että jokainen tarvitsee jonkun joka uskoo suhun eteenpäin kulkiessa tai edes rauhaa siihen, että saa varovasti kokeilla varpaillaan eteenpäin kulkua ilman, että kukaan on polulle kuoppaa kaivamassa ilkeyttään.....
uskoisin
.....:(...
28452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
rauhaa siihen, että pysyy tasapainossa.
mietin miten pitää positiivusuutta yllä, kun joku aina murjoo? Onko kellään konstia siihen? tietysti huonojakin päiviä on ja tulee aina olemaan, mutta että....
joo,ehkä ei vaan pitäisi antaa ulkopuolisten vaikuttaa siihen sisäiseen minään ja tasapainoon, herkkänä ihmisenä se on vain vaikeaa olla joka päivä kova kuin kivi enkä itseäni halua kovettaa lopullisesti.
Samat tuntemukset on mullakin. Itsekin olen liian herkkä ja otan joskus tai aika useinkin itseeni toisten sanomat ilkeät kommentit. Sitten lisäksi olen liian kiltti, en voi sanoa samalla tavalla takas, en vasiten halua loukata toisia. Sitten kun on liian kiltti, niin toiset rupeaa pitämään tyhmänä ja ajattelevat, että tuolle nyt voi sanoa mitä tahansa päin naamaa ilman että se edes tajuaa että on tarkoitettu loukkaukseksi. Mä yritänkin muuttaa itseäni ja luontoani kovemmaksi etten enää välitä toisten puheista ja saatan antaa samalla mitalla takaisinkin. Mutta syvällä sisimmässä kuitenkin se herkkä minäni on yhtä haavoittuvainen kuin aina ennenkin, yritän vaan paremmin peittää sen ja antaa sen kuvan ettei mua mikään tai kukaan satuta enää. Se on muuten kumma että mikä hinku joillakin on vetää mattoa toisen alta, mitä iloa siitä saa lyödä lyötyä. Sitten se kyseinen henkilö ihmettelee, jos se jolta veti maton alta, antaakin samalla mitalla takaisin.
Totta. Tuohon takaisin samalla mitalla en halua lähteä mäkään. Joskus kyllä sorrun siihen kun on vaan mittatäys ja itsellä jotain huolia ja surua.
Mutta kiveksi en halua kovettaa itseäni enkä takaisin ilkeillä.. Koska silloinhan olen samanlainen kuin se joka aurinkoa taivaallani varjostaa.
Elämä on vain muuttunut niin kiireiseksi, työn ja rahan perässä juoksemiseksi, että ihmiset uupuvat, eivätkä jaksa välittää enää niistä, jotka kaipaisivat rauhallista eteenpäin kulemista. Kaikilla on kiire, kiire ja ainainen hoppu. Lopulta kuitenkin jokainen on sisältä tyhjä ja ei jaksa yrittää, ihmsistä on tullut ahneuksissaan ja kaiken tavoitellussaan ilkeitä ja suvaitsemattomia.
Minä olin herkkä, mutta minusta tapettiin se herkkyys kaikella ilkeydellä ja pahansuopaisuudella, enkä jaksa enää välittää mitä minun pitäisi olla ja mitä ei. Elämä on epäreilu ja valikoiva. Täällä pärjää vain kovat ja vahvat ja ilkeät ihmiset. Nurinkurinen ajatus, kun kaiken hyvän luonut pitäisi olla Luoja, joka on rakkaus. Miksi hän sallii kaiken pahan ja miksi Jumala vaatii ihmiseltä niin paljon vaikka tietää, että olemme kykenemättömiä tekemään hänen tahtoaan tai jos teemmekin, niin ajatuksissamme emme kuitenkaan niitä aina tahdo noudattaa.
