http://uskonnontutkija.fi/2013/05/31/maltillinen-ufologia-modernina-uskonnollisuutena/
"Perustelen tässä artikkelissa maltillisen ufologian uskonnollisuutta. Valtavirta ufotutkimusjärjestöistä on edustanut historiallisesti maltillista ufologiaa, ellei edusta nykyäänkin. Maltillista ufologiaa on kutsuttu myös tieteelliseksi ufologiaksi. Siinä on pyritty tiukasti normaalitieteelliseen, kriittiseen ajattelutapaan ja keskitytty ensisijaisesti ufo- ja humanoidihavaintojen, ei esimerkiksi ufokontaktien, tarkasteluun. Maltillisen ufologian uskonnollisuutta on ollut vaikea hahmottaa ja perustella, toisin kuin esoteerisen ja kristillisen ufologian uskonnollisuutta."
Tuossa mielenkiintoinen Jaakko Närvän kirjoitus. Itse olen puhtaasti uskontotieteen suhteen maallikkona tullut hyvin samanlaiseen lopputulemaan kun olen tätä touhua tässä jo useita vuosia katsellut. Kannattaa lukea, se on hyvin kirjoitettu.
"Perustelen tässä artikkelissa maltillisen ufologian uskonnollisuutta. Valtavirta ufotutkimusjärjestöistä on edustanut historiallisesti maltillista ufologiaa, ellei edusta nykyäänkin. Maltillista ufologiaa on kutsuttu myös tieteelliseksi ufologiaksi. Siinä on pyritty tiukasti normaalitieteelliseen, kriittiseen ajattelutapaan ja keskitytty ensisijaisesti ufo- ja humanoidihavaintojen, ei esimerkiksi ufokontaktien, tarkasteluun. Maltillisen ufologian uskonnollisuutta on ollut vaikea hahmottaa ja perustella, toisin kuin esoteerisen ja kristillisen ufologian uskonnollisuutta."
Tuossa mielenkiintoinen Jaakko Närvän kirjoitus. Itse olen puhtaasti uskontotieteen suhteen maallikkona tullut hyvin samanlaiseen lopputulemaan kun olen tätä touhua tässä jo useita vuosia katsellut. Kannattaa lukea, se on hyvin kirjoitettu.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Myös uskonnot.fi sivusto määrittelee esimerkiksi SUT:in uskonnoliseksi liikkeeksi ja tuon Närvän tekstin pohjalta asia ei tunnu enään ollenkaan oudolta.
http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view.php?orgId=568
Oli hyvä artikkeli joten kiitos linkistä.
Tuolla sivullahan mainittin kakskin ufoaiheista gradua. Onkohan vielä enemmänkin?
Lainaan vielä viimeisen kappaleen tuosta Närvän kirjoituksesta:
"Maltillinen ufologia näyttääkin, esoteerisen ja kristillisen ufologian ohella, olevan selkeästi uskonnollinen ilmiökenttä. Tässä on hyvä vielä selkeyden vuoksi tehdä ero uskonnon ja uskonnollisuuden välillä. Maltillinen ufologia ei ole uskonto siinä mielessä, että sen ympärille olisi rakentunut uskonnollinen instituutio, jolla olisi systematisoidut ja ylöskirjatut opit saati pyhä kirja ja jonka yhteydessä toimitettaisiin säännöllisiä rituaaleja. Maltillisen ufologian voidaan määrittää olevan kansanomaista modernia perinnettä, joka on virallisesti usein yhdistysmuotoista."
Minusta maltillisen ufologian ympärille on rakentunut uskonnollinen instituutio. Uskonnollisina yhdyskuntina voidaan pitää ufojärjestöjä. Niistä löytyy ufoauktoriteetti joka vertautuu perinteisempien uskontojen pappeihin. Pyhinä kirjoina toimivat kulttiasemaan päässeet ufokirjat ja systematisoituina ylöskirjattuina oppeina esimerkiksi ufotapausten luokittelumetodit ja ufoauktoriteetin tai auktoriteettien näkemykset siitä miten ufotapauksia pitää tutkia. Maltillisesta ufologiasta löytyy jopa vastine reliikeille eli pyhäinjäännöksille. Niitä ovat väitetyiltä laskeutumispaikoilta kerätyt esineet. Niitä säilötään pyhäinjäännöslippaisiin verrattavissa oleviin arkistoihin. Säännölliset rituaalit ovat ehkä se mitä ei ainakaan helposti löydä.
Kuka olisi palvottava ufopappi?
Mikä olisi se uforaamattu?
Mitä reliikkiä voi käydä kumartamassa?
No en nyt viitsi alkaa nimiä latomaan, mutta tuskin kenelläkään "alaa" seuranneella on epäselvyyttä siitä ketkä esiintyvät auktoriteetteina ja kirjoittavat niitä kirjoja joita voidaan pitää uforaamattuina tai oppaina siihen miten ufoja pitää tutkia eli siinä tapauksessa voisivat vertautua katekismukseen. Yksi esimerkki:
http://store.mufon.com/ProductDetails.asp?ProductCode=FIMmem
Ei varmaan voida osoittaa yhtä tiettyä "uforaamattua", mutta sellaisina voidaan pitää moniakin suosittuja ufokirjoja.
Taitavat reliikit olla vain ufojärjestöjen jäsenille ja eipä niitä kyllä kumartamassa tai palvomassa käydä. Joskin on niitä esitelty erilaisissa ufotapaamisissa joita voisi verrata vaikka kirkonmenoihin.
