Hei!
Olen työssäni koulunkäyntiavustajana tilanteessa, jossa pieni eskari-ikäinen lapsi on vasta sairastunut diapetekseen. Millaisia ajatuksia ja tuntemuksia pieni lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat käymään läpi tällaisessa tilanteessa? Olisi hienoa jos joku jaksaisi vastata ja auttaa minua ymmärtämään tilannetta ja toimimaan paremmin työssäni.
Olen työssäni koulunkäyntiavustajana tilanteessa, jossa pieni eskari-ikäinen lapsi on vasta sairastunut diapetekseen. Millaisia ajatuksia ja tuntemuksia pieni lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat käymään läpi tällaisessa tilanteessa? Olisi hienoa jos joku jaksaisi vastata ja auttaa minua ymmärtämään tilannetta ja toimimaan paremmin työssäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse sairastuin diabetekseen ollessani toisella luokalla, mutta silloin se ei ollut niinkään järkytys, vaan otin sen vain asiana, joka on totta. Oli ennemminkin hienoa, kun sain itse opetella hoitamaan itseäni jne. Sitten myöhemmin sitä rupesi enemmän ajattelemaan, että tämän kanssahan joutuu elämään loppu elämänsä....
Riippuu tietenkin paljon ihmisestä, mutta uskon että sinun kannattaa ennemminkin kehua miten hyvin hän hoitaa itseään ja kannustaa, eikä niinkään kiinnittää huomiota siihen että "voi voi onpas ikävää kun sairastuit..."
Itse olin juuri menossa kouluun kun sairastuin diabetekseen, en muista hirveästi negatiivisiä ajatuksia ja kaikki oli vaan uutta ja aiks mielenkiintosta. Vanhemmilleni se oli kyl shokki, mut kyl se siit.
www.diabetes.fi ja sieltä kohtauspaikka ja sieltä vaikka keskustelu lapset ja diabetes.