Eli siis joo oon masentunu mutta ei siitä sen enempää. Nyt haluaisin puhua siitä kun olen viillellyt. Paljon. Kädet ja jalat on ihan arvilla. Haaveilisin mallin hommista mutta olen ymmärtänyt että jos on viiltelyarpia sen haaveen voi unohtaa. Oonko oikeessa? Olkaa kilttejä ja vastatkaa kiitos. Oon siis 16 vuotias tyttö.
Arvet
Viiltelijä
892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaihda alaa tai ainakin haaveita. Ala vaikka teurastamon ylipapiksi, siinä saa pitää suojavaatteita ja olla viileissä tiloissa.
Joo heheh tosi hauska juttu
ota yhteyttä paikallinen mielenterveyststo .pääset purkamaan,mikä mättää.Onnea elämääsi.
Joo kiitos..
Mallin hommista! Siis mitä sinä kuvittelet mallin hommien olevan - sitä, että poseeraat kameralle ja otetaan kuvia? Malli MAINOSTAA aina jotain tuotetta eikä poseeraa itseään. Minkä tuotteen markkinoijien kuvittelet haluavan, että heidän tuotteensa yhdistetään mielenterveysongelmiin ja itsensä vahingoittamiseen? Siinä vasta positiivista mielikuvaa kerrakseen...
Kyllähän kuvamanipulaatiolla saadaan arvet häivytettyä kuvista, mutta luulen, että mallin urasi tyssää jo mallitoimistoon, joka toivottaa hyvää jatkoa.
Joo tätä mä vähä aattelinki..
Yritä päästä viiltelystä eroon tai saada siitä yliote! Tiedän, että aihe nostaa muissa ihmisissä ärtyneitä mielenkuohuja, ja jotkut teinit varmaan juuri siksi viiltelevätkin. Viiltelijä kohtaa myös vähättelyä ja halveksuntaa, tavallaan mitätöintiä. Ikään kuin se tekisi ihmisestä täyden nollan - mappi Ö:hön.
Olen jo viisikymppinen, mutta 70-luvun lopussa - 80-luvun alussa, jolloin tästä aiheesta ei puhuttu eikä tiedetty, olin kirjeenvaihdossa erään ikäiseni kanssa, ja joskus "tapellessamme" (väitin häntä kylmäksi ihmiseksi - hän oli erittäin yhteiskuntakriittinen ja älykäs) hän sanoi viiltelevänsä ja tiputtavansa haavaan asetonia. Olin järkyttynyt. En ymmärtänyt, miksi maailman parantamiseen elämänsä nuorena pyhittänyt älykkö feministi haluaa vahingoittaa itseään ja mitä hän sillä ajoi takaa.
Niinpä en voi muuta kuin kehottaa viiltelijöitä vastustamaan kiusausta ja pohtimaan, mitä he oikein luulevat ajavansa takaa.
Useimmat viiltelijät eivät varmaankaan halua pitää itseään pelkkinä tahdottomina robotteina, jotka vain haluavat koneistoonsa hivenen endorfiineja. Ajatus on aika vastenmielinen.
Harjoittakaa ennemmin vaikka sadomasokismia viiltelyn sijaan siten,
ettei jää kehoon pysyviä ulkopuolelle näkyviä vaurioita.
Tälläkin tavalla saa kyllä kipua keholle tuotettua aika tavalla.
Muutaman vuoden sadomaso kuurin jälkeen jos ne touhut lopettaakin,
voi parhaimmillaan edelleenkin huomata omaavansa lähes entisenlaisen
kehon ulkoisesti, ehkä jopa paremman, muutaman vuoden viiltelyn jälkeen
keho ei ole enää sama kuin ennen sen aloittamista, arvet jää.
Luotettava toinen ihminen vaan pitää löytää jonka kanssa harrastaa
sitä sadomasoilu touhua.