Tahtoisin niin uskoa johonkin vielä.
Rakkaus on koettu, tai ainakin siksi sitä luulin. Paloin ja pahasti.
Kirkollinen Jumala on jäänyt etäiseksi, vaikka sanaa olen yrittänyt sisäistää.
Rahaa olen palvonut ja sen vuoksi kärsimystä aiheuttanut toisille sekä myös itselleni.
Ufot ja ne olennot, sitä kautta saisinko jotain sisältöä tälle tyhjälle kuorelle joka vain on ja hengittää?
Ehdottomasti ufologiasta saattaa saada mielekästä sisältöä elämäänsä. Eikö se ole uskontojen tarkoitus ja ei kai ufouskonto tässä suhteessa eroa muista?
Saattaa osittain olla, mutta toisin kuin rakkaus ja se yksi Jumala, niin tämän takana on kai jopa jotain todellista, jota ei voi kuitenkaan koskaan saavuttaa? Vaikka siis tietää, että ufot ovat kuin sateenkaari, eli vaikka kuinka juoksisi kohti, niin aina se vain pakenee. Silti se kun niitä todennäköisesti on, niin se antaa voimia jatkaa niihin uskomista ja kenties osittain palvomista, sillä hehän olisivat ihmisiä ylempiä olentoja?
No tässä ketjussa käsiteltävä maltillinen ufologia toiselta nimeltään tieteellinen ufologia ei ehkä oikein taivu humanoidien palvomiseen. Esoteerinen ufologia sopii kontaktihenkilöineen ja kanvointeineen siihen huomattavasti paremmin ja sisältää myös usein "pelastussanomaa" vähän kristinuskon tapaisesti. Närvä puhuu lisäksi kristillisestä ufologiasta.
Ufot sinällään ovat maltillisessakin ufologiassa kuin märkiä saippuoita. Juuri kun olet saamassa otteen, niin ne luiskahtavat kauemmaksi. Koskaan niitä ei voi saavuttaa, mutta oleellista onkin juosta niiden perässä ja saada siitä tyydytystä sekä sisältöä elämäänsä. :)
Ihmisen luonteeseen on juurtunut palvominen, jos ei itseään, autoaan niin jotain muuta löytyy aina sen tilalle. Mutta katson nyt saisinko tästä edes jotain irti.
Ufoauktoriteetit voisivat olla yksi palvonnan kohde ja olen ollut huomaavinani, että osa heista jopa kaipaa ja nauttii siitä. Tutkaile asiaa ja kerro toki jos jotain mielekästä löydät.
Ei kai missään uskonnoissa pappeja palvota, eikä reliikkien kumartaminenkaan ole läheskään uskonnoille tunnusomaista. Raamattu taas on vain ja ainoastaan kristittyjen pyhä kirja. "Pyhiä kirjoituksia" ja tuubivideoita UFO uskoisilla kuitenkin on paljonkin suunnasta riippuen.
Silloin kun löytää sen oikean rakkaan elämäänsä, niin se täyttää elämän niin ettei ruoan ja suojan lisäksi juuri muuta kaipaa. Sydän voi kyllä särkyä useampaan otteeseen ja saavillinen täyttyä kyyneleistä, mutta sitten kun se oikea löytyy, niin on se sitten myöskin ollut etsimisen arvoista, koetuista kolhuista huolimatta. Ei pidä antaa periksi, sillä silloin sydän jää rikkinäiseksi loppuiäksi.
Ufot ovat kyllä todellisia, mutta olentoja ei pidä ruveta palvomaan niiden teknillisen edistyksillisyyden vuoksi ainakaan. Yhtä järkevää on liittyä "I:n" palvojiin" :).
Uforaamattua jos etsit, niin osa ufouskovista uskoo sellaista kirjaa kuin urantia. Ehkä sitä kautta pääsisi tutustumaan ufouskoon? Ufopappeja on sitten taas turha suomesta hakea, en ainakaan itse tiedä muuta kuin muutamia näitä tunnettuja kasvoja ja he ovat aivan tavallisia henkilöitä siinä missä muutkin.
Mutta etsi mieluummin sitä rakkautta, se on paljon palkitsevampaa, eikä sitä koskaan tiedä mistä se löytyy :)
Yksi papin tehtävistä on opettaa seurakunnalle uskontonsa dogmeja samaan tapaan kuin ufoaktoriteetit opettavat ufostelijoiden seurakunnalle ufologiaa eli ufoyskonnon dogmeja. Eipä siitä pitkä aika ole kun "näytteitä" esiteltiin erään ufopiirin kokouksessa ja sitähän voi pitää reliikkien kumartamisena. Aikoinaan valurautainen hattukoukku kiersi kädestä käteen eräässä ufotapaamisessa ja sitä pidettiin ufon sylkemänä kappaleena. Jälleen tuosra tulee mieleen pyhäinjäännöksen hiplaaminen.
Kristillisessä ufologiassa ilmeisesti Raamattu on ufologin pyhä kirja ja ufot joko herran enkeleitä tai sitten paholaisen kavereita. Molempia näkökulmia kannattavia löytyy ja onhan noita tälläkin foorumilla vieraillut.
Tuubivideot tosiaan voisivat olla nykyajan pyhiä kirjoituksia. Niitähän löytyy laidasta laitaan alkaen taivaalla lentävistä valopalleroista ja päätyen kontaktihenkilöiden kanavointeihin videoiden muodossa esitettynä.
