Aloitin työt Helmikuussa. Olen aina alussa uusissa työpaikoissa/koulussa tarkkailija. Katson minkälaisia muut ovat ennenkuin alan keskustelemaan niiden kanssa. Tuntuu että meillä ei ole kenenkään kanssa mitää yhteistä. He ovat kiinnostuneet lähinnä päihteistä. Itse taas olen raitis. Ei kiinnosta keskustelut minne mennään juomaan viikonloppuna tai mikä on paras alkoholi drinkki? Heidän keskustelunsa ja porukkansa ovat tupakkatauoilla. Menevät 20 min välein tupakalle. Koska en polta en saa mennä ulos. Mikä oikeus tupakoivilla ihmisillä on pitää 20 min välein taukoja. Aina kun tulevat sisälle tupakalta katsovat minua ilmeellä että olet aika huono. Joskus myös tulevat valittamaan minulle omista asioistaan. Miksi en ole tehnyt tätä ja tätä. Mikä raataja minä olen. Tuntimäärä on 8h ja 20 min ja
20 min tauot.
Kun aloitan keskustelemaan heidän kanssaan kysyn esim. Mitä teit viikonloppuna? En kuitenkaan kirjakielellä. He vain nauravat ja kuiskivat kuin ala-aste ikäiset. Joka saatanan pikkuvirhe on aina syyni.
Aina kun yritän esim. Puhua säästä he vaihtavat puheenaihetta. Olen pelkkää ilmaa.
Mitä te tekisitte? Esimiehelle en voi kertoa koska hän on heidän mukanaan.
20 min tauot.
Kun aloitan keskustelemaan heidän kanssaan kysyn esim. Mitä teit viikonloppuna? En kuitenkaan kirjakielellä. He vain nauravat ja kuiskivat kuin ala-aste ikäiset. Joka saatanan pikkuvirhe on aina syyni.
Aina kun yritän esim. Puhua säästä he vaihtavat puheenaihetta. Olen pelkkää ilmaa.
Mitä te tekisitte? Esimiehelle en voi kertoa koska hän on heidän mukanaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaihtaisin työpaikkaa.
Mitä käsittämätöntä porukkaa siellä oikein on.. Tekisi mieli vetäistä kunnolla turpaan.
Rakentavampana ehdotuksena sanoisin kuitenkin kuten edellinenkin, että lähdet pois tuollaisesta aikuisten lastentarhasta.
Ilmeisesti nämä ihmiset tiedostavat oman alennustilansa ja koettavat paikata sitä oloa sortamalla sinua.
Hakeutuisin terapiaan tai vertaistukiryhmiin tai mihin tahansa, mikä auttaisi minua toimimaan normaalisti sosiaalisessa kanssakäymisessä ja liittymään muihin.
Ikävä kyllä työelämä on julmaa. Et ole varmastikaan ainut, joka joutunut alakynteen. Menetettyä ihmisarvoansa on vaikea saada takaisin. Toki sitä voi vaatia, mutta seuraukset voivat olla ongelmallisia.
Enemmän jämäkkyyttä toimintaan, ettei käytetä kynnysmattona, vaikkei omaan luontoon kuuluisikaan "öykkäröinti".
Työpaikkaa en voi vaihtaa, nykyään kun on vaikea löytää työpaikkaa. Sain opiskelupaikan. Enään ei siis tarvitse kestää kuin 6 viikkoa.
Vinkkejä miten kestän heitä?
Lyö päähän!!
Ignooraa heidät täysin. Älä enää puhu heille, älä edes tervehdi, äläkä edes katso heihin päinkään. Ole kuin he olisivat sinulle ilmaa!
Jos et kestä, hae saikkua ja saikuta loppuaika. Burnoutilla ja masennuksella saikun aina saa.
No kyllä sen kuus viikkoa kestää. Itse tekisin niin, että hoitaisin vain omat työni kunnolla enkä välittäisi heidän tekemisistään. En yrittäisi kaveerata, mutta olisin silti tavallisen ystävällinen ja tervehtisin, yms. Tauoilla en kauheasti olisi aktiivinen vaan huolehtisin omista asioistani. Kun he menisivät tupakalle niin hiljentäisin siksi aikaa omaa työtahtia tai pitäisin taukoa. Ottaisin rennon asenteen ettei he pääsisi vaikuttamaan minuun. Kannattaa suhtautua omassa mielessään kuin he olisivat pikkulapsia; ethän ottaisi lastenkaan juttuja tosissasi ja voisit silti käyttäytyä lasten kanssa aikuismaisesti menemättä mukaan mielikuvitusleikkeihin.