Monet täl palstal valittaa et ne on yksinäisii. Maailmassa on ihmisii joilla ei oo jalkoi eikä käsii ja ne on onnellisia, ne ei valita. Ja on niitä kamalia sairauksia joita ei voi parantaa ja silti ne ihmiset iloitsevat iloisista asoista.
Jos ette halua olla yksin. Hanki harrastus missä voit tavata uusia ihmisiä. Mene torille myymään käsitöitä tai vanhoja vaatteita. Tutustut siellä uusiin ihmisiin (aloitin kesällä torilla myymisen ja moni myyjä tuli juttelemaan mulle omista torikokemuksista) ja saat siellä rahaa.
Eikä se yksinäisyys paha asia ole. Voit lukea, lenkkeillä, piirtää, maalata, opetella uusia asioita, katsoa elokuvia jne.
OLKAA ONNELLISIA KOSKA TEILLÄ ON KATTO PÄÄN PÄÄLLÄ.
Ja niille jotka ovat kodittomia: olkaa onnellisia koska olette elossa
Jos ette halua olla yksin. Hanki harrastus missä voit tavata uusia ihmisiä. Mene torille myymään käsitöitä tai vanhoja vaatteita. Tutustut siellä uusiin ihmisiin (aloitin kesällä torilla myymisen ja moni myyjä tuli juttelemaan mulle omista torikokemuksista) ja saat siellä rahaa.
Eikä se yksinäisyys paha asia ole. Voit lukea, lenkkeillä, piirtää, maalata, opetella uusia asioita, katsoa elokuvia jne.
OLKAA ONNELLISIA KOSKA TEILLÄ ON KATTO PÄÄN PÄÄLLÄ.
Ja niille jotka ovat kodittomia: olkaa onnellisia koska olette elossa
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yksinäisyyden tunne on todella subjektiivista ja yleensä "vakavan" yksinäisyyden taustalla on myös muita ongelmia.
Masennusta, alkoholismia, mielenterveys ongelmia.
Että älä tule neuvomaan ihmisiä miten elämää pitäisi elää niillä lähtökohdilla mitä milläkin ihmisellä on.
Kyllä sinullekkin vielä karvat kasvaa iän myötä.
13-vuotias latelee täällä elämänohjeita :D
Ei jumalauta. Odota vaan tyttö sitä hetkeä, kun tajuat, että et kelpaa kenellekään.
Et kaveriksi, panoksi saati kumppaniksi. Voi olla, ettei sitä koskaan tule. Mutta jos tulee, väitän että sitten et enää täällä muita ohjeista.
Isälle, serkuille, sedille, tädeille, velipuolille ja ystäville en kelpaa. Ystävii joskus oli, mut kokonaista perhettä ei oo ollu koskaan.
Ja tää ei oo elämänohje vaan miu käsitys mite pystyis elää onnellisena.
Köyhille, sairaille ja vammaisille on omat palstansa. Tällä palstalla on tarkoitus keskustella yklsinäisyydestä.
Älkää masentako tätä nuorta tyttöä, tai ei hän varmaan moisesta masennu. Erittäin kypsää ja järkeä tämä "elämää kokematon" tyttö sittenkin puhuu. Kun hän toimii ja on asenteillaan juuri tekevä ja eteenpäin menevä optimisti: hän ei vaivu synkkyyteen vaan saa iloa ja toivoa toistenkin elämään.
Jaa... mulle toi aiheutti lähinnä v*tutusta.
Kypsää, järkevää jne jne. puhetta varmasti... Toisen samanlaisen keskenkasvuisen mielestä varmaan onkin.
Tuon ikäisellä nassikalla ei ole vielä minkäänlaista käsitystä elämästä ja maailmasta. Se, että copypastettaa tänne tuollaisia iänikuisia muka-filosofisia mölinöitä, kertoo vain kirjoittajan kypsymättömyydestä.