Ei kai missään uskonossa. pappeja ja reliikejä: Oleko koskaan kuulut puhuttavan katolisesta kirkosta? Et
Veti ufopellet hiljaisiksi?
Ollaan hyvin vaikeiden rajanvetojen äärellä, kun aletaan puhumaan virhekäsityksistä ja uskonnollisuudesta samassa lauseessa. Jos naapurini väittää autoaan siniseksi, mutta se onkin punainen, ja kaikki uskovat hänen sanaansa tässä asiassa, onko kyse uskonnollisuuden muodosta?
Hyvin nopeasti päädytään siihen että mikä tahansa laajalle levinnyt virheellinen uskomus on uskonnollisuutta. Uskontotieteen tarkoitus on kaiketi tutkia ihmisen uskonnollisuutta sanan vakiintuneessa merkityksessä, ei uskonnollistaa ihmisen kaikkea toimintaa hivuttamalla uusia asioita käsitteen piiriin. Vastaavaa kehitystä näkee lääketieteessä medikalisaation muodossa, nykyään mikä tahansa epätavallinen ja poikkeava on jotenkin sairasta jonkun auktoriteetin mielestä.
Artikkeli on valitettavasti siitä heikoilla, että se on suomenkielisessä julkaisussa. Sillä ei ole juurikaan muuta lukijakuntaa kuin uskontotieteen suhteen tietämättömät ufoharrastajat ja ufologiasta tietämättömät uskontotieteilijät. Koska artikkelissa ei mennä pikaisella vilkaisulla kovin yksityiskohtaisesti perusteluihin vaan toivotaan lukijan perehtyvän tarvittaessa lähteisiin, se rajaa suurimman osan lukijakunnasta ulkopuolelle. Suomessa saattaa olla ehkä pari henkilöä, jotka tuntevat lähdeaineistoa tai ovat halukkaita siihen tutustumaan, ja omaavat pätevyyden arvioida artikkelin uskontotieteellistä ulottuvuutta. Nämäkin lienevät nähneet artikkelin jo ennalta, sillä jonkunhan on sen pitänyt vertaisarvioida sikäli kuin artikkeli on vertaisarvioitu.
Yllä oleva tarkoittaa, että kriittistä ja asiantuntevaa keskustelua artikkelin sisällöstä ei ehkä juurikaan synny, ellei vastaavaa julkaista kansainvälisellä foorumilla. Se taas tarkoittaa, että artikkelin totuusarvo jää roikkumaan ilmaan, sillä tieteessä tulokset pitää vahvistaa riippumattomissa tutkimuksissa ja niiden pitää kestää tieteellinen arvostelu. Jos sellaista ei tule, emme voi tietää mikä sen lopputulos olisi.
Ehkä olisikin artikkelin hengessä paikallaan kysyä, onko tällainen marginaalinen (sekä maltillinen eli tieteellisyyteen pyrkivä) uususkonnon tutkimus itsessään modernia uususkonnollisuutta, koska siinä eivät välttämättä aina kaikki tiukimmat tieteellisyyden kriteerit täyty? ;)
Oli myös kummallista mainita agendan omaava ufoskeptismi ikäänkuin se olisi vapaa uskonnollisista piirteistä. Juuri tuollainen agendahan tekee sen alttiiksi uskonnollisille piirteille käsitteen perinteisessä mielessä. Käsittääkseni empiirinen tutkimus ei lähde arvioimaan etukäteen ilmiön tulkintojen todennäköisyyksiä, ilmiötä tutkitaan ja sitten tulkitaan tutkimustuloksia vallitsevia teorioita vasten (jolloin kuvaan tulevat myöskin ne todennäköisyydet), lopputuloksena hypoteesi, keskustelua tai filosofista pohdintaa.
Rajanveto voi sinulle kouluja käymättömänä maallikkona olla hyvinkin vaikeaa, mutta alaa tutkineelle asiantuntijalle sen ei tarvitse sitä olla. Ainoa, mitä jutustasi on selvästi luettavissa, on se, että tahdot keinolla millä hyvänsä vesittää artikkelin, joka sotii omia käsityksiäsi vastaa.
Ei vaan taida kompetenssisi riittää. Jaarittelukyvyllä sitä aukkoa ei kykene paikkaamaan, vaikka itse niin saatat uskoa.
Menisit muualle lässyttämään. Miten joku voi kirjoittaa noin paljon sanomatta yhtään mitään?
http://uskonnontutkija.fi/ohjeet-kirjoittajille/
"Artikkeleissa käytetään vertaisarvioitsijoita, jotka suosittavat päätoimittajille artikkelin julkaisemista tai hylkäämistä. Usein arvioitsijat esittävät artikkeliin myös korjausehdotuksia, ja kirjoittajan onkin varauduttava muuttamaan tekstiä ennen sen lopullista hyväksymistä julkaistavaksi."
Eiköhän sen joku tai jotkut ole lukeneet ja asialliseksi havainneet ennen julkaisua.
Olisikohan jotain asiallista sanottavaa asiasta? Henkilökohtaisuuksiin menon sijaan ehdottaisin kirjoittajia kommentoimaan itse asiaa.
Huomionarvoista artikkelissa on se, että sen teesiä ei kunnolla määritellä. Väitetään, että maltillinen ufologia edustaa uskonnollisuutta, mutta ei sanota mitä se maltillinen ufologia sitten on. Tyydytään vain kuvailemaan joitakin maltillisen ufologian ilmenemismuotoja, mutta varsinainen määritelmä puuttuu. Eihän tällaisesta tutkimustuloksesta voi sanoa juuta eikä jaata, ennen kuin tiedämme keitä kaikkia Närvä on niputtanut yhteen tämän käsitteen alle.
