Koulun aloittaminen ahdistaa..

Mä oon 29v ja innoissani odotan niin koulun alkamista kuin mainitsemiasi kaikenmaailman haalareissa hillumisiakin... Ikä on vaan numeroita, asenne kahden korvan välissä ratkaisee!

Riippuu mikä koulutusohjelma on kyseessä, mutta näin mutu-tuntumalta sanoisin, että suurimmassa osassa pystyy alkupuolen kurssien jälkeen suorittamaan melko itsenäisesti suurimman osan töistä. Useissa ammattikorkeakouluissa on paljon ryhmätöitä oleellisena osana kurssisisältöä, mutta osassa pystyy nekin tekemään itsenäisesti.

Suunnitelmasi käydä koulu mahdollisimman nopeasti ja siirtyä eteenpäin onnistuu varmasti. Kannattaa opon kanssa käydä keskustelemassa miten saat optimoitua lukujärjestyksesi niin, että saat mahdollisimman paljon tehtyä minäkin lukukautena.

26v ei ole sieltä nuorimmasta päästä (kun useimmiten nuorimmat AMK-opiskelijat ovat juuri 19v, suoraan lukiosta/amiksesta), mutta ei mitenkään ihmeellisen korkea ikä. Kun kaverini aloitti AMK-opiskelunsa oli hän 22v ja se oli aikalailla keski-ikä hänen koulussaan aloittavien keskuudessa.

Oikealla asenteellahan ei varmasti jää ulkopuoliseksi (jos ei tahallaan halua jäädä) iän takia, vaikka voi ennakkoon muutaman vuoden ikäero tuntua suurelta vielä näin nuorella iällä.

No mie oon 28v. ja aloitan sosionomiopinnot nuorisopuolella. Ekan vuoden jälkeen on mahdollista siirtyä aikuispuolelle (vai olikohan se jo puolen vuoden jälkeen?), jos meno tuntuu liian lapselliselta hehe :)

Näin 37-vuotiaana odotan innolla uusien opintojen alkua nuorisopuolella. Tätienergiaa!:)

Taidat joutua kaitsemaan ja kasvattamaan heitä. Nuoressa tyhmyys tiivistyy.

Itse pääsin kouluun 36 vuotiaana. En mennyt fuksiaisiin, mutta approon menin ryyppäämään. Onhan ne vähän lapsia, mutta ei se nyt suuremin haitannut.

Hei,

Minullakin oli tuollaisia tuntemuksia ennen kuin aloitin nykyiset opintoni, sillä olin ollut pitkään ns. aikuisten maailmassa töissä yms. Ja koskan olen melko ujo ja hiljaista sorttia, niin menin vain opiskelemaan sillä asenteella että olen täällä opiskelemassa enkä tekemässä kavereita. Olin sinua hieman vanhempi ja kyseessä oli vieläpä toisen asteen koulutus! Tulin kuitenkin todella hyvin juttuun muiden kanssa ja olihan samalla luokalla minua vanhempia ja samanikäisiä, koska kyseessä on hieman harvinaisempi ala, niin luokallani oli useita ammatinvaihtajia.

Sain sieltä parhaan ystäväni, joka on reilusti nuorempi sekä lisäksi muitakin ystäviä. Mutta pointtini siis on, että et takuulla tule olemaan kurssisi vanhin ja on siellä sinunkin ikäisiäsi.

ELI JALAT VAIN LEVÄLLEEN JA KYRPÄÄ SISUKSIIN, JIIHAAAA!!!!

Yllättävän moni opiskelee sinun ikäisenäsi. Lisäksi on monia ammatinvaihtajia jne.
Mihinkään oppilaiden iltarientoihin ei ole pakko osallistua. Yhteistä puhumista riittää myös niiden opiskelukavereiden kanssa. Ovathan opittavat asiat ainakin osittain yhteisiä.
Sulaudut joukkoon täysin.

Silloin kun itse 25 vuotiaana aloitin ammattikorkean, luulin että kuuluisin siihen varttuneemman puolen porukkaan. Mutta totuus olikin se, että meitä löytyi 18-33 vuotiaita aloittaneista ja keski-ikä oli varmaan se 22. Jokaisensorttista taustaa ja elämäntilannetta löytyi myös, joten ikä ei ole mikään "juttu" siellä. Korkeintaan saatat olla roolimallina nuoremmillesi...

Minä olin vähän hidasoppinen aikoinansa, pääsin kansakoulusta 38 vuotiaana. Olen kyllä kuullut ,että Tasaraha-Arvi niminen kaippari olis nauttinut kansakouluopetusta vielä pitempään...

Fuksiaiset voi tietysti jättää väliin.

Täällä myös vähän iäkkäämpi opiskelija. Aloitan syksyllä TTY.llä opinnot. Minulla takana kylläkin AMK-inssin tutkinto ja nyt jatkan sitten DI:ksi. Olen myös miettinyt miten pärjään nuorempien joukossa... Tavallaan kaikki fuksi jutut kiinnostais, mutta olen sen rilluttelu ajan jo elänyt... Ikää minulla on 27.