Elämässä ei ole mitään järkeä, siksi sitä pitää vaan elää. Ihmiset tulevat ja menevät, tekevät ja ovat tekemättä, mutta mikä heidän tekemisensä tai tekemättä jättämisensä vaikuttaa sinuun on vain hyvin vähäinen osa. Siksi meidän tulisi keskittyä vain elämään omaa elämäämme ja antaa ihmisten tulla ja kohdata sinut, mennä taas menojaan, mutta ei jättää sinuun pysyviä jälkiä. Ihminen on luontokappale, joka aikansa elää ja täällä heiluu, mutta hetken päästä häntä ei ole ja kukaan ei häntä enää muista.
Mitä järkeä meidän on miettiä muita ja heidän osuuttaan minun elämääni tai minun pahaan tai hyvään olooni. Riittää kun myönnän, että ihmiset ovat aina olleet ihmisiä niin hyviä kuin pahojakin, johon myös itse kuulun ja voin vain todeta, että elämässä on kysymys selviytymisestä. Ne jotka antavat ihmisten ja elämän murjoa itseään miettimällä muiden pahuutta tai elämän epäoikeudenmukaisuutta menettävät elämänilonsa ja-halunsa. Koska elämä on pelkkä subjektinen kokemus ja kaikki on kiinni sinun itsesi kyvystä olla siinä mukana tasapainoisesti välittämättä liikaa vaikeista ja turhista asioista ja ihmisistä, niin elä sinä ihminen elämääsi ja ota siitä kaikki irti mitä saat, mutta muista, että omatuntosi on se, joka sinulle antaa sen viimeisen levon ja rauhan, kun pääsi vuoteellesi illalla kallistat ja siitä on hyvä jatkaa kunnes saat sen lopullisen viimeisen levon ja rauhan, johon kaikki tämä kurjuus ja ihanuus päättyy.
Äh . Jos noin ajattelen. Toivoisin sen lopullisen raihan ja levon alkavan helkutan nopeasti.:(
Siihen tarvitaan puhdas omatunto, jos meinaa saada rauhan...se ei ihan helkutan nopeasti tuosta vaan käykään. Elämä on ensin elettävä ja sitten sinut punnitaan, että onko sydämesi/omatuntosi raskas vai kevyt ja siirrytkö sen kanssa rauhaan vain vaivaan...
Olen vakuuttunut, että ihminen ei saa rauhaa ennen kuin on sovittanut pahat tekonsa ja katunut..
en ole kovin uskonnollinen tai tiedä näistä asioista paljoa, mutta sydämelläni voin aistia näin tämän asian olevan..
tämä nyt taas oli tätä, eikä liity varsinaisesti taaskaan aloitukseen, mutta jälleen kerran havahduin miettimään sitä, että ihmisen on hyvä elää kuitenkin siten, että oikeasti yrittää karttaa pahaa ja tehdä hyvää....mikä on tavattoman vaikeaa mitä olen huomannut...
jos vielä teot ovatkin hyviä, niin entäs ne ajatukset sitten,?? miten ne saadaan valjastettua hyviksi, entä kiusaukset?? miten niiltä säästytään??...ihmisen pitäisi olla lähes tunnoton, hajuton, mauton, jotta ei välittäisi mistään..mutta miksi meille on annettu niin paljon tunteita, haluja ja kaikenlaista mikä meitä houkuttaa, mutta silti meidän tulisi jatkuvasti elää kuin ei näitä tunteita ja haluja meillä olisi...mihin ihmeessä ne lukitaan??
Miten ihminen voi koskaan kelvata toiselle ihmiselle saati sitten Jumalalle..??
nytten lähen pyörälläni polkemaan, enkä mieti...vaan ihastelen kaunista kesämaisemaa niin kauan kuin kesää vielä on jäljellä...syksy armottomasti vaatii jo itselleen tilaa ja koputtelee malttamattomasti kesän olkapäätä..
olet ajatuksissani
Hyvin sanottu. Kaikella on tarkoitus. Sillä murjomiasellakin. Lopulta on pakko nousta ylös ja vahvistua. Minä en olisi kyennyt siihen ilman erään auttajan apua. Ihmetyyppi, joka yrittää tasoittaa tietä edessäni, oikea curling-olento.
siis sä väität, että mä olen tehnyt jotain pahaa?
