Koira puree omistajaa ohituksissa

Olimme eräällä ohituskurssilla jossa tehtiin niin että välimatkaa oli niin paljon että sain koiran huomion itseeni namilla. Tästä vaan ei päästy eteenpäin ja välimatkaa oli varmaan 100 metriä. Eli siis olen hakenut apua käytännössä. En syytä että olisi ollut huono kurssi, mutta ei vaan päästy edistyyn kun aina kun koira alkoi kiihtyyn kun lähenimme toista koiraa niin piti peruuttaa ja syöttää lihapullaa. Koiraani sanottiin että se haluaa dominoida minua noissa tilanteissa ja koira EI ole epävarma että sen johdosta käyttäytyisi huonosti.

MOit!

...ihan mielenkiinnosta - Mitä sinua neuvottiin tekemään koirasi kanssa?

Tätä olen kokeillut ja joskus on onnistunutkin ohitus niin että olen leikittänyt sitä patukalla ohituksessa. Mutta onnistuu vain silloin kun saan patukan suuhun ennenko näkee koiran.

Onko muilla tästä kokemuksia? Mietin sitä että tuo patukka vain kiihdyttää koiraa lisää, vaikka se saakin purkaa sen kiihtymyksen sallitusti. Mutta entäs kun se patukka ei ole mukana? Jos tututan koiran että se saa purra ja riehua aina kun näkee koiran niin joudunko pitää lopun ikäni lelua mukana ja jos se joskus unohtuu niin päädyn ensiapuun? :( Vai voiko koira oppia ennen pitkää tällätavoin nätin ohituksen? Onko muut saanut opetettua näin?

Reisi verillä kirjoitti:

Tätä olen kokeillut ja joskus on onnistunutkin ohitus niin että olen leikittänyt sitä patukalla ohituksessa. Mutta onnistuu vain silloin kun saan patukan suuhun ennenko näkee koiran.

Onko muilla tästä kokemuksia? Mietin sitä että tuo patukka vain kiihdyttää koiraa lisää, vaikka se saakin purkaa sen kiihtymyksen sallitusti. Mutta entäs kun se patukka ei ole mukana? Jos tututan koiran että se saa purra ja riehua aina kun näkee koiran niin joudunko pitää lopun ikäni lelua mukana ja jos se joskus unohtuu niin päädyn ensiapuun? :( Vai voiko koira oppia ennen pitkää tällätavoin nätin ohituksen? Onko muut saanut opetettua näin?

Lue lisää

Hyvä että olet kokeillut ja onnistunutkin. Siitä on hyvä jatkaa. Se tarkoitus molemmissa on se että pidät itse silmäsi auki ja havaitset vastaantulijan jo hyvissä ajoin ennen koiran tekemää havaintoa. Lykkäät sen patukan koiran lärviin sekä kiihdyttelet ja välillä himmailet sitä vetoa. Myös kuiskaus aloitetaan jo ennen kuin vastaantulija on havaittu ja sitä puhetta pidetään yllä siihen asti kun ohitus on suoritettu. Molempia voi harrastaa myös samaan aikaan. Jutella koiralle, ja samaan aikaan pelleillä sen patukan kanssa. Ja aikaa myöden voit testailla jollakin sopivalla vastaantulijalla kuinka koira reagoi kun ei patukkaa ole. Kun sitten saat ensimmäisen onnistuneen ohituksen ilman, niin tiedät että siitä se lähtee. Pidä kuitenkin mielellään mukana. Anna muuten kaikille vastaantulijoille nimi. Sekin rauhoittaa...

Jotenkin tuli mieleen kysyä myös että paljonko lenkkeilet sen kanssa? Nimittäin boksu on aikasta vaativa rekku ja siksi lenkkien päiväpituuden olisi syytä olla 10-20kilsaa tai ylikin. Erityisesti noin nuorella.

Sitten muita seikkoja mitkä vaikuttaa asiaan, on se että nartun pissejä ei nuolla. Totaalistoppi kunnes tuo ongelma on ratkennut ja senkin jälkeen maltilla.
Tärkeää on myös että koiran kanssa lähdetään lenkille hetkellä jolloin se on kaikkein rauhallisimmillaan. Ts. vaikka suoraan kauneusunilta. Itse varmistan vieläkin ennen lähtöä että "menemme rauhallisesti, ok?". Jos tuo jää väliin niin lähtö on usein aika banzai-hulabaloota, vaikka koiran on jo 7-vee.
Lenkin aikana on syytä pitää pari breikkiä, jonka aikana testataan kaikkia käskyjä namien kanssa tai muuten hetki riekkuen. Näin matkasta ei tule yksitoikkoista nuorelle haukullesi.
Puhu koirallesi muutenkin mahdollisimman paljon lenkin aikana(toki muulloinkin), muutakin kuin pelkkää käskytystä. Näin suhde alkaa syntyä myös lenkilläollessa ja konfliktitilanteet vähentyä.
Kai muistat kiittää koiraasi tämän tästä, esim. hyvästä ja kauniin tasaisesta kulusta ellei muuta syytä ole kiittää? Koirakin elää kiitoksista.

Tässä nyt jotain mitä mieleen tuli millä tuon omani kanssa taisteluni voitin. Jokainen koira on toki oma yksilönsä, mutta tuosta kattauksesta voisi olla kuitenkin apuja.

Reisi verillä kirjoitti:

Tätä olen kokeillut ja joskus on onnistunutkin ohitus niin että olen leikittänyt sitä patukalla ohituksessa. Mutta onnistuu vain silloin kun saan patukan suuhun ennenko näkee koiran.

Onko muilla tästä kokemuksia? Mietin sitä että tuo patukka vain kiihdyttää koiraa lisää, vaikka se saakin purkaa sen kiihtymyksen sallitusti. Mutta entäs kun se patukka ei ole mukana? Jos tututan koiran että se saa purra ja riehua aina kun näkee koiran niin joudunko pitää lopun ikäni lelua mukana ja jos se joskus unohtuu niin päädyn ensiapuun? :( Vai voiko koira oppia ennen pitkää tällätavoin nätin ohituksen? Onko muut saanut opetettua näin?

Lue lisää

Patukan käyttö "huijaamistarkoituksissa" voi toimia hetkellisesti mutta se ei lisää millään tavalla koiran hallintaa tai poista ongelmaa. Koira saa vain valita, onko se kiinnostuneempi patukasta/namista vai keittäiskö perunat nuppikattilassa ja koettas päästä tonne naapurin sessun luokse.

Tuo on vain väliaikaisratkaisu joka maksimissaan toimii koiralla, joka ei oikeasti ole liekeissä siinä tilanteessa.

clarma kirjoitti:

Patukan käyttö "huijaamistarkoituksissa" voi toimia hetkellisesti mutta se ei lisää millään tavalla koiran hallintaa tai poista ongelmaa. Koira saa vain valita, onko se kiinnostuneempi patukasta/namista vai keittäiskö perunat nuppikattilassa ja koettas päästä tonne naapurin sessun luokse.

Tuo on vain väliaikaisratkaisu joka maksimissaan toimii koiralla, joka ei oikeasti ole liekeissä siinä tilanteessa.

Lue lisää

Itsellä airis kävelee rennosti, jos on pallo tai rätti suussa...muuten on aika innokas "skannaamaan" ympäristöä. Kantaa koko matkan alusta loppuun 5km ei kuitenkaan aina. (eikä pidä)

Tuon mitä kantaa pitää olla tärkeä esine ja mitä voi/saa pitää vain kun ulkoillaan tai muuten pelaillaan. Voi olla että koira saa siitä itseluottamusta- ainakin oma saa.

canis.familiaris kirjoitti:

Itsellä airis kävelee rennosti, jos on pallo tai rätti suussa...muuten on aika innokas "skannaamaan" ympäristöä. Kantaa koko matkan alusta loppuun 5km ei kuitenkaan aina. (eikä pidä)

Tuon mitä kantaa pitää olla tärkeä esine ja mitä voi/saa pitää vain kun ulkoillaan tai muuten pelaillaan. Voi olla että koira saa siitä itseluottamusta- ainakin oma saa.

Lue lisää

Juu, mutta ei toi "ongelma" kovin pahalta kuulosta =)
Siis jos verrataan siihen, että lähetään kunnon remmiräyhää parantelemaan, niin onhan toi ihan eri tavalla käsiteltävissä oleva juttu ja "huijattavissakin".

Meillä tulee ajottain tota skannausta kanssa, riippuen niin monesta tekijästä, ja yks niistä on se, jos ei ole virike-tai liikuntatarpeet täytetty tai olen itte jotenkin "vajavaisella päällä".

Tiedän sen, että siitä olis tosi lyhyt matka ongelmiin ja tosiaan kun kamuni, joka on ihan natiaisesta melkein päivittäin ton kanssa touhunut, vei sitä ulos ja reagoi siihen skannaukseen mm kelailemalla hihnaa ja jännittymällä itse, eli koettaen vain hallita sitä kautta koiraa, sai sen kuulemma melkein jo riekkumaankin.

Ittelle kävi kerran niin, mikä oli hyvä opetusesimerkki, että tein esineruutua ja joku pääs hiipimään ihan siihen metrien päähän. Tais olla meikäläisen kutsuääni aika hermostunut ja paniikissa heitetty kun säikähdin ja nappasin sitten vain pannasta kiinni että pääsevät ohi : tuloksena se, että koirani haukkui sille ohimenevälle paimenelle.

Pahoille remmiräyhille tuppaa käymään niin, että ne saa vain entistä vähemmän toimintaa ja kokea normaalia elämää, kun alkaa nk välttämiskäyttäytyminen omistajan voimien uupuessa ja koirat alkaa olemaan muutenkin jo niin kierroksilla, ettei houkuttelut ja pallottelut enää paljoa riitä ennen kuin sen koiran moodia saadaan muutettua vastaanottavaisemmaksi.

Kiva kuulla että jollain muullakin sama ongelma. Tai siis ei missään nimessä kivaa että koirasi on sua pureskellut mutta ehkä joku ymmärtää tämän mun fiiliksen. Ja kun en ole ihan noviisi koiraharrastaja niin on aika surkee olo että miten olen saanut tämmösen ongelman aikaseksi ja vieläpä varsin tervepäisen koiran kanssa.

Olen yrittänyt olla rauhallinen mutta jos käännyn esimerkiksi poispäin koirasta että ei pääsisi tuijottaan niin tilanne vain pahenee kun yritän estää koiraa jotain tekemästä ja jos vedän hihnalla sitä pois toiseen suuntaan niin puree varmasti. Miten te käytännössä rauhotitte tilanteen? Tiedän että nettineuvot on vain nettineuvoja ja että tarvitaan ihan kädestä pitäen apua mutta lähinnä nyt auttas semmonen omistajan henkinen psyykkaaminen miten joku on innistunut jos ymmärrätte.

