Elikkä haluaisin tietää onko täällä muita kaltaisiani. Oireiluni alkoivat yli vuosi sitten, kun minut tähystettiin ja juuri ennen kuin nukutettiin sain paniikkikohtauksen.. Sen jälkeen alkoivat oireiluni ja sain kamalan kuolemanpelon. Eli fyysiset oireeni vuoden aikana ovat olleet kaikki mahdolliset. Huimaus, puutumiset, sydämentykytys, vatsavaivat ja kaikenmaailman oudot olot. Tarkkailen itseäni jatkuvasti ja ennen sain päivittäin monta paniikkikohtausta. Nykyään osaan rauhoittaa itseäni. Mutta nyt ongelma on että melkein joka ikinen päivä sydämeni alkaa hakkaamaan melkeimpä mistä vaan ja milloin vaan. Välillä saan kohtauksia jolloin sykkeeni on yli 120 ja tärisen vaan. Sydämeni on tutkittu ja se on kunnossa ja kilpirauhas että sokeritestit on tehny. . Hermot tässä kohta menee. Ja olen 17 vuotias.
ahdistuksen fyysisyys
numberi
14354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei sinussa mitään elimellistä sairautta ole ja et ainakaan noihin oireisiin kuole. Onkohan ollut joskus lapsena vähän samanlainen tilanne, että olet meinannut tukehtua tai joutunut muuten hirveään pinteeseen tai säikähtänyt. Tuo toimenpide on nostanut esiin muiston ja vahvistanut kokmeustasi. Sinun kannattaa nyt ihan järjellä ottaa asenne, että vaikka täriset ja sydän hakkaa niin ei sinulle mitään tapahdu ja nyt tilanne on hallinassa. Tärise rauhassa vaan ja älä pelkää noita kohtauksia: silloin niiden merkitys menttää tehänsä ja alkavat heikkenemään. Myös puhuminen asiasta ja noista kokemuksista ymmärtävän ihmisen kanssa, helpottaa oloasi. Lopulta alat jopa nauraa tilantelle.
Käyn psykologilla juttelemassa ja se jonkun verran auttaa itse mielen ahdistukseen, mutta vielä keino näille fyysisille oireille pitäisi keksiä
Hei! Itsekin olen jonkin verran kärsinyt paniikkikohtauksista, ja paras neuvo on: lopeta liika itsesi tarkkailu ja tee jotain joka vie ajatuksesi pois siitä! :) kärsin samoista oloista ties kuinka ja kauan... pahinta oli jatkuva ylivirittäytyneisyyden tunne ja hermostuneisuus. Ne on vaan kieron mielen tuotosta! Eli koita keksiä kohtauksen iskiessä aina muuta ajateltavaa/tekemistä, se ainakin itsellä auttoi 100% :)
Yritystä on mut meinaa vaa viedä voiton
Ois kiva kuulla onko täällä muita jonka ahdistus on näin fyysistä vaikka ei muuten ehkä ahdistaisikaan
Kun on vielä nuori, ahdistaa varmaan kokemattomuus, ja jännittää ja pelkää enemmän kuin on aihettakaan.Voi mennä kohti pelkojaan, jos on kuoressaan toisen ihmisen lähellä, vaikka sukupuoliasioissa, pakottautuu vaikka silittelemään ja pussaamaan,niin kyllä ne pelot ja muurit murenee .
ei pitäis vastata, mutta sori vaan, pidän aloitusta satuiluna. aloittaja paremminkin 4x17v?
Kohtalontovereita kaipailen :) Minulla on myös sellaisia "kohtauksia", että tuntuu kuin sydämeni ei löisi ollenkaan vaikka se siinä lyökin.
En usko aloitusta satuiluksi sillä itselläni on sama tilanne. Laparoskopian jälkeen paniikkikohtauksia ja todella voimakasta ahdistusta. Jouduin hakemaaan apua päivystyksestä ja psykiatrisesta päivystyksestä. Kannattaa hakea apua.
Täällä kanssa ahdistuneisuutta päivittäin ja välillä paniikkikohtauksia..17v. tyttö ja olen tässä 5 vuotta miettinyt hakevani apua jostain mutta nyt olen päättänyt sitä tosiaan hakea koska en kestä enään. Tärinää on ja sydämentykytyksiä ja vaikka mitä. Itsetuhoisuuttakin ja epämääräisiä itkukohtauksia joka päivä. Kauhean kurjaa tämä kun ahistaa omien kavereidenkin näkeminen niin paljon että monet kerrat on skipattu..syömisongelmiakin ja erittäin kamala sosiaalisten tilanteiden pelko joka häiritsee monta kertaa päivässä. En oikein uskalla kellekään puhua joten on vaikea hankkia apua..:c
Hei!
