Nyt sitten tuli loppu Stillnochtin (nukahtamislääke) käytölle, kun lääkäri huomasi, että yritän uusia reseptin liian usein. toisaalta hyvä, toisaalta paska juttu. Olen nimittäin käyttänyt ko. lääkettä myös rauhoittumiseen. En enempää kuin yhden kerrallaan, mutta kolme-neljä kertaa päivässä. Ensi viikolla tapaan lääkärin enkä oikein tiedä, mitä sanoa.
Minulla on ollut tosi rankka vaihe elämässäni ja olen loppuun väsynyt ja haluaisin vain sulkea koko maailman ympäriltä ja olla peiton alla. Paha olo helpottuu hetkeksi nukahtamislääkkeiden avulla. Tiedän, että se ei ole lopullinen parannuskeino.
Minulla on myös vuosia sitten ollut lääkkeiden väärinkäyttöä. Kodeiinipitoisia kipulääkkeitä, unilääkkeitä, rauhoittavia. Olen ollut myös vieroituksessa. Silloin itse ilmoitin omaan terv. keskukseen, että eivät määrää minulle ko. lääkkeitä. Nyt käytössä ainoastaan nämä nukahtamislääkkeet. Riippuvuus on minusta henkistä laatua, ei fyysistä. En vain kestä nykyistä elämäntilannettani ja yritän näin tyhmällä keinolla päästä eteenpäin. No, nyt siihen tuli loppu.
Olen käynyt vuosien terapian, vieroituksen, säännölliset psykiatrilla käynnit mukaan lukien. Olen käyttänyt masennuslääkkeitä. En käytä enää. En myös halua aloittaa niitä uudelleen, koska tiedän, että elämäntilanteet muuttuu. Toisaalta en myöskään koe, että olisin varsinaisesti masentunut. Olen vain väsynyt ja haluaisin jotain muuta. En tiedä mitä. En halua mitään Ketipinorin tapaisia lääkkeittä nukahtamista varten. Eihän nukkuminen murheita poista eikä edistä tapahtumista selviytymistä. Siis mitä haluan? En tiedä.
Onkohan minulla huono stressinsieto tai olenko jotenkin yliherkkä? Miten te muut kestätte vaikeat elämäntilanteet? Entä mitä olette mieltä, miten minun tulisi menetellä, kun menen lääkäriin?
Minulla on ollut tosi rankka vaihe elämässäni ja olen loppuun väsynyt ja haluaisin vain sulkea koko maailman ympäriltä ja olla peiton alla. Paha olo helpottuu hetkeksi nukahtamislääkkeiden avulla. Tiedän, että se ei ole lopullinen parannuskeino.
Minulla on myös vuosia sitten ollut lääkkeiden väärinkäyttöä. Kodeiinipitoisia kipulääkkeitä, unilääkkeitä, rauhoittavia. Olen ollut myös vieroituksessa. Silloin itse ilmoitin omaan terv. keskukseen, että eivät määrää minulle ko. lääkkeitä. Nyt käytössä ainoastaan nämä nukahtamislääkkeet. Riippuvuus on minusta henkistä laatua, ei fyysistä. En vain kestä nykyistä elämäntilannettani ja yritän näin tyhmällä keinolla päästä eteenpäin. No, nyt siihen tuli loppu.
Olen käynyt vuosien terapian, vieroituksen, säännölliset psykiatrilla käynnit mukaan lukien. Olen käyttänyt masennuslääkkeitä. En käytä enää. En myös halua aloittaa niitä uudelleen, koska tiedän, että elämäntilanteet muuttuu. Toisaalta en myöskään koe, että olisin varsinaisesti masentunut. Olen vain väsynyt ja haluaisin jotain muuta. En tiedä mitä. En halua mitään Ketipinorin tapaisia lääkkeittä nukahtamista varten. Eihän nukkuminen murheita poista eikä edistä tapahtumista selviytymistä. Siis mitä haluan? En tiedä.
Onkohan minulla huono stressinsieto tai olenko jotenkin yliherkkä? Miten te muut kestätte vaikeat elämäntilanteet? Entä mitä olette mieltä, miten minun tulisi menetellä, kun menen lääkäriin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.