Kuukausia ilman että pääsee sataa metriä lähemmäs vastaantulevaa koiraa? Mitä sitten teet, pakoon piiloon niin että pensaat ryskää? Vai toiseen suuntaan? Perkele, sieltäkin tulee koira, mitä nyt, apua, apua, mitä ihmettä pitää tehdä...

Voi luoja miten jotkut tekee koiran kanssa elämisestään vaikeeta.

Jotkut vaan onnistuu tekemään elämänsä hankalaksi vaikka ulkoiluttaisi ratakiskon pätkää...

Siis mitä helv... kirjoitti:

Kuukausia ilman että pääsee sataa metriä lähemmäs vastaantulevaa koiraa? Mitä sitten teet, pakoon piiloon niin että pensaat ryskää? Vai toiseen suuntaan? Perkele, sieltäkin tulee koira, mitä nyt, apua, apua, mitä ihmettä pitää tehdä...

Voi luoja miten jotkut tekee koiran kanssa elämisestään vaikeeta.

Jotkut vaan onnistuu tekemään elämänsä hankalaksi vaikka ulkoiluttaisi ratakiskon pätkää...

Lue lisää

Siinä olet oikeassa, että asioista ei kannata tehdä varsinkaan koirien kanssa monimutkaisia. Yksinkertainen maalaisjärki ja jämerä ote pelastaa paljolta.

Näin kuitenkin tapahtuu, että asioita vatvotaan liikaa, koska se on elämää ja niin tulee jatkossakin olemaan.

Tähän ei auta viduilu, vaan valistus ja auttaminen.

Siis mitä helv... kirjoitti:

Kuukausia ilman että pääsee sataa metriä lähemmäs vastaantulevaa koiraa? Mitä sitten teet, pakoon piiloon niin että pensaat ryskää? Vai toiseen suuntaan? Perkele, sieltäkin tulee koira, mitä nyt, apua, apua, mitä ihmettä pitää tehdä...

Voi luoja miten jotkut tekee koiran kanssa elämisestään vaikeeta.

Jotkut vaan onnistuu tekemään elämänsä hankalaksi vaikka ulkoiluttaisi ratakiskon pätkää...

Lue lisää

Joillekin väistäminen on paniikki: "sieltäkin tulee koira, mitä nyt, apua, apua, mitä ihmettä pitää tehdä...", joilllekin se taas ei ole ongelma lainkaan: "Tuolla on koira, mennäänpäs me tuohon suuntaan".

Voi Luoja, että jotkut koirat tekee itsensä kanssa elämisestä vaikeeta. Ratakiskon pätkä kulkisi haluttuuun suuntaan kun sen hihnaan laittaisi, mutta kokeileppa samaa vilkkaan metsästyskoiran kanssa. Ratakiskon kanssa kontakti pysyy varmasti paremmin, koska vaikkei se yhtään sen enempää ole sinusta kiinnostunut kuin vilkas metsästyskoirakaan, se sentään ei ole kiinnostunut aivan kaikesta muustakaan.

Koirakoulu tai kouluttaja onkin monelle koiralle ollut se viimeinen mutta parhaimmillaan pelastava tekijä. Suositan aina haastavissa tapauksissa kääntymään koulutautuneen ammattilaisen puoleen!

Hieno että annoit koiralle mahdollisuuden tällä tavalla

Kouluttajalle usein kirjoitti:

Koirakoulu tai kouluttaja onkin monelle koiralle ollut se viimeinen mutta parhaimmillaan pelastava tekijä. Suositan aina haastavissa tapauksissa kääntymään koulutautuneen ammattilaisen puoleen!

Hieno että annoit koiralle mahdollisuuden tällä tavalla

Lue lisää

Mä henkilökohtaisesti toivoisin usein, ettei oikeasti koiran ohjaajia kouluttava kouluttaja olisi se viimeinen apu. Ei ole noloa jos on mokannut koiransa kanssa tai muuten vaikeuksissa, se on vain inhimillistä ja sitä sattuu, siksi he ovat olemassa ja tarjoavat palvelujaan.

On täysin käsittämätöntä miksi Kirsin tyyppiset ihmiset saavat negatiivista palautetta keinoistaan jotka selkeästi toimii jo ekalla kerralla edistymisen havaiten. En käsitä miksi on enemmän oikein antaa koiran elää stressaantuneena, peloissaan tai aggressiivisena ja antaa perheen kärsiä vielä enemmän.
Kysyn mielellään sata kertaa miksimiksimiksi.

Mutta, olen koettanut oppia ymmärtämään, että kukin elää ja on tyylillään.

clarma kirjoitti:

Mä henkilökohtaisesti toivoisin usein, ettei oikeasti koiran ohjaajia kouluttava kouluttaja olisi se viimeinen apu. Ei ole noloa jos on mokannut koiransa kanssa tai muuten vaikeuksissa, se on vain inhimillistä ja sitä sattuu, siksi he ovat olemassa ja tarjoavat palvelujaan.

On täysin käsittämätöntä miksi Kirsin tyyppiset ihmiset saavat negatiivista palautetta keinoistaan jotka selkeästi toimii jo ekalla kerralla edistymisen havaiten. En käsitä miksi on enemmän oikein antaa koiran elää stressaantuneena, peloissaan tai aggressiivisena ja antaa perheen kärsiä vielä enemmän.
Kysyn mielellään sata kertaa miksimiksimiksi.

Mutta, olen koettanut oppia ymmärtämään, että kukin elää ja on tyylillään.

Lue lisää

Niin, hyvä periaate, yrittää ymmärtää, että kukin elää tyylillään.

Miksi esimerkiksi minä opetan postiivisesti koiraani mielumin vuoden kuin käyn kolmen viikon alistamiskuurin jonkun johtajuus opin mukaisesti?

Koska rakastan koiraani. Sen verran moraali laittaa vastaan, että hetken hetkeä en salli koirani kärsiä, jos voin asiaan vaikuttaa. Olkoon se kärsimys hetkellinen sekunnin kymmenesosan säikäytys tai aiheutettu kipu, koira voi pahoin sillä hetkellä ja se ei ole minun etiikkani mukaista koiran käsittelyä.

Eri asia olisi jos koirani kärsisi jostain tavastaan, jonka pois opettaminen veisi vuoden. Silloin pitäisi harjkita; vuoden kärsimys vai hetkellinen minun aiheuttamani pahoinvointi.

Mielestäni korialle pitää aina olla reilu. Kuka tahansa on koiralleen sen velkaa, kun on sellaisen itselleen ottanut. Siksi koiralle pitää aina opettaa se oikea käytös, eikä koulutuksessa kiinnittää pätkääkään huomiota sen väärään käytökseen. Koira ei sille mahda mitään, se ei erota luonnostaan oikeaa ja väärää, siksi on todella törkeää sitä kohtaan, että sen käytöstä muutetaan rankaisemalla sitä (ihmisen mielestä) väärin toimimisesta. Jos koirasta olisi väärin rähistä vastantulevalle, se ei sitä tekisi, mutta kun se on vain luonnollista, niin kauan kun on opetettu toinen tapa kohdata toisia.

... kirjoitti:

Niin, hyvä periaate, yrittää ymmärtää, että kukin elää tyylillään.

Miksi esimerkiksi minä opetan postiivisesti koiraani mielumin vuoden kuin käyn kolmen viikon alistamiskuurin jonkun johtajuus opin mukaisesti?

Koska rakastan koiraani. Sen verran moraali laittaa vastaan, että hetken hetkeä en salli koirani kärsiä, jos voin asiaan vaikuttaa. Olkoon se kärsimys hetkellinen sekunnin kymmenesosan säikäytys tai aiheutettu kipu, koira voi pahoin sillä hetkellä ja se ei ole minun etiikkani mukaista koiran käsittelyä.

Eri asia olisi jos koirani kärsisi jostain tavastaan, jonka pois opettaminen veisi vuoden. Silloin pitäisi harjkita; vuoden kärsimys vai hetkellinen minun aiheuttamani pahoinvointi.

Mielestäni korialle pitää aina olla reilu. Kuka tahansa on koiralleen sen velkaa, kun on sellaisen itselleen ottanut. Siksi koiralle pitää aina opettaa se oikea käytös, eikä koulutuksessa kiinnittää pätkääkään huomiota sen väärään käytökseen. Koira ei sille mahda mitään, se ei erota luonnostaan oikeaa ja väärää, siksi on todella törkeää sitä kohtaan, että sen käytöstä muutetaan rankaisemalla sitä (ihmisen mielestä) väärin toimimisesta. Jos koirasta olisi väärin rähistä vastantulevalle, se ei sitä tekisi, mutta kun se on vain luonnollista, niin kauan kun on opetettu toinen tapa kohdata toisia.

Lue lisää

Itse näen asian niin, että on nimenomaan eläinrakkautta antaa koiralle mahdollisuus mahdollisimman yksinkertaisella ja luonnonmukaisella tavalla oppia, mitä siltä toivotaan... mutta myös se, mitä siltä ei toivota.

Niin, ihminen opettaa sen, että vaikka se remmissä räyhääminen on tarpeen, enkä ole ollenkaan varma sen tuottamasta nautinnosta koiralle vaan se tekee sen siksi, että kokee olevansa pakotettu siihen syystä X.

Jos koiralle on luontaista tokata omistajaansa kertoessaan että annahan olla, miksi se on epäluonnollista toisin päin ?

Se on kyllä totta, että ihminen ne ongelmat aiheuttaa ja näin voitaisiin ajatella, että on väärin mennä sitten siitä antamaan noottia, mutta kaikista yksinkertaisin, luonnollisin ja nopein tapa lopettaa se ei-toivottu käytös, on todellakin puuttua siihen tilanteeseen kun koira ensimmäisen kerran ajatteleekin rumia tai itse asiassa kun se ajatus on vasta heräämässä eikä alkaa rankomaan sitä sitten kun on jo "myöhäistä". Siitä ei synny kuin koopäisiä lapsia =)

Tässäkään tapauksessa itse koiraan huomion kiinnittäminen ei ole se pääoven avain, vaan ihmisen kouluttaminen lukemaan mm niitä ensimmäisiä äänettömiä signaaleja, jotka usein jäävät huomiotta. Näin koiraan ei tarvitse kajota "isolla kädellä" eikä mennä sellaiseen tarpeettomaan tai jopa vaaralliseen taistelutilanteeseen. Se olisikin väärin.