Täällä yksi kohtalotoveri ahdistusoireineen:) Oma tarinani ahdistusoireiden kanssa alkoi hyvin stressaavan elämäntilanteen seurauksena, jonka päälle laitetaan vielä opiskelut ja työt. Seurauksena taisi olla lievä loppuunpalaminen etc. Diagnosoitiin masennus (jota ei enää mielestäni ole) ja yleistynyt ahdistuneisuus, joka taas vaivaa minua edelleen. Huomaan, että stressikynnykseni on minimaalinen edelleenkin vaikka olenkin antanut itselleni aikaa palautua ja levätä. Itselleni tulee nopeasti stressaavassa tilanteessa seuraavankaltaisia reaktioita:
- vapina
- kämmenien hikoilu
- syke nousee
- epätodellinen olo
- hengenahdistus
- lihakset saattavat mennä lukkoon
- huimaus
Kuitenkin kirja "vapaaksi ahdistuksesta - työkirja peloista ja ahdistuksesta kärsiville" on auttanut merkittävästi minua rauhoittumaan kohtauksen aikana. Esimerkiksi olen nyt käynyt viimeisen kuukauden aikana taas rauhallisesti kaupassa, metrossa, bussissa, asunnollani, kahvilla ystävän kanssa etc. Ainoa mikä minua vielä vaivaa on tietynlainen yksinolemisen pelko.
Stressaavassa tilanteessa luultavasti tietämättäsi alat hengittämään väärin, liian nopeasti, liikaa sisäänpäin, pidättelet hengitystä..... Nuo oireet ovat tyypillisiä, varsinkin yksinolemisen pelko. Onko niin että vapina vaihe ja käsien hikoileminen tulee lopuksi jonka jälkeen tilanne laukeaa? Kokemuksesta.
ALKUPERÄISELLE sanoisin, että nukutus on aina riski. Mahtoikohan tuo paniikkireaktio ennen sitä jäädä jotenkin päälle elimistön muistiin, eli vääränlainen hengitystekniikka?
Mikä ihmeen vääränlainen hengitystekniikka. Silloinkun ihminen on terve hengitys sujuu automaattisesti ,ei sitä tarvitse tehdä. Jos näin ei ole on jokin vialla keuhkoissa.
Aloituksesta ei selvinnyt sukupuolesi
Mitä mahdollisesti harrastat ja vaikuttaaako liikunta oireisiin.
Onko viimeisen vuoden aikana ollut jotain erikoista elämässäsi.
Juu eli olen tyttö ja tässä nyt, kun on uskaltanut lähtä yksin, niin olen iltaisin käynyt lenkillä ja muutaman kerran kaverin kanssa zumbaillu. Ei oikein tule harrastettua tällä hetkellä mitään, kun ei uskalla yksin lähtä edes lenkille. Oireeni kyllä helpottuivat pari kuukautta sitten, kun olin työharjoittelussa ja siellä oli pakko tehdä fyysistä hommaa, niin sydämentykytyksiä ei tullut. Mutta nyt taas kesä on mennyt siinä, että joka päivä syke nousee ja alkaa ahdistamaan. Olin mökillä muutaman päivän ja ahdistus oli kaksi viimeistä päivää huipussaan. Automatka takaisinkin oli aivan hirveä, kun sydän hakkasi, hikoilutti ja huimasi. Koko kroppa oli aivan kuin puutunut. Se sitten helpotti hetkeksi, mutta kun syke illaksi nousi taas yli sadan eikä propralit auttanut, lähdin päivystykseen ja siellä ekg normaali, mutta syke korkea. Sain bisoprolia ja syke laski 74. Lääkäri sitten määräs mulle sitä, kun se kerran tehosi paremmin kuin propral ja tänäaamuna otin tabletin. Koko päivä on mennyt siinä, että verenpaineet heittelevät ja huimaa, mutta kun syke ei pääse nousemaan sataseen edes, niin ei mua ole ahdistanut. Tää on niin outoa, kun kaikki alkoi tosiaan silloin melkein kaksi vuotta sitten, kun mut tähystettiin ja sain sen paniikkikohtauksen juuri ennen nukutusta. Kuulin vaan, ku ne sanoi et tää kirpasee vähä ja tunsin inhottavan kihelmöinnin yläkropas ja nukahdin. Mut jos te haluutte paniikkihäiriöiset ja muut jutella mun kans enemmänkin, nii laittakaa viestiä tulemaan. s-posti on [email protected]