Raivari kestää n.30min. Mitään ei tottele. Kiellot ei tehoa. Rakastan poikaani mutta tuntuu että viimeaikoina ainoat hyvät hetket ovat olleet nukkuessa. Saa yhtä paljon huomiota kuin ennenkin.
avunpyyntö (uhma)
väsynyt123
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mua aina tympäisee kun vanhempia syytetään väkivallasta tms. Usein väkivaltaa käyttää lapsi eniten.... valitettavasti en osaa neuvoa. Meillä tuollaista on ollut jo parikymmentä vuotta. Lapsella vain voimat kasvavat, kun ikää tulee.
Valitettavasti lapset ei läheskään aina näe tuoreessa pikkusisaruksessa leikkikaveria. Ennemminkin se on heille uhka, verrattavissa tilanteeseen, jossa sinun puolisosi toisi kysymättä kotiinne uuden miehen/vaimon perustellen, että nyt arjen voi jakaa usemman aikuisen kesken: Osa saattaakin hyväksyä järjestelyn mutkattomasti, mutta osa kokee mm. järkytystä, vihaa ja luottamuksen särkyneen. Molemmat tavat reagoida on normaaleja.
Tuohon ei juuri poppakonsteja ole. Anna ajan kulua, osoita edelleen rakkautta ja huomiota (jopa enemmän kuin aiemmin) ja yritä luoda sidettä sisarusten välille niin hyvin kuin ikinä pystyt. Estä päällekäyminen ja ole mahdollisimman vähäeleinen kiukkukohtausten suhteen, jotta hän saa huomiota niinä hetkinä hyviä vähemmän. Usein tilanne helpottaa sitä mukaa kun pienempi kasvaa ja sen kanssa voi oikeastikin joskus leikkiä.