Koiralle on jo tuossa vaiheessa hyvin vaikeaa kertoa sitä oikeaa tapaa kun sen sisäinen moodi on jo myrskyssä ja siksi sen moodin muuttaminen ennen kuin itse koulutus alkaa, on välttämätöntä.

clarma kirjoitti:

Itse näen asian niin, että on nimenomaan eläinrakkautta antaa koiralle mahdollisuus mahdollisimman yksinkertaisella ja luonnonmukaisella tavalla oppia, mitä siltä toivotaan... mutta myös se, mitä siltä ei toivota.

Niin, ihminen opettaa sen, että vaikka se remmissä räyhääminen on tarpeen, enkä ole ollenkaan varma sen tuottamasta nautinnosta koiralle vaan se tekee sen siksi, että kokee olevansa pakotettu siihen syystä X.

Jos koiralle on luontaista tokata omistajaansa kertoessaan että annahan olla, miksi se on epäluonnollista toisin päin ?

Se on kyllä totta, että ihminen ne ongelmat aiheuttaa ja näin voitaisiin ajatella, että on väärin mennä sitten siitä antamaan noottia, mutta kaikista yksinkertaisin, luonnollisin ja nopein tapa lopettaa se ei-toivottu käytös, on todellakin puuttua siihen tilanteeseen kun koira ensimmäisen kerran ajatteleekin rumia tai itse asiassa kun se ajatus on vasta heräämässä eikä alkaa rankomaan sitä sitten kun on jo "myöhäistä". Siitä ei synny kuin koopäisiä lapsia =)

Tässäkään tapauksessa itse koiraan huomion kiinnittäminen ei ole se pääoven avain, vaan ihmisen kouluttaminen lukemaan mm niitä ensimmäisiä äänettömiä signaaleja, jotka usein jäävät huomiotta. Näin koiraan ei tarvitse kajota "isolla kädellä" eikä mennä sellaiseen tarpeettomaan tai jopa vaaralliseen taistelutilanteeseen. Se olisikin väärin.

Koiralle on jo tuossa vaiheessa hyvin vaikeaa kertoa sitä oikeaa tapaa kun sen sisäinen moodi on jo myrskyssä ja siksi sen moodin muuttaminen ennen kuin itse koulutus alkaa, on välttämätöntä.

Lue lisää

"Jos koiralle on luontaista tokata omistajaansa kertoessaan että annahan olla, miksi se on epäluonnollista toisin päin ? "

Siksi että ihmisellä on luontaisesti kyky moraaliin, eli arvottamaan millainen toisen kohtelu on oikein ja mikä väärin.

"mutta kaikista yksinkertaisin, luonnollisin ja nopein tapa lopettaa se ei-toivottu käytös, on todellakin puuttua siihen tilanteeseen kun koira ensimmäisen kerran ajatteleekin rumia tai itse asiassa kun se ajatus on vasta heräämässä eikä alkaa rankomaan sitä sitten kun on jo "myöhäistä""

Niin, tokikaan silloin ei pidä odottaa, että koira käyttäytyy väärin, jotta sitä päästään huomauttamaan väärin tekemisestä.

"Koiralle on jo tuossa vaiheessa hyvin vaikeaa kertoa sitä oikeaa tapaa kun sen sisäinen moodi on jo myrskyssä ja siksi sen moodin muuttaminen ennen kuin itse koulutus alkaa, on välttämätöntä."

Uskomatonta, että muutit kesken aiheen kantasi... Onneksi olkoon, loistava juttu! koira todellakin pitää tehdä rentoutuneeksi toisten kohtaamisessa, jossa todellakin menee yleensä aikuisen ja jo kauemmin väärin käyttäytyneen koiran kanssa useita useita kuukausia. Eikä suinkaan Kitimäiseen tyyliin olla välittämättä siitä, että koira stressaa toisten kohtamista ja alkaa uhitella koira hiljaiseksi stressin ilmentämisessään. Sisäisen ärsykekynnyksen ylöspäin hilominen ja hormonitoimintaan vaikuttaminen (kortisonia ja adrenaliinia ei erity niin paljoa paikoissa joissa yleensä on erittynyt runsaasti) on todellakin hidasta ja aikaa vievää. Se ei tapahdu viikossa eikä kolmessakaan.
Se on täysin totta, että kun koira on siinä moodissa jo (eli elimistön adrenaliinit jyllää), niin koira ei todellakaan kykene siinä enää oppimaan yhtään mitään. Kun se on siinä vaiheessa jo, niin sen saa lopettamaan vain ärsyke joka on vieläkin suurempi ja pelottavampi kuin mitä on se joka on saanut elimistön jo stressitilaan ja koira kykenee hillitsemään käytöstään vain välttääkseen tätä vielä suurempaa stressiä. Eli suomeksi koiralta kysytään "haluatko olla paniikissa paljon vai vielä enemmän?" Kumpikaan vaihtoehtohan ei ole miellyttävä. Voisi kysäistä myös "Haluatko lopettaa panikoimisen vai panikoida edelleen?" Panikoimisen lopettaminenhan tehdään pikkuhiljaa siedättämällä ja/tai yhdistämällä koiralle mieluisia asioita tilanteisiin, jolloin se tällä viikolla on ihmeissään asiasta, ensi viikolla mielihyvä pikkuisen laimentaa paniikkia, seuraavalla pikkuisen enemmän... ja muutaman kuukauden päästä se koira jo suoraan alkaa tuntemaan vain mielihyvää nähdessään ennen paniikkia aiheuttaneen asian.

clarma kirjoitti:

Mä henkilökohtaisesti toivoisin usein, ettei oikeasti koiran ohjaajia kouluttava kouluttaja olisi se viimeinen apu. Ei ole noloa jos on mokannut koiransa kanssa tai muuten vaikeuksissa, se on vain inhimillistä ja sitä sattuu, siksi he ovat olemassa ja tarjoavat palvelujaan.

On täysin käsittämätöntä miksi Kirsin tyyppiset ihmiset saavat negatiivista palautetta keinoistaan jotka selkeästi toimii jo ekalla kerralla edistymisen havaiten. En käsitä miksi on enemmän oikein antaa koiran elää stressaantuneena, peloissaan tai aggressiivisena ja antaa perheen kärsiä vielä enemmän.
Kysyn mielellään sata kertaa miksimiksimiksi.

Mutta, olen koettanut oppia ymmärtämään, että kukin elää ja on tyylillään.

Lue lisää

Koira ei ole vähemmän peloissaan, jos pelkää omistajaansa enemmän kuin vaikkapa niitä ohikulkevia koiria.

... kirjoitti:

"Jos koiralle on luontaista tokata omistajaansa kertoessaan että annahan olla, miksi se on epäluonnollista toisin päin ? "

Siksi että ihmisellä on luontaisesti kyky moraaliin, eli arvottamaan millainen toisen kohtelu on oikein ja mikä väärin.

"mutta kaikista yksinkertaisin, luonnollisin ja nopein tapa lopettaa se ei-toivottu käytös, on todellakin puuttua siihen tilanteeseen kun koira ensimmäisen kerran ajatteleekin rumia tai itse asiassa kun se ajatus on vasta heräämässä eikä alkaa rankomaan sitä sitten kun on jo "myöhäistä""

Niin, tokikaan silloin ei pidä odottaa, että koira käyttäytyy väärin, jotta sitä päästään huomauttamaan väärin tekemisestä.

"Koiralle on jo tuossa vaiheessa hyvin vaikeaa kertoa sitä oikeaa tapaa kun sen sisäinen moodi on jo myrskyssä ja siksi sen moodin muuttaminen ennen kuin itse koulutus alkaa, on välttämätöntä."

Uskomatonta, että muutit kesken aiheen kantasi... Onneksi olkoon, loistava juttu! koira todellakin pitää tehdä rentoutuneeksi toisten kohtaamisessa, jossa todellakin menee yleensä aikuisen ja jo kauemmin väärin käyttäytyneen koiran kanssa useita useita kuukausia. Eikä suinkaan Kitimäiseen tyyliin olla välittämättä siitä, että koira stressaa toisten kohtamista ja alkaa uhitella koira hiljaiseksi stressin ilmentämisessään. Sisäisen ärsykekynnyksen ylöspäin hilominen ja hormonitoimintaan vaikuttaminen (kortisonia ja adrenaliinia ei erity niin paljoa paikoissa joissa yleensä on erittynyt runsaasti) on todellakin hidasta ja aikaa vievää. Se ei tapahdu viikossa eikä kolmessakaan.
Se on täysin totta, että kun koira on siinä moodissa jo (eli elimistön adrenaliinit jyllää), niin koira ei todellakaan kykene siinä enää oppimaan yhtään mitään. Kun se on siinä vaiheessa jo, niin sen saa lopettamaan vain ärsyke joka on vieläkin suurempi ja pelottavampi kuin mitä on se joka on saanut elimistön jo stressitilaan ja koira kykenee hillitsemään käytöstään vain välttääkseen tätä vielä suurempaa stressiä. Eli suomeksi koiralta kysytään "haluatko olla paniikissa paljon vai vielä enemmän?" Kumpikaan vaihtoehtohan ei ole miellyttävä. Voisi kysäistä myös "Haluatko lopettaa panikoimisen vai panikoida edelleen?" Panikoimisen lopettaminenhan tehdään pikkuhiljaa siedättämällä ja/tai yhdistämällä koiralle mieluisia asioita tilanteisiin, jolloin se tällä viikolla on ihmeissään asiasta, ensi viikolla mielihyvä pikkuisen laimentaa paniikkia, seuraavalla pikkuisen enemmän... ja muutaman kuukauden päästä se koira jo suoraan alkaa tuntemaan vain mielihyvää nähdessään ennen paniikkia aiheuttaneen asian.

Lue lisää

Pitääkö ihmisen arvottaa se asia inhimillisestä näkökulmasta ja se on sitten "oikein" ja ymmärrettävissä koiran näkökulmasta ?
Tekeeko koira jotain moraalisesti väärää (mikä on koirien moraali ? ) purressaan ihmisiä ?
Tai toisinpäin ; on siinä koiran mielestä jotain ns väärin, jos sille käytetään samaa kieltä mitä se itsekkin käyttää ?

Nämä ovat kysymyksiä jotka heräävät ja jos jää odottamaan, että koiralle herää jokin moraali, jonka vuoksi se funtsii ´etten viitti purra omistajaani kun se ei ole oikein`, saattaa kyllästyä odottelemiseen.

En ole käsittänyt Kitin tapaa kouluttaa noin ja käytin sitä vain tunnettuvuutensa vuoksi esimerkkinä. Kantaa en ole vaihtanut, vaan kirjoittanut sata kertaa toistaen, että liekkien ei pidä antaa lepattaa ja koiraa pitää estää stressaantumasta tai joutumasta väärään moodiin.