Eihän niihin iltarientoihin ole edes pakko mennä. Moni joutuu tekemään töitä rahoittaakseen opintoja, on rahasta vähän tiukkaa, dokaaminen ei kiinnosta tai sitten on jo se oma kulta olemassa, jolloin väkisinkin jättää niitä iltarientoja väliin. On myös niitä, jotka menevät kotipaikkakunnalleen viikonloppuisin, joten hekään eivät viikonloppuisin juokse opiskelijatapahtumissa. Ehkä kuitenkin kannattaa muutamassa tilaisuudessa käydä aluksi, jotta tutustuu paremmin ihmisiin varsinkin, jos on vähän ujompaa ja hiljaisempaa sorttia.

Ei suinkaan kaikki ole yliopistossa 19-v ikäisiä. Miehet ainakin ovat yleensä ainakin sen 20-v kun ovat käyneet intin. Moni ei pääse ekalla eikä tokallakaan kerralla opiskelemaan. LIsäksi on ammatin vaihtajia tai sellaisia, joilla eka ammatti ei ollutkaan kiinnostava, vaan jatkavat opintoja toisella alalla. On myös niitä, jotka eivät löydä oman alansa töitä ja sen vuoksi aloittavat uudet opinnot.

Itse aloitin opinnot 20-v ikäisenä ja suurin osa oli n. 25-v ikäisiä. Myöhemmin opiskelin n. 40-v ikäisenä lisää ja sielläkään en ollut vanhin opiskelija. Yllättävän paljon oli minun kaltaisia ihmisiä, joilla oli lapsia, mutta oli tarvetta lisäopintoihin.

janna3

Mikset mielummin aloittaisi opintosi, kun tiedät mhin alalle haluat. Tee duunia eri aloilla. Pidä välivuotta ja tee lisää duunia. Sitten tee duunia lisää. Se kyllä muodostuu mieleen, mikä on òma`ala. Toiset on valkokauluksia jo syntymästä asti. Toiset tekee sen duunin niiden puolesta. Kokeile eri aloja. Löydät omasi. Opiskelemaan voi mennä myöhemminkin.

Mikäs pakko sun on missään potkuhousu bileissä juosta jos ei kiinnosta. Meet opiskelemaan ja sillä sipuli. Ei se niin monimutkaista ole.

Lähdin opiskelee, kun työpaikallani oli työpaikkkiusaamista. Sitä oli jatkunut useamman vuoden. Sitten sitä ratkottiin isommalla porukalla. Työterveyshoitaja sanoi minulle, että jos en jätä asiaa hijaisuuteen niin vakituista paikkaa ei kovin helposti löydy. Kiusaamista oli työpaikalla ja esim. työpaikan ulkopuolella esim. tuntemattomien toimesta Helsingissä. Ihan ventovieraat tuli höpisee työasioista. Jotenkin se vaan loukkas se kampittaminen työpaikalla ja työpaikan ulkopuolella.
Olen ollut määräaiksena siinä firmassa esim. kesällä. Vakkaripaikat on mennyt suihteilla työpaikan tutuille.

Kysyin opintovapaata, mutta minulle ei annettu sitä. Arvasin heti syyn. Liian moni oli siinä kiusaamissopassa mukana. Sitten kyseinen juttu oli liikaa esillä. Huono tahra niin puhtaaseen yrityksen maineeseen.

Koulussakin oli vuotta vanhemmissa luokalla yksi ex-työpaikan sukulainen. Joinakin kertoja se auko päätä, mutta en jaksanut siitä välittää. Ajattelin miten joku voi laskeutua niin alhaiselle tasolle. " meitä on niin moneen junaan". Sitten yksi kolmikirjasimen yrityksen edustaja "pitäjämäeltä" hyppi seinille. Arvasin heti, että se liittyy ex-työpaikkaan. Siellä jotkut tutun tutttu ex-työpaikassa ja tämä kolmikirjaisimen yrityksen pitäjämäeltä sopineet keskenään. Minua nöyryytettiin siellä luokkahuoneessa niiden toimesta julkisesti.

Olin siis kymmetä vuotta nuorempien luokkakavereitten kanssa opiskelemassa AMK-koulussa. Minusta opiskeluvuodet oli minulle helpotus. Sain hengähtää. Tuloja ei ollut. Asuin kotona. Lämpimän ruuan sain koulusta.

Nyt minulla ei ole syksyllä taas työpaikkaa. Vanhat koulukaverit AMK-koulusta löysyvät työpaikan suurelta osin suhteilla.

En jaksa stressata. Voi olla, että koulu kutsuu taas vuoden päästä. Olen väsynyt olemiseen kotona. Jotain pitäsi keksiä siis löytää jostain se hyvä työpaikka tai mennä uudestaan kouluun. Haluisin varmuuden, että jos menen uuteen kouluun niin minulle löytyisi töitä.

27 mulla mittarissa ja ei kiinnosta pätkääkään mitä muut ihmiset siitä on mieltä, koska minä en biletä tai muutakaan, koulusta meen himaan koneelle nörtteilemään kuten aina, muut menköön sitten bilettämään ym. idioottimaista ja turhaa rahan kuluttamista.

