Rattaat pois?

Lapset jaksaa kävellä yllättävän pitkiäkin matkoja, kun jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Eikä lapsi välttämättä tiedä kohdetta ja matkan pituutta kohteeseen. Meillä kun oli neljä alle viisivuotiasta, eikä kaksivuotiasta uskaltanut päästää vaikealle kauppareisulle polkupyörällä, keksittiin matkan varrelle tavoitteita kuten taikapuu, onko tornissa valot tai kiirehditään katsomaan tuleeko piipusta savua.
Meillä oli kaksosilla pitkään rattaat, koska oli helpompaa kun istuivat niissä. Ja sain kauppatavarat mukavasti rattaiden alla kuljetettua. Kaksoset olivat siis nuorimmat.
Mentiin joko kävellen tai rattailla. Rattaista ei noustu kävelemään, koska meni väännöksi. Mutta noin yleensä ottaen pidin rattaita yli neljävuotiaaksi kaksosilla. Syystä, että kahta en hätätapauksessa tai uhmakohtauksessa voinut kantaa. Yhdellä lapsella jäi pois aikaisemmin.

Jotenkin vaan tuntuu toisinaan,että heti jos rattaissa istuu "isompi" lapsi niin siihen kiinnitetään huomiota että miksi.
Itselläni on erittäin uhmakas neitokainen,täyttänyt juuri 3 vuotta. Ja edelleen käytetään rattaita,saa kävelläkin rattaiden vierellä jos nätisti pitää kiinni niistä. Mutta hyvin usein on aiheuttanu sydämentykytyksiä ja soutaa mihin sattujaan niin koen jotenkin "helpommaksi" pitää rattaissa.. Muutoin on kyllä kävellyt pitkiäkin matkoja.

Meillä lasta kävelytetty lempeästi kannustaen jo pienestä pitäen (kun on oppinut kävelemään) vaikka rattaat on mukanakin. Jos hinkuu rattaisiin, kannustan että kävellään vielä vähän aikaa, vaikka nurinaa tulisikin. Tai sanon että äiti menee nyt, tuletko mukaan. Yleensä lapsi ei kovin kauan aikaa paikoilleen kiukkuamaan. Jos ei muu auta niin otan jonkun pallon tai vedettävän lelun mukaan ja innostan sillä tavoin kävelemään, tai kerätään kukkia, keppejä, käpyjä, lehtiä, tms. jossa ei voi rattaissa istuskella. :) meidän mukelot on kävelleet 2-vuotiaina jo pari kilometriä ihan vahingossa kun nauttivat niin ulkoilusta. 3-vuotiaasta lähtien kävelevät jo oikeastaan ihan samoja matkoja kuin minäkin vaikka olisi pidempikin lenkki. Kunhan kävelystä ei tee tylsää ja muistaa pysähdellä välillä ihastelemaan puita/luontoa/koiria tms. ja vaikka istuskelemaan tai kiipeilemään kallioille tms. Ja ei kiinnitä huomiota kävelyyn, sehän sujuu aikuisiltakin kuin luonnostaan. Tietty lapsen voimien mukaan, mutta jos on hauskaa jaksavat kävellä yllättävänkin pitkiä matkoja, pikemminkin niin että meillä lapset kirmaavat menemään ja minä porhallan perässä :D tosi liikunnallisia ja reippaita ovat.