Mullehan on henkilökohtaisesti ihan sama antaako ihmiset koiriensa purra itseään tai muita tai jos haluaa käyttää vuosia asian korjaamiseen epävarmoin tuloksin, koetan vain auttaa omalta osaltani tarjoamalla vaihtoehtoja niille, jotka niitä etsivät ja joiden mielestä sellaisen koiran kanssa eläminen on tuskaisaa.
Toistaen myös ; jokainen valitkoon sellaisen tavan kouluttaa, joka omaan käteen sopii ja joka toivottavasti auttaa myös.

karvakorva3 kirjoitti:

Koira ei ole vähemmän peloissaan, jos pelkää omistajaansa enemmän kuin vaikkapa niitä ohikulkevia koiria.

Jotain on tehty väärin, jos koira joutuu elämään jatkuvassa pelossa suhteessa toisiin koiriin tai hitsi vie omistajaansa.
Itse en ainakaan kannustaisi ketään sellaiseen käsittelemiseen.

clarma kirjoitti:

Pitääkö ihmisen arvottaa se asia inhimillisestä näkökulmasta ja se on sitten "oikein" ja ymmärrettävissä koiran näkökulmasta ?
Tekeeko koira jotain moraalisesti väärää (mikä on koirien moraali ? ) purressaan ihmisiä ?
Tai toisinpäin ; on siinä koiran mielestä jotain ns väärin, jos sille käytetään samaa kieltä mitä se itsekkin käyttää ?

Nämä ovat kysymyksiä jotka heräävät ja jos jää odottamaan, että koiralle herää jokin moraali, jonka vuoksi se funtsii ´etten viitti purra omistajaani kun se ei ole oikein`, saattaa kyllästyä odottelemiseen.

En ole käsittänyt Kitin tapaa kouluttaa noin ja käytin sitä vain tunnettuvuutensa vuoksi esimerkkinä. Kantaa en ole vaihtanut, vaan kirjoittanut sata kertaa toistaen, että liekkien ei pidä antaa lepattaa ja koiraa pitää estää stressaantumasta tai joutumasta väärään moodiin.

Mullehan on henkilökohtaisesti ihan sama antaako ihmiset koiriensa purra itseään tai muita tai jos haluaa käyttää vuosia asian korjaamiseen epävarmoin tuloksin, koetan vain auttaa omalta osaltani tarjoamalla vaihtoehtoja niille, jotka niitä etsivät ja joiden mielestä sellaisen koiran kanssa eläminen on tuskaisaa.
Toistaen myös ; jokainen valitkoon sellaisen tavan kouluttaa, joka omaan käteen sopii ja joka toivottavasti auttaa myös.

Lue lisää

"En ole käsittänyt Kitin tapaa kouluttaa noin ja käytin sitä vain tunnettuvuutensa vuoksi esimerkkinä. Kantaa en ole vaihtanut, vaan kirjoittanut sata kertaa toistaen, että liekkien ei pidä antaa lepattaa ja koiraa pitää estää stressaantumasta tai joutumasta väärään moodiin."

Jos noista teksteistäsi olen ymmärtänyt oikein, niin sinä kehoitat toimimaan kuten Kitikin kehoittaisi: eli reakoimaan koiran kiihtymykseen. Sanot ennalta ehkäisevästi, eli koira ei kerkeä piipata kiihtymystään ulos. Ja näin hallitaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa se kiihtyy toisista koirista. Ongelmaa ei ole koska koira ei reakoi kiihtymykseensä. Ja tämä tapahtuu nopeasti, kuin napista painamalla, aivan kuten sanot, jos koira on ottavainen, niin yksi paska kokemus ja se on siinä, koiran kiihtymys on hallinnasa. Ja tätä ajat mitä ilmeisimmin takaa sillä, että miksi temputa koiran kanssa kuukausia, kun kerrasta voi ottaa hallintaan koiran kiihtymyksen.

Ongelma, josta oletkin jo keskustelussa itsekin kertonut, tavassasi on se, että koira kiihtyy edelleen toisista koirista. Kerrot omasikin olevan potentiaali remmirähjä, kun hihnan päässä ei olekaan henkilöä, joka osaa hallita -ennakoivasti- sen kiihtymyksen.

Ja se ero, joka on kun koiran kanssa tehdään kuukausia työtä, on siinä, että minun koiraani, joka kiihtyy muista koirista, oletettavammin tulee lapsemme voimaan ulkoiluttaa aivan huoletta muutaman vuoden kulutta. Hän on silloin alle kouluikäinen. Ja tämä johtuu siitä, että minun koirani, eikä yksikään koira jonka kanssa ei tarrauduta mihinkään hetken poppakonsteihin, ei kiihdy toisista koirista, vaan ongelma hoidetaan pois.

Eli kun koira ei nosta kierroksia toisista koirista, se on varma ja luotettava koira kenen tahansa ulkoilutettavaksi toisten koirien parissa. Jos taas koira nostaa kierroksia, sitä voi ulkoiluttaa vain sellaiset jotka hallitsevat sen kierrokset.

Pakote on vääränlainen tähän tilanteeseen jos se kiihottaa.
Oikeasti liekeissä oleva koira ei edes huomaa vaikka heittäsit sangon vettä niskaan, mutta voihan sitäkin kokeilla.

Samaa mieltä, ehdottomasti hakemaan apua "Kitin tyyppisiltä" kouluttajilta jolloin ongelma voi olla suhteellisen hallittavissa jo ensimmäisen kerran jälkeen.

clarma kirjoitti:

Pakote on vääränlainen tähän tilanteeseen jos se kiihottaa.
Oikeasti liekeissä oleva koira ei edes huomaa vaikka heittäsit sangon vettä niskaan, mutta voihan sitäkin kokeilla.

Samaa mieltä, ehdottomasti hakemaan apua "Kitin tyyppisiltä" kouluttajilta jolloin ongelma voi olla suhteellisen hallittavissa jo ensimmäisen kerran jälkeen.

Lue lisää

Ajatellaan tuota painekattila vertausta edelleen.

Haetaan apua Kiti tyyppisiltä kouluttajilta. Mihin se paine katoaa päästä? Niin, ei se rankaisulla tai oireeseen puuttumalla mihinkään katoa, se kiihtyminen ja ylikuumentuminen, vaan sinne se jää. Kertyy, kasaantuu. Lopullisia räjähdyksiä käy, syöpää tulee, vaihtoehtojahan on miten se paine sieltä sitten tulee ulos... Aloittajakin voi vain miettiä oman koiran paineen sietoa; pelkkä toisen koiran vastaan tuleminen ja on jo tilassa, jossa puree aloittajaa.. Mitenkähän on kun se rangaistuksen pelossa patoaa paineen vaikka kahdestakymmenestä eri ohituksesta, millainen on sitten purkaantuminen? No sen koekilee kaikki ne jotka uskaltavat.

Aloitaja ja miksei Clarmakin, voisi lukea vaikka tästä stressisiedosta hyvän autisteille kehitellyn mallin nimeltään "stressitipat". Eli kuvaa juurikin tätä kattilan paineistumista, tosin vain ihmisille ymmärrettävämmin, eli ihmisten kohdalla. Sinne kertyy pitkin matkaa painetta/tippoja, ja sitten se on joku vaikka ihan pienikin asia, joka on vain se viimeinen pisara ja sitten räiskyy. No kuitenkin tämänkin mallin idea on siinä, että ei nyt hirveämmin kiinnitetä huomiota siihen mitä tehdään sitten kun räiskyy ja ihminen hyppii seinille ja tuhoaa kaiken, vaan keskitytään siihen miten ehkäistään niiden tippojen kerääntyminen siihen kuppiin, joka saattaa läikähtää yli. Miten niiden kertymistä vältetään ja miten niitä kertymään silti päässeitä päästetään varaventtiilin kautta turvallisesti ulos. Tätä kutsutaan myös nimellä ratkaisukeskeinen malli; eli etsitään syytä ja helpotusta syihin, kun taas niihin oireisiin puuttumista (eli autisteilla esimerkiksi se kuinka rankaistaan kun hajoittaa ikkunan) kutsutaan ongelmakeskeiseksi malliksi.

... kirjoitti:

Ajatellaan tuota painekattila vertausta edelleen.

Haetaan apua Kiti tyyppisiltä kouluttajilta. Mihin se paine katoaa päästä? Niin, ei se rankaisulla tai oireeseen puuttumalla mihinkään katoa, se kiihtyminen ja ylikuumentuminen, vaan sinne se jää. Kertyy, kasaantuu. Lopullisia räjähdyksiä käy, syöpää tulee, vaihtoehtojahan on miten se paine sieltä sitten tulee ulos... Aloittajakin voi vain miettiä oman koiran paineen sietoa; pelkkä toisen koiran vastaan tuleminen ja on jo tilassa, jossa puree aloittajaa.. Mitenkähän on kun se rangaistuksen pelossa patoaa paineen vaikka kahdestakymmenestä eri ohituksesta, millainen on sitten purkaantuminen? No sen koekilee kaikki ne jotka uskaltavat.

Aloitaja ja miksei Clarmakin, voisi lukea vaikka tästä stressisiedosta hyvän autisteille kehitellyn mallin nimeltään "stressitipat". Eli kuvaa juurikin tätä kattilan paineistumista, tosin vain ihmisille ymmärrettävämmin, eli ihmisten kohdalla. Sinne kertyy pitkin matkaa painetta/tippoja, ja sitten se on joku vaikka ihan pienikin asia, joka on vain se viimeinen pisara ja sitten räiskyy. No kuitenkin tämänkin mallin idea on siinä, että ei nyt hirveämmin kiinnitetä huomiota siihen mitä tehdään sitten kun räiskyy ja ihminen hyppii seinille ja tuhoaa kaiken, vaan keskitytään siihen miten ehkäistään niiden tippojen kerääntyminen siihen kuppiin, joka saattaa läikähtää yli. Miten niiden kertymistä vältetään ja miten niitä kertymään silti päässeitä päästetään varaventtiilin kautta turvallisesti ulos. Tätä kutsutaan myös nimellä ratkaisukeskeinen malli; eli etsitään syytä ja helpotusta syihin, kun taas niihin oireisiin puuttumista (eli autisteilla esimerkiksi se kuinka rankaistaan kun hajoittaa ikkunan) kutsutaan ongelmakeskeiseksi malliksi.

Lue lisää

Se katoaa sillä, että koiran moodia muutetaan jo siinä vaiheessa, kun se meinaa karata väärille vesille, eikä vasta silloin kun se on jo liekeissä.
Jos koira voi oppia aloittajan kuvailemaan tunnetilaan aina kohdatessaan koiran, se voi myös oppia toisenlaisenkin tavan reagoida tai lähinnä olla reagoimatta.