Tässä artikkelin pari keskeistä kuvailua ufologiasta, jotka näyttäisivät olevan ristiriidassa artikkelin teesin kanssa:
"Maltillisessa ufologiassa ei ufojen olemassaoloa välttämättä pidetä todistettuna. Saatetaan ajatella, että on tärkeää tutkia, ovatko ufot ja ehkä jotkut muut ufoilmiöt todellisia vai eivätkö ole. Lisäksi monet maltilliset ufologit kokevat ja usein tunnustavat, ettei ufoille – jos ne ovat todellisia – ole tällä hetkellä esittää mitään ehdotonta selitystä. Maltilliset ufologit ottavat ufot joka tapauksessa vähintäänkin alustavasti vakavasti jonkinlaisina ihmeellisinä lentolaitteina, Maan ulkoisen älyn tuottamina laitteina tai muunlaisina hyvin poikkeuksellisina ilmiöinä."
"Maltillista ufologiaa on kutsuttu myös tieteelliseksi ufologiaksi. Siinä on pyritty tiukasti normaalitieteelliseen, kriittiseen ajattelutapaan ja keskitytty ensisijaisesti ufo- ja humanoidihavaintojen, ei esimerkiksi ufokontaktien, tarkasteluun. Maltillisen ufologian uskonnollisuutta on ollut vaikea hahmottaa ja perustella, toisin kuin esoteerisen ja kristillisen ufologian uskonnollisuutta."
Toisin sanoen, kuka tahansa joka tutkii ufohavaintoja tieteellisesti ja ottaa vakavasti mahdollisuuden että kyse olisi jostain poikkeuksellisesta laitteesta tai luonnonilmiöstä, olisi maltillinen ufologi. Siitäkin huolimatta, vaikka tutkimus julkaistaisiin vertaisarvioidussa julkaisussa. Tieteellisen tutkimuksen tekeminen ei selvästikään ole uskontotieteen alaan kuuluva tutkimuskohde, tai sitten uskonnollisuuden käsitettä on laajennettu todella radikaalisti.
Tuossa on sellainen sävy, että poikkeuksellisista asioista kiinnostuminen olisi uskonnollista. Vallitsevien teorioiden testaaminen ja falsifiointi kuuluu kuitenkin tieteenteon ytimeen. Ja tyypillisesti tämä tapahtuu juurikin tutkimalla kokemuksia ja ilmiöitä, jotka näyttäisivät haastavan vallitsevaa kuvaa asioista. Oleellista on se, kuinka vakavasti tämä haaste otetaan, silloin kun määritetään kannattaako sitä lähteä tutkimaan. Tämä on kuitenkin tiedepoliittinen kysymys, ei uskonnollinen ellei taustalla sitten ole ennakkokäsityksiä ilmiön luonteesta.
Ufotutkimuksen luonteeseen kuuluu nimenomaan se, että tutkitaan poikkeuksellisilta vaikuttavia ilmiöitä (tai vaihtoehtoisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa tapahtuneita tavanomaisia ilmiöitä, joita ei mainitusta syystä kyetä tunnistamaan). Pelkästään se, että ilmiö on jäänyt havaitsijaltaan tunnistamatta ei riitä täyttämään ufon määritelmää ufotutkimuksen näkökulmasta, vaan se pitää jäädä tunnistamatta tapauksen enemmän tai vähemmän yksityiskohtaisen tutkimisen jälkeen myös tutkijalta ja siihen taas vaaditaan riittävän yksityiskohtainen havainto. Epämääräiset havainnot ovat sellaisia, ettei niitä voida yksityiskohtaisesti tutkia, joten ne eivät voi täyttää jälkimmäistä ehtoa tullakseen luokitelluksi ufoksi. Käytännöt voivat tietysti vaihdella, mutta itse määrittelisin asian näin.
Artikkelista saa myös käsityksen, että pyrkimyksenä on ollut luokitella ufouskovaisia kolmeen luokkaan. Minulla ei ole mitään halua vesittää artikkelia, koska se sotisi jotenkin käsityksiäni vastaan. Päinvastoin olen samoilla linjoilla siinä, että ufouskovaisuudesta voidaan hahmottaa kolme pääkategoriaa. Kristillisen, esoteerisen ja sitten tämän kolmannen, jossa uskotaan ilman perusteita että ufot ovat jotakin ylivertaista teknologiaa tai jonkinlainen tuntematon luonnonilmiö. Tämä kolmas kategoria pitäisi kuitenkin määritellä, ja mieluiten tietysti siten että sen piiriin ei niputeta ihmisiä, jotka eivät ole ufouskovaisia.
Tutkimus sinänsä ei tee ketään uskovaista, vaikka tutkimuksen kohteena olisi ufot. Muutenhan Närvä itsekin olisi SUT:n tutkijajäsenenä ufouskovainen, enkä ole lainkaan varma kokeeko hän itse oman maailmankatsomuksensa näin.
Myöskään tutkimuskohteen vertaaminen uskonnollisiin kokemuksiin ei tee tutkijasta uskovaista. Tieteen piiristä löytyy paljonkin todellisia ilmiöitä, joille voi löytää jonkinlaisen kaukaisen analogian uskonnollisten käsitysten maailmasta. Siihenhän moderni uususkonnollisuus osaltaan perustuukin, että väitetään uskontojen "aina tienneen" tieteen vasta löytämiä asioita, koska jossakin kirjallisuudessa selostetaan tieteen löytöjä etäisesti muistuttavia asioita.
