Kaikki C-paperit saaneet, kertokaa minulle onko minun realistista saada vapautus rauhanajan palveluksesta. Tässä taustaani:
Olen lykännyt opiskeluiden avulla palvelusta jo parilla vuodella. Olen fyysisesti täysin normaali mies. Henkisellä puolella olen paikoitellen hyvinkin epävakaa. Olen toisinaan masentunut enkä meinaa aina selvitä arjen askareista.
(?)SEURAAVASSA VARMAAN SE AVAINASIA:
Olen ollut puoli vuotta työtön. Sitä ennen opiskelin korkeakoulussa, mutta tämä keskeytyi osittain juuri masennuksen vuoksi. En tosin käynyt lääkärillä/psykologilla diagnoosissa.
Piirteiltäni olen tähän tilanteeseen harmittavasti miehinen ja suorapuheinen, monen armeijafanaatikon kultapoika. En siis mikään hissukka. No *******, en yksinkertaisesti halua olla armeijatouhujen huippuyksilö. Haluan elää omaa elämääni omalla tavalla enkä tuhlata yhtä nuoruusvuottani tähän.
Kun nyt viikon päästä menen armeijaan, lähteekö prosessi niin käyntiin, että menen terveydenhoitajan tai vastaavan puheille ja kerron masennuksestani?
Onko tässä tilanteessa liian radikaalia puhua esimerkiksi:
-olevani vaaraksi muille ampumaharjoituksissa ynnä muissa?
-nationalismin puuutteesta?
-lapsuuden murheista, keksitystä koulukiusaamisongelmista tai kotipuolen ongelmista kuten vanhempien alkoholiongelmista?
-pasifismista?
-olevansa tupakavereilleen todennäköisesti negatiivista ja masentavaa seuraa?
-haluttomuudestaan auttaa omia aseveljiään tilanteissa?
-ylimielisistä, narsistisista tai jopa misantropisista mielipiteistään, ilmoittaa olevansa itse jumala ja pitää kaikkia muita ihmisiä täysinä nollina(jälleen kerran, kyvyttömyydestä toimia aseveljien kanssa maan hyväksi)?
Jos onnistun saamaan C-paperit, joudunko sivariin? Vai saanko täyden vapautuksen rauhanajan velvollisuuksista?
Parantakaa yhteiskuntaamme ja säästäkää verorahojanne neuvomalla minulle vapautuksen avaimet. Minusta olisi asepalveluksessa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kiitos kaikille avuliaille jo etukäteen.
Olen lykännyt opiskeluiden avulla palvelusta jo parilla vuodella. Olen fyysisesti täysin normaali mies. Henkisellä puolella olen paikoitellen hyvinkin epävakaa. Olen toisinaan masentunut enkä meinaa aina selvitä arjen askareista.
(?)SEURAAVASSA VARMAAN SE AVAINASIA:
Olen ollut puoli vuotta työtön. Sitä ennen opiskelin korkeakoulussa, mutta tämä keskeytyi osittain juuri masennuksen vuoksi. En tosin käynyt lääkärillä/psykologilla diagnoosissa.
Piirteiltäni olen tähän tilanteeseen harmittavasti miehinen ja suorapuheinen, monen armeijafanaatikon kultapoika. En siis mikään hissukka. No *******, en yksinkertaisesti halua olla armeijatouhujen huippuyksilö. Haluan elää omaa elämääni omalla tavalla enkä tuhlata yhtä nuoruusvuottani tähän.
Kun nyt viikon päästä menen armeijaan, lähteekö prosessi niin käyntiin, että menen terveydenhoitajan tai vastaavan puheille ja kerron masennuksestani?
Onko tässä tilanteessa liian radikaalia puhua esimerkiksi:
-olevani vaaraksi muille ampumaharjoituksissa ynnä muissa?
-nationalismin puuutteesta?
-lapsuuden murheista, keksitystä koulukiusaamisongelmista tai kotipuolen ongelmista kuten vanhempien alkoholiongelmista?
-pasifismista?
-olevansa tupakavereilleen todennäköisesti negatiivista ja masentavaa seuraa?
-haluttomuudestaan auttaa omia aseveljiään tilanteissa?
-ylimielisistä, narsistisista tai jopa misantropisista mielipiteistään, ilmoittaa olevansa itse jumala ja pitää kaikkia muita ihmisiä täysinä nollina(jälleen kerran, kyvyttömyydestä toimia aseveljien kanssa maan hyväksi)?
Jos onnistun saamaan C-paperit, joudunko sivariin? Vai saanko täyden vapautuksen rauhanajan velvollisuuksista?
Parantakaa yhteiskuntaamme ja säästäkää verorahojanne neuvomalla minulle vapautuksen avaimet. Minusta olisi asepalveluksessa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kiitos kaikille avuliaille jo etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta häpeän tuottaminen sukupuolellesi.