Siksi se ei ole pelkästään ongelmakeskeinen malli, sillä sillä puututaan juuri siihen syyhyn, miksi koira alkaa kiehumaan - tunnetilansa vuoksi, jota ohjaaja on tiedostamattaan (yleensä) ruokkinut.

Näin voidaan alkaa ruokkimaan ja palkitsemaan toivottua toimintaa.

clarma kirjoitti:

Pakote on vääränlainen tähän tilanteeseen jos se kiihottaa.
Oikeasti liekeissä oleva koira ei edes huomaa vaikka heittäsit sangon vettä niskaan, mutta voihan sitäkin kokeilla.

Samaa mieltä, ehdottomasti hakemaan apua "Kitin tyyppisiltä" kouluttajilta jolloin ongelma voi olla suhteellisen hallittavissa jo ensimmäisen kerran jälkeen.

Lue lisää

Kun ei anna sen koiran padota itseään liekkeihin saakka vaan sammuttaa jo sen pienen kipinänkin. Kyllä vesi siinä vaiheessa tehoaa. Ylikuumentuneeseen koiraan ei varmastikaan tehoa edes saavillinen vettä :D

Täytyy varmaan myös painottaa, että vesi ei ole mikään poppakonsti eikä korjaava konsti, vaan lähinnä apuväline. Se toimii koiralle lähinnä herätteenä, jolloin siihen saa helpommin kontaktin myös häiriössä.

joobax kirjoitti:

Kun ei anna sen koiran padota itseään liekkeihin saakka vaan sammuttaa jo sen pienen kipinänkin. Kyllä vesi siinä vaiheessa tehoaa. Ylikuumentuneeseen koiraan ei varmastikaan tehoa edes saavillinen vettä :D

Täytyy varmaan myös painottaa, että vesi ei ole mikään poppakonsti eikä korjaava konsti, vaan lähinnä apuväline. Se toimii koiralle lähinnä herätteenä, jolloin siihen saa helpommin kontaktin myös häiriössä.

Lue lisää

Juu, liekkien ei kannata alkaa lepattaa ;)

clarma kirjoitti:

Se katoaa sillä, että koiran moodia muutetaan jo siinä vaiheessa, kun se meinaa karata väärille vesille, eikä vasta silloin kun se on jo liekeissä.
Jos koira voi oppia aloittajan kuvailemaan tunnetilaan aina kohdatessaan koiran, se voi myös oppia toisenlaisenkin tavan reagoida tai lähinnä olla reagoimatta.

Siksi se ei ole pelkästään ongelmakeskeinen malli, sillä sillä puututaan juuri siihen syyhyn, miksi koira alkaa kiehumaan - tunnetilansa vuoksi, jota ohjaaja on tiedostamattaan (yleensä) ruokkinut.

Näin voidaan alkaa ruokkimaan ja palkitsemaan toivottua toimintaa.

Lue lisää

Saanko mä nyt ihan suoraan kysyä, miten liittyy esimerkiksi siihen Kitiin, jonka koulutusta aloittajallekin käsittääkseni suosittelit, sillä hänhän heittää kolinapurkilla rähiseviä koiria?

Jos koira alkaa näyttää elkeitä,e ttä kohta se aloittaa rähinän ja mielestäsi silloin pitää puuttua, niin mihin se koira purkaa sen paineen päästään, kun se ei pääsekään purkamaan sitä painettaan itselleen tutuimmalla tavalla, eli riuhtomalla ja haukkumalla tai aloittajan tapauksessa puremalla omistajan reittä? Siis kun se rähiseminen alkaa, silloinhan painekattila kiehuu jo yli. Eli se ei todellakaan ole tyhjä siihen hetkeen asti kun se alkaa purkautua, vaan koiran hermorakenteesta riippuen sinne on jo kertynyt painetta enemmän tai vähemmän. Jos siis puututaan siinä vaiheessa, ennenkuin kiehuu yli ja lopetetaan koiran käytös jo paineen keräily vaiheessa, niin mihin koira purkaa sen jo kertymään kerenneen stressinsä?

Vai meinasitko, että koiralle ei ole vielä paineita kerennyt kertyä? Eli jo ennen kuin on lähdetty lenkille, joka toisista koirista kiihtyvälle koiralle jo itsessään nostaa hiukan kierrosta, sitä ensimmäisen kerran heitetään tölkillä? Ja sitten kun koira kulkee nätisti ja toisia koiria ei vielä näy, sitä varmuuden vuoksi jo heitetään, koska silloinhan on varmasti jo myöhäistä kun koira on saanut toisen hajun tai vaikka vilkaisun, koiralla on jo paineet jonkinverran noussseet. Koira silloin ehkä valpastuu, nostaa päätään jne (niitä joihin sinun mielestäsi ilm. juuri pitää jo puuttua), mutta koirahan on silloin jo paineistunut, eihän sillä muuten ole mitään syytä valpastua...

Jos koira siis tässä vaiheessa saadaan lopettamaan käytös kolinapurkki pelolla, niin mihin ihmeeseen koira saa purkaa sen stressinsä? Mikä siinä aiheuttaa sen, että koira ei enää stressaisi vastaantulevia?

joobax kirjoitti:

Kun ei anna sen koiran padota itseään liekkeihin saakka vaan sammuttaa jo sen pienen kipinänkin. Kyllä vesi siinä vaiheessa tehoaa. Ylikuumentuneeseen koiraan ei varmastikaan tehoa edes saavillinen vettä :D

Täytyy varmaan myös painottaa, että vesi ei ole mikään poppakonsti eikä korjaava konsti, vaan lähinnä apuväline. Se toimii koiralle lähinnä herätteenä, jolloin siihen saa helpommin kontaktin myös häiriössä.

Lue lisää

Hiensoti sanottu.

Ja se pienekin kipinän, valpastumisen poistaminen koiran päästä vaatii sitä satojen metrien päästä aloittamista ja kun huomaa, että nyt ei kipinän kipinää iske, vaikka toinen onkin tuolla 150 metrin päässä näköetäisyydellä, niin sitten voikin mennä jo kymmenen metriä lähemmäksi hakemaan sitä kipinättömyyttä. Ja menee aikuisen koiran kanssa, joka on käytöstään saanut jo harjoittaa pidemmän aikaa, kuukausia ennen kuin ollaan täysin kipinättömiä lähietäisyydellä toisen kanssa...

Muttei pidä unohtaa myöskään sitä toista tyyliä lähestyä asiaa. Eli mielihyvän puskemin siihen koiran mielen kaaokseen. Toki ehkä vaikeampaa koiralle, joka puree intoaan, alkaa kovin esimerkiksi fyysisesti aiheuttamaan mielihyvää. Mutta jos koira tykkäisi kovasti esimerkiksi uimisesta, niin eikun koira altaaseen uimaan ja sitten muita koiria pyörimään lähistölle. Toiset koirat yhdistyisivät hyvänolon märkään tunteeseen, eikä aina johonkin kuivaan rähinäpakkoon... Oman koiran kohdalla näen esimerkiksi juoksemisen selkeänä mielihyvän lähteenä riistan hajujen rinnalla. Hajuja en ole onnistunut stressitilanteissa käyttämään, mutta esimerkiksi koiran ensimmäinen uusivuosi vietettiin juoksennellen ennenkuin koira oppi suhtautumaan paukkuihin neutraalisti.

... kirjoitti:

Saanko mä nyt ihan suoraan kysyä, miten liittyy esimerkiksi siihen Kitiin, jonka koulutusta aloittajallekin käsittääkseni suosittelit, sillä hänhän heittää kolinapurkilla rähiseviä koiria?

Jos koira alkaa näyttää elkeitä,e ttä kohta se aloittaa rähinän ja mielestäsi silloin pitää puuttua, niin mihin se koira purkaa sen paineen päästään, kun se ei pääsekään purkamaan sitä painettaan itselleen tutuimmalla tavalla, eli riuhtomalla ja haukkumalla tai aloittajan tapauksessa puremalla omistajan reittä? Siis kun se rähiseminen alkaa, silloinhan painekattila kiehuu jo yli. Eli se ei todellakaan ole tyhjä siihen hetkeen asti kun se alkaa purkautua, vaan koiran hermorakenteesta riippuen sinne on jo kertynyt painetta enemmän tai vähemmän. Jos siis puututaan siinä vaiheessa, ennenkuin kiehuu yli ja lopetetaan koiran käytös jo paineen keräily vaiheessa, niin mihin koira purkaa sen jo kertymään kerenneen stressinsä?

Vai meinasitko, että koiralle ei ole vielä paineita kerennyt kertyä? Eli jo ennen kuin on lähdetty lenkille, joka toisista koirista kiihtyvälle koiralle jo itsessään nostaa hiukan kierrosta, sitä ensimmäisen kerran heitetään tölkillä? Ja sitten kun koira kulkee nätisti ja toisia koiria ei vielä näy, sitä varmuuden vuoksi jo heitetään, koska silloinhan on varmasti jo myöhäistä kun koira on saanut toisen hajun tai vaikka vilkaisun, koiralla on jo paineet jonkinverran noussseet. Koira silloin ehkä valpastuu, nostaa päätään jne (niitä joihin sinun mielestäsi ilm. juuri pitää jo puuttua), mutta koirahan on silloin jo paineistunut, eihän sillä muuten ole mitään syytä valpastua...

Jos koira siis tässä vaiheessa saadaan lopettamaan käytös kolinapurkki pelolla, niin mihin ihmeeseen koira saa purkaa sen stressinsä? Mikä siinä aiheuttaa sen, että koira ei enää stressaisi vastaantulevia?

Lue lisää

"Vai meinasitko, että koiralle ei ole vielä paineita kerennyt kertyä? "

Kyllä, koska sitten ollaan jo myöhässä ja tarttee "liian isoa kättä".
Tavallistenkin remmiräyhien kanssa sama, tilanne ei sais päästä niin pitkälle, vaan edelleenkin niistä hiljaisista ja pienistä signaaleista, eli rumien ajatusten heräämisestä huomautetaan, koska silloin koira on vielä hallittavissa ja korvatkin löytyy. Muuten menee sekoiluksi ja "taisteluksi" ja kaikki hermostuu.

"Kitin tyyppisellä" ajattelin kylläkin laajemmin koko ajattelumaailmaa koiranpidosta, en mitään yksittäistä kolinapurkkia tms.

Ja muutenkin, tarkoitus olisi ajaa koira toiseen moodiin, jossa stressiä ei edes tule.