mulla on kyllä ihan puhdas omatunto, sekä sydän. ainoastaan taakkaa tuo se, että varjoja auringon eteen luoja ei anna rauhaa kulkea elämänpolkuani eteenpäin tasapainossa ja kyllä, olen liian tunnollinen, killti ja muita ajtteleva ja muut itseni eteen asettava, mutta en minäkään langeta hänen polulleen varjoja, niin miksi hän minun? en pysty hänen toimintaansa muuttamaan, mutta hän voisi antaa mun olla, niinkuin mä hänen annan olla.eikö? Ei vaan mene järkeen.....
elämääkin on tullut elettyä ja koettu kymmenessä vuodessa kolmenkymmenen edestä:(
ehkä vaan parempi vetäytyä hetkiseksi ittekseen, vaikka päikkäreille.
se vielä, että on kiltti ja muut huomioiva ei tarkoita, että on hyväksikäytettävissä ja likasanko johon voi omanhuononpäivänsä surutta purkaa.....
vai olenko mä sitten todellakin niin paska ihminen ettei mulla vaan ole samoja oikeuksia elää ja olla niinkuin muilla ihmisillä on????
en tietenkään väitä mitään sellaista, että olisit tehnyt mitään pahaa. Miten minä sellaista voisin väittää, kun en tunne sinua? No. se on hyvä, jos omatuntosi on puhdas. Itse en voi sanoa, että omani olisi täysin puhdas ja tahraamaton, kyllä siihen likaa jos jonninmoista on syntynyt. Tuskin sinunkaan omatuntosi ihan valkoisena hohtaa :)
Itse me ne polut valitaan ja virheet tehdään, eikä niihin puututa ymmärtääkseni ylhäältä, eikä alhaalta. Minä en pidä itseäni tunnollisena, enkä kilttinäkään enää, en oikeastaan tiedä muuta kuin sen, että ihminen on mitä on ja turha sitä itsestään on tehdä analyysia, kun se kuitenkin aina on väärä.
Uskotko, jos sanon, että et sinäkään ole tunnollinen, kiltti ja muita ensin ajatteleva? Olet oikeastaan yhtä viheliäinen ja piikikäs kuin minäkin, mutta kätket sen sisääsi ja pidät sen sisälläsi ja ajattelet, että sinua ei kukaan arvosta, eikä välitä, niin sinun on turha itsekään arvostella tai sanoa mitään...
Elämä on aika lailla sitä samaa,..kaikki toiminnot johtavat aina siihen samaan lopputulokseen. Ensin tavoitellaan, sitten saavutetaan, sitten taas tavoitellaan ja saavutetaan ja sama jatkuu. Välillä liikennevalot näyttävät vihreää, välillä keltaista ja välillä punaista,...mutta matka jatkuu.
Et ole paha, enkä minäkään, mutta ei olla hyviäkään.. :)
olet ajatuksissani
kyllä parisen ihmistä arvostaa ja välittää, mutta on kiusanhenki joka asettaa kapuloita rattaisiin, miksi? Miksi niin tekee, sen haluaisin tietää....
en pidä itseäni pyhimyksenä enkä jalustalle nosta, mutta en ole kyllä ansainnut sitäkään miten elämän polkujani kuopittaa..... yritän unohtaa, niin aina eteeni pamahtaa....... enkä enää kohta usko siihen: miten muita kohtelet tulee itselles takaisin......
ja kyllä, ajattelen monesti liikaa muita ja muiden hyvinvointia jopa oman fyysisen terveyden kustannuksella.
