Oletko putkahtanut maailmaan ihan hoitsujen luona vai kyläkätilön kouriin?
Itse olen nähnyt päivänvalon pienessä harmaassa tuvassa mummoni ja ko.naisen turvin.
Itse olen nähnyt päivänvalon pienessä harmaassa tuvassa mummoni ja ko.naisen turvin.
Syntymäpaikkasi
1947-lokakuu
19197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Malkin talon kammarissa itäisessä, nykysuomen puolelle jääneessä rajapitäjässä.
Itsehän tuosta en paljonkaan muista, mutta kertoman mukaan synnyin tätini vinttikammarissa Päijänteen rannalla. Oli siinä sitten käynyt kätilökin onnittelemassa tapahtuneen johdosta.
Kotona, ei tarkempia tietoja.
Menee muuten vähäiseksi lapsenpäästäjien ammattikunta lapsiteollisuuden varjossa. Liekö peräti kielletty hommeli jo nykyisin jonkin direktiivin takia.
=DW=
Joskus joitakin vuosia sitten tuli sellainen hapitus muotiin, että haluttiin taas synnyttää kotona. Miten lie nyt?
Kätilöitähän ne sairaaloissakin on ammatiltaan, jotka synnytyksessä avustavat, plus lisäks muuta henkilökuntaa pyörimässä ympärillä.
Synnyin Eiran sairaalassa v. 1945, molemmat lapseni syntyivät myös Eirassa 1975 ja 1977. Seuraavana vuonna osasto lakkautettiin kun Jorvin sairaalaan valmistui synnytysosasto Espoolaisille
Eirassa oli 1970-luvulla 10 synnytyspaikkaa. Lääkäriä ei ollut, vain kätilöt hoitivat homman.
Läheltä kai piti, etten putkahtanut matkalla sairaalaan. Oli kaunis kevätsunnuntai v. 1956 ja äitini oli lapsuudenkodissaan vaikeakulkuisen taipaleen päässä ja pahin kevätrospuutta.
Äidin vanhin sisko oli saattanut hevosella jollekin sairasmajalle, joka toimi tuolloain matkan varrella, mutta olikin sunnuntaina pahaksi onneksi kiinni. No ei auttanut muuta kuin lähteä, jonkun kyläläisen autolla jatkamaan matkaa, mutta hevosmies joutui palamaan takaisin.
Tilanne oli niin kriittinen, että ajuri oli hädissään yrittänyt antaa ohjeita, että koeta pidätellä käsilläs, ettei tule. Kun en ole itse moista kokenut, niin en tiedä, onko siitä apua kun lapsi on tulollaan. Noin kymmenen minuuttia laitokselle saapumisen jälkeen olin parkaissut ensimmäisen kerran. Äiti ja isä olivat avioituneet paria viikkoa aikaisemmin ennen syntymääni. En tiedä miksi isäni ei ollut äitini rinnalla tuona tärkeänä sunnuntaina.
Tämän olen kuullut eräältä äidin sisarelta,
Yks isobroidi oli kuollut matkalla sairaalaan taksilla, kun kuski oli käskenyt puristaa jalkoja kiinni. Ois pitänyt avustaa synnytyksessä, ajaa vaikka jonnekin taloon. Ei vaan ollut perehtynyt asiaan mitenkään. Vaan, mitä tekenee nykyihminen, jos joku alkaa tekeen lasta silmille kalliin taksin takapenkillä. Oletettavasti soittaa hätäkeskukseen, että helikopteri. Mutta tuskin osaa auttaa synnytyksessä sekään.
En mäkään osaisi, muuta kuin kaadella penkkejä, riisua vaatteita ja etsiä sivuleikkureita napanuoran katkaisemiseksi. Vaan ainakin yrittäisin, jos hätätila.
Rollareitten konserteissa kuollut ihmisiä, mediatietojen mukaan nyt oli synntyttäny niitten keikalla. Yleensähän keikoilla lähinnä siitetään lapsia, mitä lie ihmisen päässä liikkunut, kun viimeisillään lähtee kattomaan rokkikonserttia, hankala käsittää.
=DW=
Tuosta taksijutusta tuli mieleeni kun aikoinani vanhinta menin synnyttämään, niin kyssin porttimies kertoi kuinka joku pikasynnyttäjä oli kehunut miten hänen ajoituksensa paranee joka kerta. Ensinmäinen syntyi taksiin ja seuraava sairaalan hissiin, ehkä kolmas sitten joskus...
Ihan hoitsujen avustuksella putkahdin tähän maailmaan Jyväskylän vanhassa synnytyssairaalassa.
Oli kuulema helteinen heinäkuun päivä kun isäni polkupyörällä oli äitini ja minut kuskannut laitokselle. Hassulta kuulostava sana tuo laitos, mutta sitä siitä sairaalasta käytettiin. Naiset meni laitokselle...synnyttämään.
Lappeenrannassa
Ihan sairaalassa ukkosen ja salamoiden säestämänä:)
Isäni ottaman valokuvan mukaan äidilläni oli jotain tekemistä syntymäni kanssa.
Ainakin oli puhtaat valkeat, lakanat, äidillä oli yksi tyyny ja minulla kaksi ja isommat.
Äiti ei ollut alkuunkaan niin ryppyinen kun minä.
Åiti näyttää iloisemmaltakin.
Ilmeisesti oli kivat ilmat.
H.
Iham mää ole Heirekreenil syntyny...vai oliks se Tyksis ?
Kammaris en ainaska,enkä saunas!
Kotkassa, melkein muistan.......
Syysyönä synkkänä synnyin, ei ollut edes äiti kotona.
Kotona synnyin, kaksi pientä huonetta oli mökissä. Isä oli potkukelkalla hakemassa Tuohinon Reetaa kun kätilö oli toisessa talossa samoissa töissä.
Kun isä ja Reeta tulivat kotiin, äidin pikkusisko huusi portailta: "Voi tulkaa jo pian, poika syntyikin jo". Ei jäänyt Reetalle muuta kuin totesi, että oikein oli napanuora katkaistu.
Talvisydännä joskus yöllä siis synnyin ryssien pommittaessa Oulua ja jostain syystä muutaman kilometrin päässä olevan Hailuodon asumatonta osaa.
Kaksi edellistä synnytystä oli mennyt pieleen pahemman kerran.
Seuraavaksi syntyi sisar, josta en muista ensimmäisen kolmen-neljän vuoden ajalta mitään, muita asioita kyllä.
Sitten kun olin kolmivuotias, syntyi nuorin sisareni ja sen muistan oikein hyvin.
Isäni oli kirjoittanut perheraamatun takasivulle 18.2.54 syntyi tyttö pakkasyönä....kemissä laitoksella....potkurilla oli äiti menny päiväsellä
19740218--aamu.
Keski-suomessa
1940-luvun lopussa
2-kiloisena, edesmennyt äitini joskus kertoi, että oli sairaalan ikkunasta katsellut
sähkölangoille kokoontuvia muuttolintuja, ja aatellut, että taivaanlinnut kantais mun pienen räättini Luojan luo takaisin jos ei elämään selviä.
Mutta selvisinhän minä, auttoi varmaan lääkärit ja kätilöt, että hengittämään ja syömään opin vai auttoiko taivaan linnut - en tiedä.
Sisarusparvessa lapsuudessa sanottiin että pojat on kurkia ja tytöt pääskysiä.