Mä en ollenkaa halua sanoa, että koiraa pitäisi käsitellä kuin koirakuiskaaja esim tekee, mutta se toimii hyvänä esimerkkinä julkisuutensa ja näkyvyytensä vuoksi.
Jokainenhan näkee, kuinka vihainen tai kiihdyksissään hän on koiria kieltäessään.
Jokainen myös näkee, kuinka omistajat toimivat juuri niin (kiihdyksissään syystä tai toisesta) tai jossain ihme muissa pelkopäissään ja kuinka se vaikuttaa koiraan.
Siinä ei mielestäni ole mitään muuta kuin mielenkiintoista seurattavaa =)
Ja sen jälkeen on taas outoa seurata sitä arvostelua negatiivisessa mielessä, ei jummarra ;)

Muutenhan on helppo mennä vieraana ihmisenä toisen koiraa kouluttamaan, vähäisilläkin taidoilla saa ne tottelemaan ennen kuin tullaan tutuiksi.

Kun jokin tuollainen isompi ongelma tulee, sitä ottaa ennakkoasenteita ja autonominen hermosto reagoi välittömästi, niin koiralla kuin omistajalla ja soppa
on valmis.

Ei se yksinään ongelmaa ratkaise, mutta pitää koettaa opettaaa itsensä ajattelemaan ettei tässä mitään, sen sijasta, että ajattelee että voihan venäjä kun tuolta taas sattuu se koira tulemaan vastaan ja meille tulee ongelmia.

Olen itse huomannut käytännössä, vaikka en ikinä ole omistanut remmiräyhää, että voisin saada sellaisen aikaiseksi hetkessä ja se olisi vain omaa syytäni. Joskus kun joku yllättää, saatan hermostua sillä tavalla että koira sen huomaa vaikka itse luulen olevani paraskin agentti piilotellen sitä automaattista reaktiotani ja koira on heti innokkaampi ja kiinnittää turhaa huomiota toisiin koiriin tai jopa koettaa vetää kohti ja jäädä kyttäämään.

Mutta avunhakijalle ; tunnistat hyvän kouluttajan siitä, että hän kiinnittää sinuun ja toimiisi enemmän huomiota (tai ainoan huomion) koiran sijaan.

Pakotteet huonosta maineestaan huolimatta ovat välttämättömiä ja jokaisen ammattitaitoisen koirankouluttajan pitäisi keskittyä sen selvittämiseeen, kuten paljon turhasta parjattu kuiskaajakin tekee. Siinä tarvitaan lähes psykologin taitoja ja ihmisten tunteiden selvittämistä. Moni luulee inhimillistämisen, säälin tai rakkauden auttavan mutta koira ei sitä arvosta eikä tule arvostamaankaan ellei ihminen saa jotain hybridiä joskus jalostetuksi ja siihen menisi varmaan vielä tuhansia vuosia jollain ihme menetelmillä.

Todellinen eläinten rakastaja kohtelee koiraa oikein, eikä se tarkoita väkivaltaa tai nakkihössötystä vuosikausia kaikkien kärsiessä koko sen ajan. Viittaan koiraan, jolla ei ole todellakaan hyvä olla kun se joutuu pelkäämään, olemaan vihainen tai kouluttamaan ohjaajaansa.

Jatkampa vielä sen verran, että koiran toiminta nimenomaan keskeytetään jo siinä vaiheessa kun se alkaa kytätä toista koiraa, ensimmäisistä merkeistä. Jos koira ehtii räyhäämään asti niin ollaan jo armottomasti myöhässä.
Palkkana koiralle rähisemättömyydestä riittäkööt rauha ja sinun hyväksyntäsi.

"Kiinnitä huomio itseesi" koulutus on varmasti joillekkin ihan ok, mutta itse en näe sitä parhaana vaihtoehtona oikeasti vaaralliselle koiralle (purevalle). Koira saattaa kiinnittää huomion sinuun, mutta pinnanalla kuohuu ja sinä palkkaat sitä koiran ollessa väärässä tunnetilassa ja joskus tulee tilanne kun et ehdi kiinnittää huomiota itseesi ja sitten tapahtuu.

Minä kirjoitti:

Jatkampa vielä sen verran, että koiran toiminta nimenomaan keskeytetään jo siinä vaiheessa kun se alkaa kytätä toista koiraa, ensimmäisistä merkeistä. Jos koira ehtii räyhäämään asti niin ollaan jo armottomasti myöhässä.
Palkkana koiralle rähisemättömyydestä riittäkööt rauha ja sinun hyväksyntäsi.

"Kiinnitä huomio itseesi" koulutus on varmasti joillekkin ihan ok, mutta itse en näe sitä parhaana vaihtoehtona oikeasti vaaralliselle koiralle (purevalle). Koira saattaa kiinnittää huomion sinuun, mutta pinnanalla kuohuu ja sinä palkkaat sitä koiran ollessa väärässä tunnetilassa ja joskus tulee tilanne kun et ehdi kiinnittää huomiota itseesi ja sitten tapahtuu.

Lue lisää

En ihan ymmärrä. Eikö kaiken perusta ole kontakti? Koiraan ei voi vaikuttaa = kontrolloida, ellei kontaktia ole. Meillä, kuten monella muullakin kenelle kontakti on opetettu reagoi/vastaa se ohjaajansa kutsuun huomiolla, jonka jälkeen tehdään mitä ollaan tekemässä, tai ollaan tekemättä, pointti on huomio kutsusta/hihnan nykäisystä jne..

"Koira saattaa kiinnittää huomion sinuun, mutta pinnanalla kuohuu "...koira ei toimi noin...ei edes "kuohuvakoira". Tunnetilan määrää ärsykkeen voimakkuus ja kesto ja tätähän voidaan hallita. (kuka mitenkin)

Jos em.koira paineistuu jostain syystä kohtaamisissa ja toistuvasti, niin silloinhan me jo tiedämme sen osa-alueen käytöksen rakenteen ja siihen voidaan puuttua ennakoimalla tilanteeseen ja ottamalla se haltuun tätä kautta.

Minusta tuon koiran ohjaajan pitäisi nostaa hallittavuuden tasoa koiraan, koska tuo käytös jos jokin on luottamuksen puutetta.
Jos aloitusta lukee tarkemmin pitäisi huomata, että koiran ja ohjaajan luottamus punnitaan tilanteessa, missä koiran vapautta rajoitetaan (hihna).
Ei kentällä tai puistoissa jne..Pitäisikö rakentaa vahvempaa auktoriteettia ihan hallinnan keinoin?

Voi jesus, jos minua omakoira napsisi noissa tilanteissa, niin tietäisi napsineensa.

canis.familiaris kirjoitti:

En ihan ymmärrä. Eikö kaiken perusta ole kontakti? Koiraan ei voi vaikuttaa = kontrolloida, ellei kontaktia ole. Meillä, kuten monella muullakin kenelle kontakti on opetettu reagoi/vastaa se ohjaajansa kutsuun huomiolla, jonka jälkeen tehdään mitä ollaan tekemässä, tai ollaan tekemättä, pointti on huomio kutsusta/hihnan nykäisystä jne..

"Koira saattaa kiinnittää huomion sinuun, mutta pinnanalla kuohuu "...koira ei toimi noin...ei edes "kuohuvakoira". Tunnetilan määrää ärsykkeen voimakkuus ja kesto ja tätähän voidaan hallita. (kuka mitenkin)

Jos em.koira paineistuu jostain syystä kohtaamisissa ja toistuvasti, niin silloinhan me jo tiedämme sen osa-alueen käytöksen rakenteen ja siihen voidaan puuttua ennakoimalla tilanteeseen ja ottamalla se haltuun tätä kautta.

Minusta tuon koiran ohjaajan pitäisi nostaa hallittavuuden tasoa koiraan, koska tuo käytös jos jokin on luottamuksen puutetta.
Jos aloitusta lukee tarkemmin pitäisi huomata, että koiran ja ohjaajan luottamus punnitaan tilanteessa, missä koiran vapautta rajoitetaan (hihna).
Ei kentällä tai puistoissa jne..Pitäisikö rakentaa vahvempaa auktoriteettia ihan hallinnan keinoin?

Voi jesus, jos minua omakoira napsisi noissa tilanteissa, niin tietäisi napsineensa.

Lue lisää

Sillainhan sitä nimenomaan voisi ajatella luottamuksen puutteeksi, sillä koiran pitäisi periaatteessa aina olettaa ja tuntea henkisesti kohtaamiset niin, ettei sillä ole mitään tarvetta suojautua, pelätä tms.
Epävarma tai jo kohtaamisista pelokas ohjaaja näin varmasti pahentaa ongelmaa, sillä koira "tuntee" jo, kuinka tässä pitäisi alkaa panikoimaan tavalla tai toisella.

Tottahan toki tämän "selittäminen" aikuiselle jo ongelmaiselle koiralle on aikas paljon haastavampaa kuin että sen rakentaisi niin jo pennusta asti. Jälkiviisaus näissä ei kuitenkaan auta muuten kuin tulevaisuutta varten.

Enkä oikein tiedä, minkä muunlaisia hihna(kaan)ongelmia on, kuin ohjaajien aiheuttamia...

Tuli mieleeni, kun tuttavani ulkoilutti muutama päivä sitten koiraani. joka ei vedä tai rähjää ja joka osaa tiukemmissa tilanteissa kävellä sivulla ohittaen.
Pyyhki siinä sitten sisään tullessaan hikeä otsalta mainiten, että koira on liian kiinnostunut toisista koirista ja hän oli jo periaatteessa joutunut ongelmiin siellä ulkona. Viikko hoidossa, esimerkiksi, ja remmirähjä olisi valmis.

clarma kirjoitti:

Sillainhan sitä nimenomaan voisi ajatella luottamuksen puutteeksi, sillä koiran pitäisi periaatteessa aina olettaa ja tuntea henkisesti kohtaamiset niin, ettei sillä ole mitään tarvetta suojautua, pelätä tms.
Epävarma tai jo kohtaamisista pelokas ohjaaja näin varmasti pahentaa ongelmaa, sillä koira "tuntee" jo, kuinka tässä pitäisi alkaa panikoimaan tavalla tai toisella.

Tottahan toki tämän "selittäminen" aikuiselle jo ongelmaiselle koiralle on aikas paljon haastavampaa kuin että sen rakentaisi niin jo pennusta asti. Jälkiviisaus näissä ei kuitenkaan auta muuten kuin tulevaisuutta varten.

Enkä oikein tiedä, minkä muunlaisia hihna(kaan)ongelmia on, kuin ohjaajien aiheuttamia...