Ja todellakaan siihen ei vaikuta uskontotieteilijän pätevyys, kuinka vaikeiden rajanvetojen äärellä suhteellisesti ollaan kun niitä maalitolppia asetetaan. Jo olemassa olevien rajanvetojen soveltaminen on sitten sitä osaamista. Mikään maailman osaaminen ei kuitenkaan yksinään auta asioissa, joissa mennään käsitteisiin ja arvovalintoihin. Tällaiset rajanvedot jossa kategorisoidaan ihmisiä uskovaisiksi, ovat sieltä haasteellisimmista päästä. Ihan riippumatta siitä, kuinka helppoa tai vaikeaa se uskontotieteilijälle on.
Ottamatta kantaa tähän Närvän artikkeliin, uskontotieteessä pitäisi todellakin välttää sitä asennetta, mikä tunnetaan lääketieteessä medikalisaationa. Aivan samalla tavalla kuin epätavallisia tapoja, elintoimintoja, tilanteita yms. voidaan patologisoida, voidaan uskontotieteessä epätavallisia perusteltuja käsityksiä tai aivan tavanomaisia inhimillisiä virhekäsityksiä uskonnollistaa. Saako sillä lisää rahoitusta? Epäilen. Saako sillä näkyvyyttä? Varmastikin.
Siinä sitä metallimies (työtön vieläpä?) arvostelee tieteellistä tutkimusta. ;D
Mitä lisäarvoa henkilökohtaisuuksiin menevät asiattomuudet mielestäsi tähän keskusteluun tuovat?
Närvän artikkeli on julkinen, joten sitä voivat kommentoida myös muut kuin uskontotieteilijät. Ufoaiheen luonteesta johtuen sillä lienee varsin laaja lukijakunta uskontotieteen ulkopuolella, joten maallikoiden keskustelu on jopa suotavaa. Näin tekijälle tarjoutuu halutessaan tilaisuus oikaista mahdolliset väärinkäsitykset artikkelia koskien ja toisaalta mahdollisuus tarkastella, miten tutkimuksen kohteet suhtautuvat artikkeliin. Tietääkseni se postitettiin etukäteen monille suomalaisille ufotutkijoille itselleenkin, tai ainakin joku samankaltainen juttu sähköposteissa kuulemma kiersi.
Oma mielipiteeni on, että ns. maltillisen ufologian spektriin mahtuu myös uskonnollisia käsityksiä ja uskonnollista toimintaa, sikäli kuin ymmärrän mitä Närvä maltillisella ufologialla käsittää. Toisaalta spektriin sisältyy paljon sellaistakin toimintaa, mikä ei millään muotoa ole liitettävissä uskonnollisuuteen. Tieteellisistä tutkimuksista hyvinkin päteviin harrastajatutkimuksiin. Kaikkien "maltillisten ufoharrastajien" niputtaminen uskovaisiksi ei siis yksinkertaisesti ole kestävällä pohjalla, silloinhan Närvä niputtaisi itsensäkin sellaiseksi.
Kyllä ufoihin kohdistuva tieteellinen tutkimus on varsin marginaalista, enkä ainakaan Suomessa ole tavannut "hyvinkin päteviä harrastajatutkimuksia". En ainuttakaan.
Ja miksi Närvä ei niputtaisi itseään smaan kastiin?
On aika vaikeaa uskontotutkijan olla ufojärjestön hallituksen jäsenenä jos ei vähintäänkin ole olevinaan ufotutkija. Näppärä konsti päästä sisäpiiriin havainnoimaan ufouskovia. Voisiko tämä olla tässä syynä?
Jos Suomesta puhutaan, minun mieleeni tulee ensimmäiseksi Matias Päätalon aikoinaan vetämän ryhmän ufotutkimukset. Se oli mielestäni harrastajapohjalta tehdyksi tutkimukseksi hyvinkin pätevää. Eikä huonokaan tutkimus sinänsä mielestäni uskonnollisuutta ole, vaikka johtopäätökset olisivatkin virheellisiä. Jos virheelliset johtopäätökset ovat selvästi syntyneet uskonnollisten ilmiöiden johdattelemana tai sisältävät sellaisia elementtejä, jotka ovat yhdenmukaisia uskonnollisen ajattelun kanssa, silloin voidaan mielestäni puhua uskonnollisuudesta.
Närvästä en tiedä, mutta ainakaan itseäni en ufotutkijana niputtaisi ufouskovaisiin. Pikemminkin haluan tehdä selvän pesäeron ufouskovaisuuteen, jos asia tulee puheeksi. Ei minulla ole kuitenkaan mitään ufouskovaisuutta vastaan, eikä tämä tarkoita ettenkö ottaisi ufoilmiötä tai esimerkiksi et-hypoteesia vakavasti.
Mainittakoon tässäkin yhteydessä että Jaakko Närvä tunnustautuu ufotutkijaksi ja on tutkiskellut ufoihin liittyen myös muita tutkijoita laittaen heidät noin kolmeen eri kategoriaan.
Sen sijaan skeptikot ja pseudoskeptikot ja debunkkaajat haluaisivat nähdä Jaakko Närvän kuuluvan heidän lahkoonsa ottamalla Närvän työstä ja tutkimuksesta itselleen mieluisimmat osat joilla koko tutkimus pysähtyisi.
