Pääsin yliopistoon... entä sitten?

Pääsin teknilliseen yliopistoon (ei TKK) opiskelemaan tuotantotaloutta. Olisin päässyt TKK:n kaikille linjoille paitsi tuta,tefy ja bio, mutta huhtikuussa tuli päätettyä, että tulen opiskelemaan vain ja ainoastaan tuotantotaloutta. Minua ei kiinnosta fysiikka, matematiikka, kemia eikä myöskään kauppatieteet eli toisin sanoen minua ei kiinnosta mikään enkä tiedä mitä tavoitteita asettaisin tulevaisuudelleni tai mikä minusta tulee isona. Ajattelin, että tuotantotalous kattaa osaamiseni tekniikasta ja taloudesta riittävästi, ja tämän avulla voisin myöhemmin päättää mitä kaikkea haluan tehdä. Ei kuten sähkötekniikan opiskelijat joutuvat sähköön liittyviin töihin ja konetekniikan opiskelijat mekaniikkaan liittyviin.

Asun tällä hetkellä Espoossa vanhempieni luona ja nyt on pakko myöntää, että tein yhteishaussa virheen: laitoin vain yhden hakutoiveen TKK:lle. Näiden kahden viimeisen kuukauden aikana olen katunut hirveästi etten ole pyrkinyt TKK:lle opiskelemaan muita aineita kuin sitä mitä oikeasti haluaisin. Olisin voinut viettää ensimmäiseni vuoteni TKK:ssa opiskellen perus matematiikkaa ja fysiikkaa korottaakseen taitoja seuraavan vuoden pääsykokeisiin varten. Samalla olisin voinut pysyä perheeni luona, sillä tällä hetkellä perheessäni on ongelmia. Nyt joudun muuttamaan ulkopaikkakunnalle opiskelemaan sitä mitä haluan, mutta en siellä missä haluan.

Uusi ympäristö avartaisi maailmaani, mutta voiko maailmani enää avartua kun olen jo tottuttanut koko elämäni kaikkeen mitä täällä on? Ja siihen päälle vielä perheeseen jatkuvasti ilmestyvät ongelmat.

Aikomuksenani on nyt opiskella vuoden ulkopaikkakunnalla ja hakea tai toisin sanoen astua TKK:lle sisään vaikka täysin turhaa ja epäkiinnostavaa ainetta. En tiedä tulenko pääsemään seuraavana vuonnakaan opiskelemaan ensimmäistä hakutoivettani, mutta toivottavasti pääsisin edes ennen kuin valmistun diplomi-insinööriksi jostain muusta koulutusohjelmasta.

Mietin vain, että mitä olin ajatellut kun tein yhteishakuani. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen en oikeastaan muista miksi halusin tehdä tästä uuden aiheen, mutta ainakin pääsin avautumaan siitä kuinka täydellisesti tuli tyrittyä yksi elämän tärkeimmistä jutuista. Yksi vuosi sinne tänne ei ole paljon, mutta eihän sitä koskaan tiiä paljonko on aikaa.