Ihmisten ongelmat ovat aina henkilökohtaisia ja jokaisella on oikeus kokea ne niin raskaina kun ne itsestä tuntuu. Turha tulla jurnuttamaan tekopyhänä jostain kädettömistä ja kodittomista. Samalla logiikalla voidaan sanoa, että kyllä on aloittajalla pienet ongelmat kun jurnuttaa täällä muiden keskustelijoiden viesteistä samalla vaikka afrikassa lapset näkee nälkää.
Samoin.
Jos ihmiset ovat onnellisia vaikka kaikki raajat eivät olekaan tallella tai omaavat parantumattoman sairauden, se on hyvä asia.
Täällä on kuitenkin paljon ihmisiä joilla kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta silti he eivät ole onnellisia. Tämän palstan ihmisillä tämä johtuu yksinäisyydestä, se voi olla heille suuri suru joka hallitsee koko elämää, aivan kuten jokin sairaus tai vaikkapa lapsettomuus.
Yksinäisyys ei ole asia, jonka voi itse valita. Jos siihen kerran joutuu, siihen vajoaa yhä syvemmälle ja syvemmälle, ellei ymmärrä ajoissa takertua niihin pienimpiinkin kädensijoihin ja kiivetä pois. Harva kuitenkaan edes ymmärtää tilannetta ennen kuin lopulta huomaa olevansa täysin yksin.
Jos on vajonnut syvälle yksinäisyyteen, sieltä on todella vaikea päästä pois. Jopa ulos kotoa lähteminen on iso kynnys, puhumattakaan harrastuksen aloittamisesta. Ihmisten kohtaaminen voi olla todella vaikeaa.
Joillekin ihmisille yksinäisyys on paha asia. Jotkut ehkä jopa pitävät siitä, jotkut hyväksyvät sen, mutta joillekin yksinäisyys on niin suuri ja paha asia, etteivät he tahdo enää edes elää.
Tekstistäsi huomaa, ettet koskaan ole ollut todella yksinäinen. Jos olisit, et jakelisi neuvoja, joita monien on yksinkertaisesti mahdoton noudattaa. Toki ymmärrän tämän, olethan vasta kovin nuori.
Yksinäisyyttä voisi kuvailla tietynlaiseksi henkiseksi tilaksi eli paljon vaikuttaa juuri miten asian kokee.
Täysin yksin olevakin ei välttämättä koe koskaan minkäänlaista yksinäisyyttä ja toisissa tilanteissa taas ihmisiäkin voi olla ympärillä ja silti kokee olevansa täysin yksin.
Pahimpia ovat kuitenkin tilanteet joissa kokee yksinäisyyttä ja on yksin. Yleensä tuohon seurauksena voivat olla jotkin muutkin ongelmat, sairaudet yms.
Hyvin harva ihminen pystyy olemaan täysin itsekseen ja yksin koko aikaansa. Kaikenlaiset läheiset yms. ihmiset ja hyvin sujuvat asiat voivat tuoda rauhallisuutta ajatuksiin, mutta jos ei ole ketään jolle vaikkapa puhua mitään tai yhtäkään läheistä henkilöä, niin kyllä silloin on vaikeaa ammentaa iloisuuttakin muista asioista.
Aloittaja on vasta lapsi! Ei hän osaa arvioida tällaisia elämän mukanaan tuomia suuria suruja vielä ja puhuu ja neuvoo oman käsityskykynsä puitteissa. Mikä käsityskyky on tietenkin naiivi olettaessaan että kaikki ihmiset riippumatta kokemistaan asioista voisivat pysyä noin optimistisina. Mutta tässä ketjussa kirjoittavat aikuiset, miettikääpä miten itseenne olisi lapsena kolahtanut tällainen palaute...
Ei yksinäisyyttä paljoa random-tyyppien kanssa käydyt tori-keskustelut lievitä. Ei se yksinäisyyden tunne vähällä häviä, etenkin kun niitä kerran tavattuja ihmisiä välttämättä enää toiste näe. Valitettavasti monelle yksinäiselle se on jatkuva noidankehä, josta ulospääsy on erittäin vaikeaa. Niitä kavereita on vaikeaa saada sellaisen, jolla sosiaalisia kontakteja ei ole, vaikka olisi kymmenen harrastussa, joissa tapaa muita. Valitettavasti monet kurssit ja kerhot kestävät vain vähän aikaa, joten mitään syvällisiä ihmissuhteita ei välttämättä ehdi muodostua niiden aikana. Ei riitä rohkeus, sosiaaliset taidot tai sitten ei ole riittävästi mielenkiintoista kerrottavaa muille, koska elämä kuluu vain yksin kotona ollessa.