Valitettavasti se ei ole totuus Jaakko Närvästä. Ufotutkija Jaakko Närvästä.
Mitä mieltä olet ketjun aiheesta eli tuosta tutkimuksesta? Närvä on tosiaan jopa SUT:in hallituksen jäsen ja varmasti aitiopaikalla havainnoimassa maamme ufouskovaisia.
Pätee varmasti täysin tiettyyn osaan ufotutkijoista / uskovaisista.
Aivan kuten vaikkapa lääkäreitäkin on eri koulukuntia ihan länsimaisenkin lääketieteen piirissä. Jotkut puhuvat enemmän hyvinvoinnin, positiivisuuden ja psyyken merkityksesestä terveyteen ja jotkut puhuvat vain troppien puolesta ja sitten on vielä ne jotka vain lukevat kirjasta mitä tehdä.
Tuossahan tieteellinenkin ufotutkimus jonka synonyyminä Närvä käyttää maltillista ufotutkimusta todetaan uskonnoliseksi. Lainataan pari pätkää tekstistä:
"Maltillinen ufologia ei ole institutionalisoitunut uskonto eikä se edusta ilmeisellä tavalla minkään vanhan uskontoperinteen jatkumoa. Sen sijaan se näyttää olevan vahvasti tieteellis-teknologisen ajattelun synnyttämää ja muokkaamaa uususkonnollista perinnettä."
"Maltillisen ufologian ja skeptisen ufotutkimuksen ero voidaan ilmaista siten, että ufoskeptikot katsovat ajatuksen ufoista, ihmeellisistä lentolaitteista, käytännössä kokonaan mahdottomaksi tai erittäin epäuskottavaksi. He pyrkivät esittämään, miten kaikki ufokokemukset voidaan selittää tavanomaisten ilmiöiden avulla. (Ks. Denzler 2001, 77–85; Närvä 2008, 57.) Tosin kokemukseni mukaan ufokontaktiliikkeen edustajat, kuten esoteeriset ufologit, niputtavat skeptikot ja maltilliset ufologit usein yhteen nimittäen heitä toisinaan skeptikoiksi. Kontaktiliikkeen kannattajat tekevät näin, koska he katsovat sekä skeptikoiden että maltillisten ufologien olevan liian kriittisiä ja kielteisiä suhteessa tosina pitämiinsä ufoilmiöihin."
Ilmeisesti Närvä ei laske skeptistä ufotutkimusta uskonnoksi. Sekö on nyt sitten se oikea tapa tutkia tätä asiaa?
Pieni oikaisu. Ei ole erikseen länsimaista lääketiedettä. Kaikki lääketieteellinen tutkimus, joka täyttää tieteen kriteerit ja on tieteellisen metodin mukaan tehtyä on lääketiedettä. Muu voi olla lääkintää, mutta ei tiedettä.
Jos tähdätään tutkimuksessa totuuteen niin se on hyvin pitkälti se ja sama millä nimellä kukakin haluaa tutkijaa kutsua.
Närvä itse ufotutkijana ei todellakaan tarkoittanut tutkimustaan pilkkakirveeksi ufotutkijoita vastaan eikä se sitä olekaan vaikka tässä yhteydessä aloittaja sitä siihen suuntaan ohjailee.
Närvän motiivina väitöskirjaan vakavampana tutkijana lienee ihan aiheellinen harmitus siitä että helppoheikit syövät aiheelta uskottavuutta ja siten vaikeuttavat tahtomattaan vakavasti otettavaa tutkimusta.
Närvä haluaa samalla ilmaista että läheskään kaikki ufotutkijat eivät ole huru-ukkoja vaikka se tietyille tahoille olisi kovasti mieleen.
Olen Närvän kanssa täsmälleen samaa mieltä.
Jos olisi olemassa hyvää ufotutkimusta, niin kai se olisi ollut hyvä tuossa mainita? Närvä on ainakin hyvin perillä SUTin tekemästä "tutkimuksesta", mutta ei mainitse sitä poikkeuksena. Hän toteaa myös virallisen valtioiden tekemän tutkimuksen olleen huonoa:
"Maltillisella ufologialla on siis vakavasti otettava virallisesti tieteellinen historia. Virallisen ufotutkimuksen ufologisten elementtien voidaan kuitenkin katsoa selittyvän tietyillä inhimillisillä, historiallis-sosiologisilla ja psykologisilla tekijöillä sekä uforaporttien tutkimuksen metodisilla haasteilla."
Kun kaveri on ufoyhdistyksen hallituksen jäsen, niin se selittää tämän toteamuksen:
"Maltillisen ufologian voidaan määrittää olevan kansanomaista modernia perinnettä, joka on virallisesti usein yhdistysmuotoista."
No yhteenvetona: Tuossa lytätään kyllä ihan kaikki ufotutkimus. Niin virallinen valtioiden tekemä kuin harrastelijoidenkin. Ehkä hyvääkin tutkimusta on, mutta se on kaiketi sitten niin marginaalista ettei sitä ole ollut tarpeen mainita tai Närvällä on jokin muu syy miksei sitä tehnyt.
"Maltillisella ufologialla on siis vakavasti otettava virallisesti tieteellinen historia. Virallisen ufotutkimuksen ufologisten elementtien voidaan kuitenkin katsoa selittyvän tietyillä inhimillisillä, historiallis-sosiologisilla ja psykologisilla tekijöillä sekä uforaporttien tutkimuksen metodisilla haasteilla."
