Miten menestyä uusperheenä ?

No ei mitenkään, lapset ei ole ansainneet väkisin kyhättyä ja leikkiperhettä itselleen, vaan pitää ajatella lapsia ensisijaisesti eikä vaan puhua siitä. Tulokset näkyy nyt siinä , miten lapset kärsii, huostaanottoina ja mielenterveysongelmina, aivan kauheeta, ettei kukaan sitä huomaa mistä ne johtuu.

Kun vertaa 50-70 luvun perheitsiin, ei näitä ollut juuri lainkaan tässä mittakaavassa kuin nyt, perheet oli koossa ja lapset onnellisia. Nyt kukaan lapsista ei tiedä mihin kuuluu, vai kuuluuko mihinkään, kun joutuu paikkaamaan ja makselemaan vanhempien ja vieraiden ihmisten onnellisuuden omalla onnen menetyksellään.

Onneksi omat lapset eivät ole kokeneet moista vääryttä itselleen, vaan ovat saaneet kasvaa omien vanhempien kanssa ilman ventovieriata ihmisiä ja kuvitteellisia perheitä joita oikeesti ei ole.

Aloittajalle: tutustu Väestöliiton sivuihin, sieltä saat asiallista tietoa. Teillä on jo pitkä suhde takana, joten eiköhän juttu suju.
Juttele lastesi kanssa, voitte järjestää aiheesta myös yhteisen palaverin, jossa kaikki saavat purkaa huolensa.
Kannattaa muistaa, että uusperheen perusyksikkö on toimiva suhde aikuisten välillä.

Onneksi minä kielsin ex miehen tuomasta naikkoseia meille ja lastemme eteen haukkumaan. En voisi kuvitellakkaan, että joku perhenrikkoja haukkusii meitä ja kiusaisi lapsiamme.
Meile ie ole asiaa, eikä varsinkaan laspia saa puhutella. Nyt ovat onnellisia aikuisia, eikä vieläkään ole nähneet niitä perheenrikojia jotka veivät heitlä isän.
Ovat onneksi hylänneeet isän kun isä hylkäsi heidät. Usein nauramme kun kuvittelemme, että miltähän mahtaa se haahka näyttää, kun ei vastaankaan ole koskaan tullut ei ainakaan meidän ex isän kanssa. Ei uskalla kun molempia hävettäää, no totakai hävettää, ei kukaan normaali riko kenenkään liittoa, jos tietää että perheessä on pieniä lapsia.

Olin reilu vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa ja halusin muuttaa yhteen, perustaa uusperheen että meillä kaikilla olisi enemmän aikaa toisillemme....

Vaan kuinka kävikään; aikuisten kahdenkeskiset hetket loppuivat tyystin, niehellä ei ollut enää aikaa minulle...

Se mistä teidän kannatta ehdottomasti puhua on miten erilaista on kasvattaa teiniä kuin pieniä lapsia. Oma 15-vuotias teinini saa mieheni näkemään punaista, hän kun ei mene iltakahdeksalta pesemään hampaitaan ja lukemaan iltasatuja sänkyynsä....ja tyttöni poikakaveri ja kaverit yleensä ovat täyttä utopiaa ....

Sopikaa vaikka kalentereiden kanssa koska on teidän oma kahdenkeskinen aikanne.....meillä yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän edes kalenterien avulla...jos aikuisten parisuhde ei toimi, varsinkin uusperheissä se heijastuu lapsiin, niin omiin kuin toisen....kuilu omien lasten ja toisen kakaroiden välillä kasvaa...alat katkeroitumaan toisen lapsille jotka vievät kaiken hänen huomionsa....tämä on siis se kauhuskenaario joka on odotettavissa ellette pidä huolta aikuisten yhteisistä jutuista.

Tärkeää on jutella siitä, miten eri ikäisiä lapsia kasvatetaan, esim kotiintuloajat, nukkumaanmenoajat, kaverit jne.

Tsemppiä

Kun muista nöyrytä ja sopeutua miehen ja lasten sekä exän rakentamiin sääntöihin ja ajatuksiin, miten he ovat elämänsä eläneet siihen asti, sujuu asiat mutkitta. Mutta jos alat säätelemään ja kiukkumaan kun et saa omia asioita perille, ja kukaan ei välitä, niin huonosti menee ja loppu on lähellä.

Sinun kannatta nöyrästi myöntää ja mennä miehen perheen mukana, eikä vaatia omia asioita, sillä ne ei päde miehen perheessä, ja e kuka sopeutuu ja myöntyy on juuri sinä.

Sinä olet tullut perheeseen viiimeiseksi ja sinä myönnyt, muute tekevät niinkuin ovat aina tehneet. Viimeinen on aina lähtövuorossa, jos hommat ei mene niinkuin pitää ja on aina mennyt.

Ota itse tuntematon tyyppi kotiisi asumaan. Siinä tuli. Samanlainen tunne on lapsella, kun vieras mies alkaa vetelehtiä kotona.
Älä muuta yhteen. Sen kun kaipaat sitä rakkautta ja läheisyyttä. Menkää yhteiselle matkalle joskus tms. Älä pilaa monen lapsen lapsuutta.
Yhdessä eläminen uusioperheenä ei yleensä onnistu. Lue tätä palstaa. Raisa C on oikeassa. Ketä palstalla kirjoittavaa kadehdit?
Odottakaa ja käykää kylässä ja matkoilla. Sen kun rakastat ja hommaat näin sitä läheisyyttä. Et kaipaa lasten oikuttelua, vaan läheisyyttä ja rakkautta.

Kannatan Cacciatoren ajatuksia muissakin asioissa. Hän on alan ammattilainen ja perustelee asioita hyvin (ja on itse elänyt tämän murrosikä/uusperhe ohjeensa mukaisesti itsekin).

Kenen kohtuuttomuuden kokemus tilanteessasi ratkaisee? Sinun kaipauksesi läheisyyydestä (jota voi toteuttaa kummpanisi kanssa muutenkin) vai lasten elämän muutos ?

Kiitos hyvistä ajatuksia herättävistä vastauksista erityisesti sinulle Uusikko72 ! Kyllä tämä yhteenmuuttokuvio tuntuu pelottavalta. Jostain syystä mies ei näe siinä mitään ongelmia vaan ajattelee, että asioilla on tapana järjestyä. Minä näen riskejä, sillä mies muuttaisi minun kotiini ja lasteni elämä muuttuisi huomattavasti, kun kodissamme olisivat joka toinen viikonloppu miehen pienet lapset (ja tietysti myös loma-aikoina).

En taida itsekään pystyä sopeutua miehen lapsiin kodissani. En varmaan yksinkertaisesti kestä sitä, että miehen pienet lapset vievät kaiken huomion heidän ollessaan isänsä kanssa kun omani ovat jo teinejä, jotka antavat minulle omaa aikaa ja minulle ja miesystävälleni yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Olen omat lapseni jo isoiksi kasvattanut enkä yhtään jaksaisi enää pikkulasten kanssa elää. Pakko siis kuunnella sitä TUNNETTA, joka sisälläni tästä yhteenmuuttoajatuksesta syntyy ja lykätä asiaa. Jos mies sen vuoksi lyö hanskat tiskiin, niin sydämeni murtuu, mutta siitä on vain selvittävä.

Jos rakkautta ja läheisyyttä kaipaat, ei ehken kannata perustaa uusperhettä, vaan seurustella vaan, niinkuin tähänkin asti. :)

Varmaan rakkauden ja läheisyyden puutteeseen ne teidän aiemmatkin avioliitot loppuivat - eikös niin?