Nämä sosiaaliset tyypit, joilla on paljon kavereita ovat kokeneet jos jonkinlaisia hauskoja kommelluksia elämänsä aikana. Heillä on niitä sosiaalisia taitoja saada muut nauramaan aiheelle kuin aiheelle.
Täällä foorumilla on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet yhtä pitkään yksinäisiä kuin viestin aloittajalle on elinvuosia kertynyt. Se on valitettava fakta, että siinä ajassa ehtii masentua jo moneen kertaan. Varmasti täällä jokainen on yrittänyt jossain määrin ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Uskoisin, että täällä foorumilla monen taustalla on ollut koulukiusaamista tai muuta syrjintää. Osalla ei ole ollut koskaan kouluaikana ystäviä ja ongelmat juontuvat lapsuudesta asti. Ei niitä sormea napsauttamalla saa korjatuksi... Joten annahan meidän valittaa!
Voi kun olet vielä niin pieni ja kokematon, ole huoleti kyllä elämän realiteetitkin sulle avautuva.
Voi pikkuinen, et taida tietää juuri mitään maailman menosta. Joo joillain on tosiaan vakava sairaus johon saattaa vaikka kuolla.
Myös mielenterveysongelmat ovat sairauksia, ja niihin saattaa ihan yhtälailla kuolla.
Tässä ei paljoa hankita jotakin kivaa harrastusta tai mennä varsinkaan minekään torille, koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tosiaan harrastus ei myöskään voisi olla mikään jossa joutuu liikkumaan, sillä mulla on liikuntakielto syömishäiriön takia. Ja masennus (kato sairaus sekin) on sitä luokkaa etten pysty nauttimaan mistään lukemisesta, piirtämisestä tai muusta. Olisi varmasti kiva katsella elokuvia, jos saisin monta vuotta sitten kadonneen keskittymiskykyni takaisin.
Tässä sairastellessa ja jatkuvassa psykiatrisessa sairaalakierteessä ei paljon voi nauttia asioista.
Ja mitä yksinäisyyteen tulee, kyllä se voi joillekin olla paha asia, voi tulla vaan lisää ongelmia.
Jos vois olla valittamatta ja nauttia ja tehdä kaikkea mahdollista sormia napsauttamalla niin kellä tässä mitään ongelmaa olisikaan.
En toivo että tulet sairastumaan koskaan näihin kamaliin mielenterveysongelmiin, mutta vasta tätä elämää eläneenä tajuaa paljon enemmän asioita.
Niin ja tosta ''maailmassa on paljon ihmisiä jolla ei oo käsiä eikä jalkoja eikä valita'' ... Mistäs päättelet etteivät he valita? Ystäväni on sokea ja sillä on paljon paljon ongelmia, myös yksinäisyys! Toinen ystäväni on pyörätuolissa ilman jalkoja ja se on niin pahasti masentunut että on joutuu olemaan usein psykiatrisessa sairaalahoidossa. Ja hän on erittäin yksinäinen.
Ymmärrän kyllä että olet nuori, vasta 13 vuotias, joten en lähde tuomitsemaan ajatusmaailmaasi. Mutta sitten kymmenien vuosien päästä tai kun olet aikuistunut niin voi olla että joudut näkemään yhtä ja toista.
Elämä ei ole helppoa sen kummemin yksinäisillekään kun niille ilman käsiä ja jalkoja sun muuta mitä nyt mainitsitkaan.