Lottamaria puhuu nyt suulla suuremmalla, ei ymmärrä toisen tunteista tuon taivaallista. Monestihan se menee niin ettei toinen ihminen voi toisen saappaisiin mennä ja kokea asioita samalla tavalla. En usko että olet toiselle pahaa tehnyt, joskus vaan tulee kohdalle sellanen ihminen, joka vaan purkaa pahaa oloaan siihen lähimpänä olevaan eli esim. sinuun. Mulla oli aikoinaan eräs tuttava sellanen, että kun ei voinut sille tärkeämmälle ystävälleen pahaa mieltään osoittaa, niin hän purki pahan olonsa muhun, kun se tärkeämpi ystävä oli tehnyt hänelle oharit. Olihan se vähän outoa, kun joutui haukutuksi siitä mitä joku toinen oli tälle mun tuttavalle tehnyt, eikä koskaan edes niitä raivoamisiaan anteeksi pyydellyt. Mä olin liian kiltti tuolloinkin, kuuntelin hiljaa ne raivoamiset. Enää en ole hänen kanssa tekemisissään, joskus tulee mieleen, että keneenkö nyt purkaa sen pahan tuulensa, jos se tärkeä ystävä tekee oharin. Jospa se sun varjontuoja kyllästyttyään jättäisi sinut rauhaan ja hankkisi toisen kohteen tekemisilleen.
Sinä ymmärsit mistä tuon toisen paha olo johtui ja se toinenkin tiesi mitä teki, koska luottaessaan sinuun hän uskalsi purkaa omaa pahaa oloaan sinuun tietäen, että sinä kestät sen. Sinun ei tarvinnutkaan tuntea että olisit ollut syyllinen vaan pikemminkin sait tuntea olevasi ehkä arvokas ja tärkeä, kun toinen noin paljon luotti sinuun, että uskalsi uskoutua ja kaataa viemärijätteensä sinun päällesi.
No, en usko että sijaiskärsijät kärsivät tuolla tavalla kuin aloittaja vaan sijaiskärsijät kuten sinäkin ovat yleensä vahvoja ihmisiä ja kestävät tuollaiset toisen heikon ihmisen purkaukset.
Ehkä ilkeyttä ja pahansuopaisuutta koetaan vähän eritavalla eri ihmisten näkökulmasta. Joku pitää jo pientäkin poikkipuolista sanaa ilkeytenä ja alkaa mököttää, kun taas toinen kohauttaa olkapäitänsä ja sanoo..aha..vai niin..no..
Me ihmiset olemme niin erilaisia ja joskus ollaan jonkun asian tiimoilta hyvinkin heikoilla ja vähäinenkin sanominen saattaa saada meidät pois raiteiltaan. Joskus vahvimmillamme kestämme lähes tulkoon mitä ilkeilyä vaan.
Onko jatkuva poikkipuolinensanominen aha ja olankohautuksen paikka?
Enkä oikein ymmärrä miksi pahaa oloa ei voi purkaa siihen joka sen aiheuttaa eikä viattomiin?
Lottamari kirjoittaa ihan kuin tietäisi minkälaisia purkauksia aloittajan olisi pitänyt kestää.
kiitos siitä, että uskot etten ole pahaa tehnyt. en ole täydellinen minäkään, mutta en tekisi pahaa ellei sitten kiusata, silloin pidän puoleni ja niin kuuluukin käsittääkseni tehdä.
Lottamari tosiaankaan ei tiedä mitä olen käynyt läpi. ja voi kun voisinkin siirtää kokemukset ja tuntemukset hänelle ja valoni varjostajalle, jotta ymmärtäisi miltä tuntuu. Varjostajalta voisin kysyä sen jälkeen, että oliko aiheellista ja tarpeen ja tuntuko pahalta?
mitään kostoa en halua, enkä katkera ole, vain sen että antaisi mun olla! niin kuin mäkin annan hänen olla.
tänään onneksi aamu ei näytä niin synkältä..... parempi kun välttelee. ehkä hänkin unohtaa ja etsii jonkun muun silmätikuksi, mitä en kyllä kenellekään toivo :(......