Tuli mieleeni, kun tuttavani ulkoilutti muutama päivä sitten koiraani. joka ei vedä tai rähjää ja joka osaa tiukemmissa tilanteissa kävellä sivulla ohittaen.
Pyyhki siinä sitten sisään tullessaan hikeä otsalta mainiten, että koira on liian kiinnostunut toisista koirista ja hän oli jo periaatteessa joutunut ongelmiin siellä ulkona. Viikko hoidossa, esimerkiksi, ja remmirähjä olisi valmis.

Lue lisää

Koiraa pitää sananmukaisesti OHJATA, jotta koira oppii sen mallin miten missäkin tilanteessa käyttäydytään, mutta monilta lipsahtaa jossain vaiheessa jokin pieni epäloogisuus, joka taas huomaamattaan kasvaa ja näin sen syitä on vaikeampi haarukoida. Aloituksessa on monta viitettä juuri luottamukseen viittaavaa seikkaa. (rakentuvaan ongelmaan)

Ei mitään sellaista, mitä ei voisi oikaista, mutta hallinta ylipäätään pitäisi nähdä.
Omat haasteet muutenkin tuo ikä, vuodenaika jne..Ikä voisi viitata myös kohonneeseen itseluottamukseen jne..jonkun pitäisi nähdä vaikkapa sieltä seurasta voisi saada vinkkejä ja apuja.

Koiran käytös ei ole tullut yllättäen, vaan se on rakentunut. Ongelmaksi se muodostuu/havaitaan, vasta kun se on näkyvä ja häiritsee arkea (noin yleensä)

canis.familiaris kirjoitti:

Koiraa pitää sananmukaisesti OHJATA, jotta koira oppii sen mallin miten missäkin tilanteessa käyttäydytään, mutta monilta lipsahtaa jossain vaiheessa jokin pieni epäloogisuus, joka taas huomaamattaan kasvaa ja näin sen syitä on vaikeampi haarukoida. Aloituksessa on monta viitettä juuri luottamukseen viittaavaa seikkaa. (rakentuvaan ongelmaan)

Ei mitään sellaista, mitä ei voisi oikaista, mutta hallinta ylipäätään pitäisi nähdä.
Omat haasteet muutenkin tuo ikä, vuodenaika jne..Ikä voisi viitata myös kohonneeseen itseluottamukseen jne..jonkun pitäisi nähdä vaikkapa sieltä seurasta voisi saada vinkkejä ja apuja.

Koiran käytös ei ole tullut yllättäen, vaan se on rakentunut. Ongelmaksi se muodostuu/havaitaan, vasta kun se on näkyvä ja häiritsee arkea (noin yleensä)

Lue lisää

Sepä se, eikä oikein voi vaatia isolla kädellä jos asiaa ei edes ole opetettu.

Yks mikä näitä ongelmia lähtee rakentamaan, ihan jo natiaisesta asti ja huomaamatta on se, kun pennut päästetään tuttujen tai vähemmän tuttujen toisten koirien tai ihmistenkin luo ilman lupaa tms., ja jossain vaiheessa koira alkaa turhautumaan, vaatimaan tai olettamaan sitä, omistaja alkaa vastaamaan kiristelemällä hihnaa jne jne...

Näihin ongelmiinhan on sen miljoona tapaa ja kun tarpeeksi kiertää apua hakemassa, saakin kokeilla jos jonkinlaista. Sieltä sitten vain valitsee sen, joka tuottaa jo ensimmäisellä kerralla varminta edistymistä ja joka sopii omalle "kropalle".

Oon huomannut, että haastavinta monille on koira äänettömän kielen lukeminen ja se on se avain tällaisen ehkäisemiseen ja "hoitamiseen".

canis.familiaris kirjoitti:

En ihan ymmärrä. Eikö kaiken perusta ole kontakti? Koiraan ei voi vaikuttaa = kontrolloida, ellei kontaktia ole. Meillä, kuten monella muullakin kenelle kontakti on opetettu reagoi/vastaa se ohjaajansa kutsuun huomiolla, jonka jälkeen tehdään mitä ollaan tekemässä, tai ollaan tekemättä, pointti on huomio kutsusta/hihnan nykäisystä jne..

"Koira saattaa kiinnittää huomion sinuun, mutta pinnanalla kuohuu "...koira ei toimi noin...ei edes "kuohuvakoira". Tunnetilan määrää ärsykkeen voimakkuus ja kesto ja tätähän voidaan hallita. (kuka mitenkin)

Jos em.koira paineistuu jostain syystä kohtaamisissa ja toistuvasti, niin silloinhan me jo tiedämme sen osa-alueen käytöksen rakenteen ja siihen voidaan puuttua ennakoimalla tilanteeseen ja ottamalla se haltuun tätä kautta.

Minusta tuon koiran ohjaajan pitäisi nostaa hallittavuuden tasoa koiraan, koska tuo käytös jos jokin on luottamuksen puutetta.
Jos aloitusta lukee tarkemmin pitäisi huomata, että koiran ja ohjaajan luottamus punnitaan tilanteessa, missä koiran vapautta rajoitetaan (hihna).
Ei kentällä tai puistoissa jne..Pitäisikö rakentaa vahvempaa auktoriteettia ihan hallinnan keinoin?

Voi jesus, jos minua omakoira napsisi noissa tilanteissa, niin tietäisi napsineensa.

Lue lisää

Ensiksikin täytynee sano heti, että minulla on nyt ensimmäinen koira joka näpsii innostuessaan ja napsii ihan kunnolla, harvakseltaan nykyisin, mutta kuitenkin. Se on pennusta asti opetettu suuntaamaan minuun intonsa, johon on syynä tietenkin taaperoikäinen lapsemme, joka toimillaan koiraa innosti, mutta koira ei voinut tietenkään intoaan häneen purkaa. Eli joo, huomio minuun kun kierrokset nousee on opetettu ihan koiralle, ikävä kyllä minulla ei aina ole sitten sitä lelua, kotona yleensä on jotain käden ulottuvilla, mutta jos nyt kadulla sattuu kiehahtamaan yli, niin kyllä sen sitten käsivarsista vähän aikaa näkee, että niin tapahtui. Edistystä tapahtuu koko ajan, eli esimerkiksi lapsi sa tehdä nykyisin mitä tahansa, jopa juosta lelut kädessä, eikä se koiran kierroksia nsota, tämä pitkäaikaisen tysötämisen aj siedätyksen tulsota. Myös toisia koira saa tulla vastaan, hevoset menee ok, jne... Mutta sanotaan nyt joku tilanne, että kiihdyttämällä olen koiran työskentely vireeseen nsotanut ja teeri lähtee viereisen kiven takaa lentoon. Koirahan ryntää linnun perään toki, jos on irti, mutta kun rauhoitusaikaan ei ole irti ja sittens e on minussa näpsimässä. Jos koria taas on ihan normaalissa olotilassaan ja teeri lähtee lentoon, koira repii ja riuhtoo hihnaa, mutta ei kuitenkaan päälle käy, eli kiehahtaa yli vasta sitten kun on muutenkin jo vähän lämpöä nosteltu.

Menipä taas pikkusien ohi aiheen, mutta yritin edellä olevalla selventää sitä miksi esiemrkiksi itsestäni on hyvin ok, että oma koira puree. Toki siitä pyritään eroon aj työtä tehdääna sian eteen ihan koko ajna, muta ei se ole mikään oksat kerrasta pois vahinko, kun näitä pääsee sattumaan.

Mutta se asia siis. Luin täällä (?) mainostetun artikkelin koiran ja omistajan välisestä suhteesta. Siinä sanottiin, että suhteita on erilaisia ja kukin ne näkee omalla tavallaan, mutta on joitain perusasioita jotka aina kuuluvat hyvään suhteeseen. Ja siihenkin oli listattu, että koira ei pureskele omistajaansa... Kaikissa asiaa käsittelevissä jutuissa yleensäkin on juuri se lähtökohta; hyvä suhde= ei pureskella toisiamme... Veikeä homma, kun minulla siis on koira joka puree, mutta minun olisi vaikea nähdä koiran ja minun välistä suhdetta parempana (siis näissä olosuhteissa, että on täysin riistanvietävä koira). Mikä on tehnyt tästä suhteesta ainutlaatuisen edellisiin suhteisiini verrattuna, niin nythän ei alusta asti ole ollut mitään johtaja kuviota, eli ihan pennusta asti kaikki on rakennettu kumppanuudelle ja yhteistyölle. Toisin siis kuin edellisten koirieni kanssa, joiden kanssa mielestäni oli kanssa hyvä suhde, mutta tiesin kyllä, että ne alkuvuosien sekoilut ne vaivasivat ainakin minua jos ei koiriakin. Nyt kun ei ole edes mitään omantunnon taakkaa minulla ja koiran kanssa menee hel..in hyvin, niin on jotenkin masentavaa lukea, että meillä on huono suhde... Edelliset koirat versus tämä nykyinen, niin kyllä minulla tämän nykyisen kanssa on selkeästi parempi suhde, koska ei ole mitään niitä hullutuksia käyty läpi, jotka olisivat suhdetta syöneet (esim: ei saa leikkiä kuin silloin kun minä niin päätän, ei saa tulla hakemaan hellyyttä silloin kun itse haluaa, vaan silloin kun minä päätän...) mutta edelliset koirat eivät kyllä koskaan ole (uskaltaneet?) minua pureskella (vahinkolaukauksia niiltäkin toki kävi). Nykyinen kyllä uskaltaa olla täysillä vain se mikä on; aivoton täysin rakastettava tollo.. Edellisten piti olla jo tässä iässä uskollisia, kuuliaisia ja tottelevaisia...

En maininnut, enkä tarkoittanut rangaistusta, vaan seurausta....no nyt menee nippelinappeliksi...

"koira ei välitä ja seuraavan koiran kanssa käydään "...tässä vaiheessa varsinainen ongelma olisi itse ohjaaja..

Alkuperäinen ongelma on pääasiassa tilannehallintaan tai hallintatapaan liittyvä puute..

canis.familiaris kirjoitti:

En maininnut, enkä tarkoittanut rangaistusta, vaan seurausta....no nyt menee nippelinappeliksi...

"koira ei välitä ja seuraavan koiran kanssa käydään "...tässä vaiheessa varsinainen ongelma olisi itse ohjaaja..

Alkuperäinen ongelma on pääasiassa tilannehallintaan tai hallintatapaan liittyvä puute..

Lue lisää

Koiran "kovuutta" lisää juuri se, että yleensä tilanteeseen puututaan vasta siinä vaiheessa kun koira on jo ihan täpinöissään eikä siinä vaiheessa tyyliin edes tunne kipuakaan tai jos tuntee, niin se vain kiihottaa muodossa tai toisessa.