Olen just täyttäny 50 ja ollut yrittäjänä 35 vuotta. Mieli on kuin juuri armeijasta päästyäni 19 vuotiaana. En tiedä haluaisinko tai viitsisinkö alkaa opiskelemaan, mutta tuo bailumeininki olisi aika kivaa:-)))

Kiitos vastanneille! Helpotti kuulla muidenkin tarinoita, vaikka tiesinkin ettei ole mitenkään tosi harvinaista aloittaa opiskeluja tässä iässä.
Minulla on avomies ja urheiluun menee edelleen todella suuri osa vapaa-ajastani, mutta ehkä pitää joihinkin opiskelijajuttuihinkin yrittää ehtiä. Voi olla että yllätyn positiivisesti :) Ja ala tuntuu omalta, joten siitä en koe epävarmuutta.

Ei juhliin ole mikään pakko osallistua, mutta toki silloin parempia ystäviä saat. Koulukavereita saa kyllä siellä koulussakin.

Kun isossa porukassa ollaan niin 21 vuotiaiden joukkoon sulautuu erittäin hyvin kolmekymppinenkin. Minun luokallani oli yli 40-vuotias mies ja ihan hyvin tuokin oli mukana, vaikka juhlat jättikin väliin. Riippuu täysin luokasta ja henkilöstä itsestään miten tulee juttuun. Lapsellista menoa joissakin ryhmissä, mutta joissakin ryhmissä asiallista porukkaa.

En usko, että on pakko mennä fuksiaisiin. En itse mennyt vastaaviin.
Toisaalta kannattaa osallistua tapahtumiin.

Aikoinaan omalla alallani oli monta vanhaa, jopa yli 10 vuotta vanhempaa, osa vaihtoi alaa ja osa halusi hankkia "lisäkoulutusta".

Itse kävin kouluni läpi ok. Nämä jotka vaihtoi alaa käytyään toisen opinnon valmiiksi kävi myös ja menestyi. Joillekin tuli lapsia suurin piirtein lapsi per kesäloma.

Opiskele rauhassa. Käy riennoissa kun siltä tuntuu. Tutustu muutamiin opintokavereihin.

Tsemii Janna vaan .. oon kaltaisesi luonteeltani.. se vaatii paljon luonnetta, mutta ole oma itsesi vaikka kuinka olisi paine tehdä muuta! Se on vain pinnallista liitoa tuo bilettäminen.. Oon iteki iäkkäänä opiskelemassa ja vedän vaan omaa linjaa niinkuin koko elämän olen vetänyt.. kyl se siitä!

Itse olen nyt 20v yliopisto-opiskelija enkä ensimmäisenä vuotena osallistunut yhtään mihinkään hillumisiin tai ryyppäämisiin, koska ne ovat arvomaailmani vastaisia asioita. En edes tutustunut juuri kehenkään alani opiskelijaan. Ja ihan hyvin on mennyt! :) Ei tarvitse olla niin sosiaalinen pärjätäkseen, nykyään nuo koulutusohjelmat on suunniteltu siten.

Olet tyypillinen äärimmäisyysihminen. Joko täytyy eristäytyä tai kännätä joka viikonloppu. Vanha voit olla, mutta ajattelussasi on vielä paljon kehittymisen varaa. Ties vaikka vielä joku päivä löytäisit kultaisen keskitien. Ja usko pois: Se helpottaa elämää.

Jos olet suorittamassa korkeampaa tutkintoa on hyvin mahdollista että siellä on muitakin sinun ikäisiäsi mukana. Niissä kouluissa kun on vain aikuisia opiskelijoita. :D Itse aloitan ammattikoulun uudelleen näin 22 vuotiaana, voin sanoa että kuumottaa ajatus istua kolme vuotta 16- vuotiaiden kanssa!

Vaihdoin alaa 35-vuotiaana ja yli puolet oli minua vanhempia, näin AMK:ssa aikuispuolella, aiemmin korotin tutkintoani vaillle kolmekymppisenä ja sama juttu. Tiedän monta yli 45-vuotiasta jotka vaihtavat alaa, myös ammattikoulupuolella. Itse opiskelen nyt FM ja ikää 40.

Itse oon kans 26v ja nyt päätin 6v opiskelutauon jälkeen hakea AMKkiin nuorisopuolelle ja lykästi niin että pääsin. Alko todella kyllästyttää tuo nykytyö, eikä tulevaisuus sen valoisemmalta siellä näyttäny.

Sitä tuntee ittensä jo vanhaksi kun ei jaksa enää baareissa hillua, joten saa nähdä mitä tuosta opiskelusta tulee ;) Eiköhän seura tee kuitenkin taas kaltaisekseen.

Innolla kuitenkin alotan koulun ja kiva tutustua uusiin ihmisiin, oli sitten nuorempia tai vanhempia!

Mä olen 35v. ja pääsin opiskelemaan sote-alaa nuorisopuolelle :) Lisäksi ala on täysin uusi minulle, uranvaihto siis olisi kyseessä.
Hiukan hirvittää itselläkin, sillä opiskeluajoista on n. reilu 13v....