Ilmeisesti puhuminen hänen kanssaan ei auta ja olet kokeillut hänelle selittää mitä mieltä olet tästä kaikesta. Miksi hän sinut silmätikukseen on ottanut se ihmetyttää? Jostain kai kaikki on alkanut, mutta niin, kuten sanoit en tiedä asioitasi, eikä minun tarvitsekaan tietää. Toivottavasti hän jättää sinut rauhaan ja saat rauhassa elää elämääsi, uskon niin.
ihmetyttää minuakin....
toivon sitä minäkin, rauhaan jättämistä. koska nyt ollaan sillä rajalla etten kohta enempää kestä.
enkä voi itseäni enempää muuttaaa etten hänen silmätikkunaan ,muuten kadotan itseni kokonaan ja sitä en halua.
välillä tuntuukin, että haluaa sen pari metriä multaa mun päälle, jos kerta sekään ei riitä etten häneen mitään yhteyttä ota.
no, mutta jospa se tästä.....
Ei hän mua tärkeänä pitänyt vaan sitä toista jolle ei voinut mennä sanomaan pahasti, olis voinut se tärkeämpi ystävä jättää hänet. Joskus tuo mun tuttava perui mun kanssa sovitun menemisenkin tärkeämpien ystäviensä takia eli meni mieluummin heidän kanssaan kuin minun kanssa. Ja sitten kehui vielä jälkeen päin, että kuinka mukavaa heillä oli ollut. Joo, tosi tärkeä ja arvokas olin tuollekin tuttavalleni :D :D:D. Likasangoksi kelpasin, mutta muuksi sitten en kelvannut. Kaipa hän on löytänyt jonkun toisen johon purkaa liiat höyryt ettei tarvi tapella niiden tärkeämpien ystäviensä kanssa.
:( kurja juttu. Mullakin on kerran hyvä ystävä perunut ajoissa sovitun tapaamisen leivon ja laitoin ruokaa sitä päivää varten ja tunti ennen tapaamista perui, ilman mitään perusteluja. Kait hällä oli hyvä syy, en kysellyt jälkeenpäin ja annoin olla.
mutta sun tapauksessa vissiinkin jatkuvaa......
oho, kello jo kolme, täytyis varmaan muutakin saada aikaan
tää niitä päiviä kun vaan ottaa pattiin vääryys. ja toivon sydämestäni, kun ajatuksistani aurinkoni eteen pilviä heittelevän nyt suljen, hän pysyy pois polultani varjostamasta sitä,
lisää säihkettä tuovan toivon pysyvän elämänpolullani ainiaan ja lupaa tuoda säihkettä hänen elämäänsä vastavuoroisesti.
uskon siihen kun toiveen heittää ilmaan, se voi toteutua......
Pitää kai jotenkin oppia väistelemään pahimpia karikoita ja oppia suojeleman itseään. Ja opetella niitä omia rajoja, mitä kestän ja mitä en, josko sitä sitten pikkuhiljaa vahvistuisi. Mutta kun on ihmisten kanssa tekemisissä, niin se on tuppaa olemaan pakosti jotenkin sotkuista. Ei kai sille oikein mitään mahda. Joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia. Onneksi sitä koko ajan kehittyy.
tiedän rajani ja sitä rikotaan jatkuvasti, ei mun puolelta vaan ulkopuolelta, joten tästä lähitien välttelen, kun en muuta voi...........
en sentään mikään teini enää ole että tarviis rautalangasta vääntää elämässä perusselviä asioita, on elämänkokemusta takana paljon ja todellakin ainakin kymmenen vuoden aikana tullut kyllä huonoja kokemuksia täyteen kolmenkymmenen edestä, joten alkaa riittää.
kait täytyy vaan sulkea ovi hänen kohdallaan,j os ei mun rajallisuutta kunnioita ollenkaan.
ei voi muuta tehdä.
se ken toiselle kuoppaa kaivaa se itse siihen kapsahtaa....
ei mitään kontaktia, ei pitäisi olla sen jälkeen hänenkään suunnalta, näin järjellä kuin ajattelee, jos on, kuuluu katekoriaan kiusaaja ja stalkkeri, jos ei selvistä sanoista ja teoista usko.
kenenkään ei pitäisi kokea tahallista kiusaamista.
olet oikeassa.....
ja se on eteenpäin sano mummo lumihangessa.