Huomauttamisen kanssa pitäisi olla aina oikea ajoitus, jota pitäis harjoitella eniten ammattitaitoisessa seurassa ja sen pitää toimia heti niin tehokkaasti, ettei koiraa turhaa "koveteta" tai sille tarvitse aiheuttaa tarpeetonta kipua tms.

Aloittaja kertoi, että harrastaa koiransa kanssa tokoa. Useimille koirille tokotreenit ovat niin mieluisia, että ne eivät juuri muuhun ehdi kiinnittää huomiota. Koira siis käskyn alle kuin tokossa ohitus tilanteessa. Pitää myös mikäli mahdollista välttää läheltä ohittamista Jos koira on perso nameille, niin niitä voi käyttää aina kun ohitus onnistuu.
mutta ei ennen ohitusta eikä sen aikana. Jos koira on kerran purrut omistajaansa (joka mielestäni on käsittämätöntä) niin siitä eroon pääseminen on hankalaa ja vaatii aikaa. Ehdotan että vältetään kaikki kontaktit muihin koiriin joksikin aikaa, näin koira saaa etäisyyttä tuohon tapaan. Ja lisätään tokotreenejä oikein reippaasti.
Tässä tapauksessa on turha enää miettiä mikä on mennyt koiran kanssa elämisessä pieleen, vaan keskittyä tähän päivään.
Vielä, älä missäänn mimessä ala heittelemään purkeilla, tai käyttämään mitään muitakaan kovia otteita, ei edes kieltoja.

Älkää nyt viitsikö. Ensinnäkin nuo koirakouluttajat eivät kouluta koiria, vaan niiden omistajia, ja toiseksi niillä ei ole aika eikä haluakaan tutustua koiraan kunnolla. Unohtakaa siis ne. Itselläni on ollut useita koiria, joista kolme ongelmatapausta, jotka olen saanut (siis saanut) pitiovaikeuksien takia itselleni. Jotta eitoivotut tavat saadaan kitkettyä on ensin saatava koira luottaaman varauksetta ohjaajaansa, je se ei onnistu ihan päivässä tai parissa. On rotuja jotka voidaan ns.alistamalla saada tottelemaan, mutta niistä koirista, jotka on alistettu ei koskaan tule tyytyväistä eikä luotettavaa kaveria. En ala nyt enää vääntämän teille tätä rautalangasta koska olette ihan pihalla.
mutta älkää nyt ihmeessä säikytelkö niitä jollain purkeilla. myöskään mitään EI tai vastaavaa kieltosanaa saa koiralle opettaa.

muahhhahhhaaaaa justiinsa joo niin =D =D =D Pakko olla provo!

Niin, koiraa ei kielletä, sitä käsketään. Minulle tulee paha mieli, kun luen näitä koira puree omistajaansa juttuja. Oikeastaan parasta olisi että koirasta tässä tapauksesa luovuttaisi ja annetaisi se jollekkin, joka osaa ja ehtii olla koirana kanssa.

Ei kouluun kirjoitti:

Niin, koiraa ei kielletä, sitä käsketään. Minulle tulee paha mieli, kun luen näitä koira puree omistajaansa juttuja. Oikeastaan parasta olisi että koirasta tässä tapauksesa luovuttaisi ja annetaisi se jollekkin, joka osaa ja ehtii olla koirana kanssa.

Lue lisää

Suurin ongelma nykypäivän koiranpidossa on se että koiraa ei pidetä koirana, vaan sitä inhimillitetään. Tuo inhimillitäminen tarkoittaa sitä, että koiraa kohdellaan kuin ihmistä, eli murhataan, tapetaan, kidutetaan, kiusataan, petetään, valehdellaan, Hylätään. Kohdelkaa koiraa (viaton luontokappale) koirana ja olkaa sen kanssa. Jos olette säännöllisessä työsuhteessa, ja sen johdosta koira joutuisi olemaan päivittäin 8-11 tuntia yksin, niin unohtakaa koko juttu, ja ottakaa vaikka pari marsua, jos on pakko joku elätti olla.

Ei kouluun kirjoitti:

Suurin ongelma nykypäivän koiranpidossa on se että koiraa ei pidetä koirana, vaan sitä inhimillitetään. Tuo inhimillitäminen tarkoittaa sitä, että koiraa kohdellaan kuin ihmistä, eli murhataan, tapetaan, kidutetaan, kiusataan, petetään, valehdellaan, Hylätään. Kohdelkaa koiraa (viaton luontokappale) koirana ja olkaa sen kanssa. Jos olette säännöllisessä työsuhteessa, ja sen johdosta koira joutuisi olemaan päivittäin 8-11 tuntia yksin, niin unohtakaa koko juttu, ja ottakaa vaikka pari marsua, jos on pakko joku elätti olla.

Lue lisää

Itte mulle ei ole väliä, kutsutaanko sitä kieltämiseksi, käskemiseksi vai vaikka kuorolauluksi =)
Siis jos kaikki on asian sisällöstä samaa mieltä.

Näiden ongelmatapausten kanssa on se huono ja vaikea puoli, että harva osaava ihminen ns jää kodiksi aina uudelle ja uudelle ongelmatapaukselle ja jos jääkin, se paikka vapautuu aika harvakseltaan.
Kyllä mä suosittelisin hakemaan ensin apua (tai joku joka luulee osaavansa, ottaa sen kovin nopeasti), mutta mun mielipiteen siitä, minkätyyppiseltä kouluttajalta sitä kannattaa hakea, varmaan tiedättekin.
Toive ainakin olisi, että koiraa ei nimenomaan inhimillistettäisi siellä, sillä sellaisesta ei oikein apua ole tällaisiin juttuihin.

Inhimillistämiseen kuuluu paljon muutakin, kuten sellaisen olettaminen, että koiralla olisi koko skaala inhimillisiä tunteita eriteltävinä tai käytettävissä.
Osa menee niin pitkälle, että puhuu jopa koiran moraalista tms., mutta itse en sellaista näe - koira on aina oikeassa ja ihmiset on ne jotka kimpoilee. Ei koiralla ole sellaisia ongelmia.

Esim pelokkaiden koirien kohdalla monesti neuvotaan lohduttelemaan koiraa, eli käytännössä se varmaan tarkoittaa sitä, että voivotellaan ja taputellaan koiraa vaikka sylissä. "Ei mitään hätää, äiti tässä, katto nyt" ja sili sili.
Ihanko koira osaisi arvostaa tällaista "pelätään nyt yhdessä"-asennetta, vaan ennemminkin "anna äiti hoitaa, unohda koko juttu"-tyyppinen lähestyminen auttaa eikä koiraan tartte koskea "lohduttamalla" ollenkaan.
Se on varma, ettei koira myöskään luota epävarmaan ja pelokkaaseen ohjaajaan josta ei ole tilanteita hoitamaan, mutta muistutan varmuudeksi, ettei tämän vastakohta sitten ole murhaaminen, hakkaaminen tai muu pahoinpitely tms.

clarma kirjoitti:

Itte mulle ei ole väliä, kutsutaanko sitä kieltämiseksi, käskemiseksi vai vaikka kuorolauluksi =)
Siis jos kaikki on asian sisällöstä samaa mieltä.

Näiden ongelmatapausten kanssa on se huono ja vaikea puoli, että harva osaava ihminen ns jää kodiksi aina uudelle ja uudelle ongelmatapaukselle ja jos jääkin, se paikka vapautuu aika harvakseltaan.
Kyllä mä suosittelisin hakemaan ensin apua (tai joku joka luulee osaavansa, ottaa sen kovin nopeasti), mutta mun mielipiteen siitä, minkätyyppiseltä kouluttajalta sitä kannattaa hakea, varmaan tiedättekin.
Toive ainakin olisi, että koiraa ei nimenomaan inhimillistettäisi siellä, sillä sellaisesta ei oikein apua ole tällaisiin juttuihin.

Inhimillistämiseen kuuluu paljon muutakin, kuten sellaisen olettaminen, että koiralla olisi koko skaala inhimillisiä tunteita eriteltävinä tai käytettävissä.
Osa menee niin pitkälle, että puhuu jopa koiran moraalista tms., mutta itse en sellaista näe - koira on aina oikeassa ja ihmiset on ne jotka kimpoilee. Ei koiralla ole sellaisia ongelmia.

Esim pelokkaiden koirien kohdalla monesti neuvotaan lohduttelemaan koiraa, eli käytännössä se varmaan tarkoittaa sitä, että voivotellaan ja taputellaan koiraa vaikka sylissä. "Ei mitään hätää, äiti tässä, katto nyt" ja sili sili.
Ihanko koira osaisi arvostaa tällaista "pelätään nyt yhdessä"-asennetta, vaan ennemminkin "anna äiti hoitaa, unohda koko juttu"-tyyppinen lähestyminen auttaa eikä koiraan tartte koskea "lohduttamalla" ollenkaan.
Se on varma, ettei koira myöskään luota epävarmaan ja pelokkaaseen ohjaajaan josta ei ole tilanteita hoitamaan, mutta muistutan varmuudeksi, ettei tämän vastakohta sitten ole murhaaminen, hakkaaminen tai muu pahoinpitely tms.

Lue lisää

Mistä olet kuulut, että joku olisi antanut tuollaisia ohjeita pelokkaan koiran auttamiseksi. Koira ei ole tyhmä, se vaistoaa heti jos ihminen pelkää, ja usein se pelko tarttuu koiraan. Kyllähän jokainen joka on vähänkin ollut koirien kanssa tekemisissä tietää, että omistaja ei saa mitenkään huomioda niitä tilanteita joita koira voi peläta tai pelästyä. Jos esim koira on paukkuarka, niin koiran kuullen ei sa edes itsekseen kiroilla , että tana taas ne ampuvat niitä raketteja tms. Mutta kyllä pelokasta koiraa saa ja pitää "lohduttamalla" saada sen mielenkiinto johonkin muuhun, siitä pelon kohteesta, ihan sama millä tavalla se tehdään pääasia on että se konsti mitä käytät toimii. Sitäpaitsi on ihan sama koiralle kutsutko itseäsi äidiksi, vai vaikka kalleksi, ei koira tiedä mitä äiti tarkoittaa, mutta jos kutsut itseäsi äidiksi, niin koira luulee, että nimesi on äiti. Mitähän koiria sinulla on ollut, jos väität, että koiralla ei ole tunteita, eikä se ymmärrä ihmisen puhettä. Koira ymmärtaa omistajansa puhetta erittäin hyvin, Jo äänenpainosta, voimakkuudesta tai määrättyjen sanojen käytöstä se tietää mitä sen ohjaaja ajattelee, ja mitä mahdolliseti alkaa tapahtumaan vaikka se ihminen ei puhuisi koiralle vaan jollekin muulle ihmiselle, tai vaikka puhelimeen.