No anteeks kaikille jotka pahotti mielensä täst. Yritin sanoo et yksinäisyydest pääseminen on mahdollista. En tienny et jotku ei ees pysty menemään ulos. Miu äidillä o sellane sairaus (on kyl raajat tallella, mut..) ja se o menettäny paljo kaikkee (läheisiä, ystäviä jne.). Mul ei oo nyt ystävii ku vaihdoin ylä-asteel kouluu ja menetin rakkaan harrastuksen, koska ei oo enää varaa maksaa. Itkin aina itteni uneen koska elämällä ei ollut enää mitää tarkotusta. Mut sit näin jonku ohjelman mis oli ihmisii joilla oli vaik mitä sairauksii ja ei ollu kotii, nii sit aloin ajattelemaan et miu pitää olla onnellinen koska ei tää miu tilanne oo nii paha. En oo viel ehtiny tehä miun yksinäisyydelle mitään mut alotan varmaan syksyllä jonkun halvan harrastuksen ja yritän saada ystäviä. Ja onhan mulla äiti jonka kans kesäl voi viettää aikaa..:)
Sori viel kerra, sanoin vaa oman mielipiteen asiasta. Kaikilla on oma näkökulma, nii ei tarvii tulla kertomaan sanonko väärin vai en. Ja en jakanu elämänohjeita vaanyritin innostaa tekemään yksinäisyydelle jotain. Taisin kyl ilmaista asian väärin mut ei sille enää voi mitää.
Hei eihän sun anteeksi mitään tarvitse pyydellä. Tottakai kaikki saavat sanoa mitä ajattelee ja on oikeus kaikenlaisiin tunteisiinsa. Tuskin näissä asioissa on oikeasti mitään väärää tai oikeaa. Ja täällä ymmärtää helposti muita väärin koska on ihan eri lukea tekstiä kun juttella vaikka kasvotusten. Tässä voi ymmärtää väärin kun ei kuule äänensävyä eikä voi tarkentaa kysymyksiä ja joskus on hyvin vaikea pukea sanoiksi mitä tarkoittaa vaikka tarkottaisi hyvää niin voi tulkita sen väärin.
Se on kyllä hyvä että sulla on sellainen asenne elämään että haluat harrastuksen ja ystäviä ja että sulla on äitiisi (ilmeisesti) hyvät välit. Mutta jos tunnet jotakin surullisia tuntemuksia, pahaa oloa tai muuta, niin kyllä sulla on oikeus niihin tunteisiin vaikka jossain päin maailmaa joillain ihmisillä on erilaiset huonot oltavat. Ei sun tarvitse syyllisyyttä tuntea pahasta olosta tai ajatella että pitää olla onnellinen sen takia että muualla mailmaa on asiat huonommin. Tottakai on hienoa että pystyy ja tietää olla onnellinen pienistäkin asioista ja arvostaa sellaista kuten vaikka sitä että on toimivat jalat, on vettä ja katto pään päällä. Mutta se ei tarkoita etteikö saisi olla surullinen.
Ja kuten sanoin että täällä voi juurikin tulkita asiat väärin. Kuvittelin ensimmäisen tekstisi perusteella että et ollenkaan tiedä mitä suru on tai jos on vaikeuksia. Sitten kerroitkin tilanteestasi ja äidistäsi ym.
Pyydän myös anteeksi jos loukkaannuit viestistäni. Mutta ei oteta niin vakavasti, en usko että kukaan pahaa tosissaan täällä kenellekään haluaa.
Toivottavasti sulla sujuu hyvin ja saat jonkin kivan uuden harrastuksen. Kaikkea hyvää toivon sulle! :)
En loukkaantunut. :)
Ja kaikkea hyvää myös teille kaikille muille. :))
Minäkin pyydän anteeksi jos pahoitin mielesi, siinä tarkoituksessa en todellakaan kirjoittanut!
Mahtavaa jos vielä voit ja haluat tehdä jotain yksinäisyydellesi! Tsemppiä siihen, toivottavasti saat niitä kavereita :)
Kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi myös :)
(Olen muuten viestin, joka on kirjoitettu 4.7.2013 21:53 kirjoittaja)
En mä tollasista pahoita mieltä. :) Päin vastoin otan nää kaikki palautteet opetuksena.
Kaikkee hyvää sullekkin!!:)