Tuossa kappaleessa puhutaan kahdesta eri asiasta eli maltillisesta ufologiasta ja virallisesta ufotutkimuksesta joka ei Närvän mukaan hallitse maltillista ufologiaa mutta Närvä jättää kertomatta kuka sen sitten hallitsee ilmeisesti hän itse?
Termistön ja argumenttien ja fraasien viilaaminen kohdilleen on toki joidenkin mielestä tärkeää lokeroidessa tutkimuksen tutkijoita mutta itse asiassa se on vain nimenomaan tutkijoiden henkilöihin kohdistuvaa tutkimista eikä laisinkaan ufologiaa.
Maa ja sana on vapaa. Kuka tahansa saa tutkia oli sitten hankkijan lippis tai tohtorin tupsuhattu. Jos jotakin mielenkiintoista joku kertoo niin saattaahan sitä joku jaksaa kuunnellakin.
Jaarittelua ja pilkunviilailua ei sen sijaan jaksa kukaan kuunnella jota Närvä harrastaa luennoissaan.
Pitkäveteinen kaveri jonka pitäisi harjoitella hieman esiintymistä.
Olen muutaman tunnin katsellut miehen luentoja youtubesta ja välillä lievä myötähäpeän puna nousee poskille.
Tuo minun lainaukseni on huono jos sen irrottaa muusta tekstistä. Yritinkin lähinnä ohjata oikeaan kohtaan tekstissä. Ehkä pitäisi opetella laimaamaan paremmin eikä roimia mitä sattuu. No kukin lukekoon koko tekstin ja tehköön siitä omat johtopäätöksensä.
Olen sama mieltä, että kukin saa tutkia ihan miten haluaa. Mielenkiintoisia ufomaisiakin juttuja on mukava lukea ja luentoja kuunnella.
Lainaus kertoo omaa kieltään tutkimuksen terminologiasta. Ufotutkijat käyttävät termiä ufologia yleensä ufotutkimuksen ja ufoalalla vallitsevien näkemysten synonyymina. Tuossa maltillinen ufologia tarkoittaa kuitenkin nähtävästi jotain muuta, koska siinä puhutaan ufologisista elementeistä virallisessa ufotutkimuksessa.
Ufotutkijoiden kannalta virallinen ufotutkimus kuitenkin on osa ufologiaa, eivät vain jotkut sen elementit. Ilmeisesti Närvä tarkoittaakin maltillisella ufologialla jotakin tiettyä osaa ufotutkimuksesta ja ufotutkijoiden käsityksistä, mutta määritelmät vaikuttavat jäävän ilmaan, jolloin sitä hyödyntävät ne, jotka haluavat tulkita tutkimusta mieleisellään tavalla.
Ufotutkimuksen taustavaikuttimet tai tutkimuksen johtopäätökset voivat olla uskonnollisia, mutta eivät mitenkään väistämättä. Tietysti tutkimukseen itsessäänkin voi sisältyä uskonnollista toimintaa, jos siihen sisältyy uskonnollisia rituaaleja, mutta se nyt ei välttämättä tee tutkimuksesta uskonnollista. Esimerkiksi antropologit saattavat harjoittaa aivan pätevää tutkimusta osallistuessaan tutkimuskohteensa rituaaleihin.
Lainataan lisää:
"Maltillista ufologiaa on kutsuttu myös tieteelliseksi ufologiaksi. Siinä on pyritty tiukasti normaalitieteelliseen, kriittiseen ajattelutapaan ja keskitytty ensisijaisesti ufo- ja humanoidihavaintojen, ei esimerkiksi ufokontaktien, tarkasteluun."
"Maltillinen, perinteisesti valtavirran ufologia on historiallisesti katsoen olennainen osa kaiken ufologian ja ufomytologian taustaa. Se sai alkunsa 1940-luvun loppupuolella, kun Yhdysvaltain ilmavoimat perusti virallisen ufotutkimusprojektinsa."
Siinähän se lyhyesti kerrottuna mitä maltillisella ufologialla tarkoitetaan. Se siis näyttäisi olevan sitä ufologiaa jota suurin osa ufotutkimusta tekevistä edustaa. Minutkin voi laskea tuohon joukkoon. Sinutkin varmaan voi laskea samaan joukkoon. UFO-Finlandin kaverit edustavat sitä. Moni SUTilainen edustaa sitä.
Jos jollakulla olisi läheltä hyvin voimakas kokemus tunnistamattomasta lentävästä esineestä josta hän olisi varma ettei se ollut ominaisuuksiltaan lainkaan sellainen laite kuin mitä ihmiset valmistavat ja hän siitä innostuneena alkaa tonkia aihetta kirjoista ja neteistä pohdiskellen mikä se hänen havaintonsa oli niin onko hän siis muuttunut samantien ufouskovaiseksi, vai onko hän maltillinen ufologi vai ituhippi tai tilastollinen hullu?
Missä kohtaa se metamorfoosi tapahtuu ja muuttaako kokemus ihmistä määrittelevän tittelin?
