vieläkin... Ei ole viimeaikoina tullut tänne kirjoteltua, koska on jotenkin niin turta olo, ajatukset ja sanat hukassa. Haluaisin vain kuulua sun elämään, olla se joka sun kanssa saa sen jakaa. Mitä enemmän sun seurassa aikaa vietin, sitä enemmän sitä lisää halusin, haluan edelleen. Mutta kuitenkaan en voi edes toivoa että eroaisit, sillä haluan vain että olet onnellinen, jos olet sitä hänen kanssaan, niin hyvä sitten niin ja toivon teille kaikkea hyvää. Jos kuitenkin olet hänen kanssaan siitä syystä että "muun maailman" mukaan hän sopii sulle paremmin ja on helpompi jäädä kun lähteä, on se väärin. Ymmärrän kyllä jos ajattelet että meidän elämien yhteen sovittaminen olisi hankalaa, mutta ei se mahdotonta olisi. Mulle siinä ei edes olisi mitään ongelmaa, mutta ymmärrän kyllä, että sun kohdalla se olisi isompi haaste ja varmasti pistää mietityttämään. Mutta ihmiset ovat kuitenkin yllättävän sopeutuvia ja vaikka jonkin aikaa olisi vaikeaa, niin kyllä se siitä ajan myötä tasottuisi. No enhän mä tiedä että ajatteletko mua edes enää, ehkä sulla on nyt kaikki hyvin. Mulla ei vaan ole, en pääse tästä ikävästä eroon, enkä ajatuksesta että me kuulutaan yhteen. En voi unohtaa sua ja tiedän että tunteet tulee vielä paljon enemmän pintaan kun taas sattumalta nähdään.
http://www.youtube.com/watch?v=ZzmTFBPMhk8
http://www.youtube.com/watch?v=ZzmTFBPMhk8
Vastaukset 16
Vanhimmat
älä elä harhoissasi. Varattu on varattu, ja sulla ei ole oikeutta edes haaveilla varatusta.
Niinhän se on, ikävä kyllä sydän ei kuuntele järkeä, yritetty on. Mutta kaipa täällä palstalla saa haaveilla, kun jättää irl rauhaan.
alkaa provoilla toisten aamu ihan muilla jutuilla. Ei käy kateeksi ensin mainittuja :)
kuinka pitkään olet kaivannut?
Liian kauan, jotain alkoi jo viime kesänä. Joulukuussa nähtiin ekan kerran kahdestaan..
Piten pitkälle menitte ennen kuin homma loppui?
Ei me menty loppuun asti, jotain pientä vain. Liikaa sekin siinä tilanteessa, mutta kuitenkin liian vähän.
Miksi teidän elämien yhteensovittaminen olisi niin hankalaa?
Ikäero siihen väärään suuntaan, vähän on eri elämänvaiheet menossa, olisi yksi haaste. Ei tosin mua haittaisi, hänestä en tiedä. On muutakin mitä en nyt tähän viiti laittaa.
Miten niin väärään suuntaan? Jos sitä kuitenkin kumpikin on täysi-ikäisiä, niin mitä väliä sillä iällä on?
Joo täysi-ikäsiä ollaan, eikä sillä ikäerolla olekaan mulle mitään väliä, ei sitä hänen seurassa ollessa edes huomaa. Sillä että se on väärään suuntaan tarkotin, että mä nainen olen vanhempi.
Okei eroan nyt heti, menee vaimon kanssa huonosti.
Heh joo, siitä vaan jos siltä tuntuu. Hänellä ei kyllä mitään vaimoa ole.
Ihanko totta :O :P
Minä oon naimisissa ja rakastunut naimisissa olevaan. Tänäänkin olen itkenyt ja surrut saavuttamatonta, rakkautta ja kaipuuta. Sitä, mikä ja joka herättää kauneimman minussa -naisena..
hän tuli elämääni viime kesänä omalta osaltani, hän sai tietää vasta marraskuussa..
tämä rakkaus repii minut palasiksi. Kyllä Se sielua polttava helvetti on maan päällä.. Osa elämää.
Ei tää oo kivaa, ei. Voimia sulle. En tiedä onko tämä helpompaa vai ei näin sinkkuna, tuskin paljon ainakaan. Mutta ei sitä vaan voi valita ketää kohtaan tuntee ja mitä.