Kirjoitan kokonaisen kappaleen mittaisia lauseita koska en kiihkossani osaa lopettaa ajoissa saatika sitten käyttää välimerkkejä näin kirjoitan yhtä pötköä sujuvasti eikös ole mukava lukea tämänlaista sanajonoa vai mitä tästä syystä minut kirjoituksistani tunnistetaankin joka kerta kun palstalle jotakin kirjoitan mutta sanotaanhan sitä tai ainakin minä sanon että pitkät lauseet ovat verbaalista lahjakkuutta vai mitä tuumaatte tai aivan sama mitä tuumaatte sillä ÄO:ni on ainaski 150 ja olen suunnattoman rikas suomi24 maailmassa ettekös usko jos ette usko niin hiillyn taas näyttävästi ja ryhdyn paasaamaan telttakokouksista enää en kehtaa kertoilla homofantasioitani palstalla koska eräs lukija osoitti sen että projisoin omia tuntemuksiani ja kokemuksiani nyt vain odotan ettei kukaan huomaisi samaa telttakokousjutuistani vielä jäi sanomatta tai sanotaanhan se tässä nyt että skeptikot ja tiedemiehet ovat aivan turhia sillä korkea koulutus ei takaa älykkyyttä nähdäänhän se jo tässäkin että tässä minä kirjoittelen sujuvasti tietokoneella revi siitä tiede!
Kysymys oli täysin asiallinen ja minä en ole mainitsemasi teltta enkä hellakoukku.
Kysymys kuuluu voiko tahtomattaan tulla uskovaiseksi?
Sitä varmaan pitäisi kysyä Närvältä. Minäkin kyllä helposti erotan uskonnolliset piirteet ufojärjestöjen toiminnassa, mutta en osaa selittää niiden syntymekanismeja.
On varsin luonnollista että jos ihminen kokee jotakin radikaalia tai paranormaalia että hän haluaa selvittää mistä oli kyse. Siihen on paras keino vertaistuki niiltä jotka ovat kokeneet samoja asioita.
Siitä kaikki järjestöt ovat saaneet alkunsa eli tarpeesta ja yksin on paha järjestäytyä ja saada ääntänsä kuuluville.
En tunne ufologistien järjestöjen rakennetta enkä nokkimisjärjestystä. Saako siellä kuka vaan huudella mitä vaan vai onko siellä selkeä hierarkia?
Eipä taida vertaistuki olla paras keino selvittää onko ilmiö todellinen.
Jos skitsofreenikko alkaa nähdä humanoideja, niin ei se kyllä parane jos tuo laitetaan yhteen kymmenen muun samalla tavalla sairaan kanssa. Kyllä siinä vaan kaikkien sairaus pahenee.
Onko siis ufotutkimusjärjestöt todellisuudessa yhdistyneitä skitsofreenikkoja vai mitä tarkoitit vertauksella?
Skitsofrenia on vakava ja ikävä sairaus ja se alkaa usein sillä että näkee uhkakuvia sellaisissa paikoissa missä niitä ei ole.
Ei nyt sentään pidä kaikkia ufostelijoita sairaiksi leimata.
eli esim työttömät on määriteltävissä uskonnolliseksi järjestöksi? niilhän on auttoriteetit yms :D ja nehän lasketaan kolmeen eri lajiin: 1 työttömät. 2 pitkäaikastyöttömät ja 3. vaikeasti työllistyvät työttömät ;D
Ja ammattijärjestöjen luottamusmiehet ovat saarnasmiehiä, tietäjiä ja eräänlaisia ylipappeja matroineen.
Työttömänä sanon, ettei ole meillä auktoriteetteja.
Täällä missä minä nyt olen niin joutilaat ovat järjestäyneet tuohon parvekkeelta näkyvän Siwan pihaan ja kivaa näyttää olevan.
Siellä on pari isompaa ja kovaäänisempää kaveria jotka selvästi ovat porukan johtajia ja ylipappeja. '
Ne testailevat erilaisia juomia näköjään joten en tiedä ovatko he jonkin virvoitusjuomatehtaan palveluksessa.
Tähän olemme menossa.
>>On kuitenkin katsottu, että tietyt modernisaatiota olennaisesti määrittävät elementit liittyvät merkittävästi muutoksiin myös ihmisten uskonnollisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Tällaisia ovat ainakin kulttuuristen vaikutteiden liikkuvuus, järkiperäisen ajattelun, tieteen ja tekniikan kehitys ja niiden lisääntyvä arvostaminen (rationalisaatio), teollistuminen, kaupungistuminen, sekularisaatio eli maallistuminen vähintäänkin uskonnollisten instituutioiden vallan (ellei uskonnollisuuden sinänsä) vähenemisen merkityksessä, humanismi, demokratia ja tasa-arvokehitys. Uskonnollista muutosta tuottaviksi modernisaation piirteiksi on edelleen nähty traditioiden annettuna otetun auktoriteetin katoaminen, yhteiskunnan moniarvoistuminen, yksilöiden valinnan vapauden lisääntyminen, ihmisten ajattelutavan yksilöllistyminen sekä informaatioteknologian ja informaation merkityksen nousu. Uskonnolliset ainekset sekoittuvat, uskonnollinen kenttä pirstoutuu ja yksilöllinen, ”henkinen”/”hengellinen” tapa ajatella korostuu. Toisin sanoen sellainen mentaliteetti voimistuu, jonka mukaan tärkein auktoriteetti uskonnollisissa asioissa on jokaisen henkilökohtainen sisäinen kokemus ja valinta, eivät uskonnolliset perinteet, instituutiot ja valmiit, sanellut opit. (Ks. Bauman 1996; Giddens 1988; 56–57; 1997, 14–21; Habermas 1986, 102–104; Hall 1992, 1–16; Hall et al. 1993, 1–11; Heelas et al. 2005; Ketola 2008, 338–353; Kotkavirta & Sironen 1986, 23–24, 28–29; Woodhead 2002, 3–12.)