Millaisia reunusratkaisuja perennapenkkeihin?

ei haittaa vaikka et kaikkea saisikaan yhtenä kesänä 'valmiiksi'. Koko puutarhan ideahan on se ettei se tule koskaan valmiiksi, vaan on jatkuvan muutoksen tilassa.Reunustat aina silloin kun jotain kivaa keksit ja sopivaa reunakasvia kohdalle sattuu. Sieltä sun täältä kun vähän laittelet niin yht'äkkiä huomaatkin jotta -valmis-.Mulla on suuret, tai oikeastaan valtavat istutusalueet, on tavallaan 'valmis' mutta kuitenkin muuttuu joka vuosi jotenkin ja on jostakin päästä kokoajan kesken.Aina tulee jotain uutta ja kokeiltavaa ja paikat vaihtuu kun on kasvien jakamisen aika.Näin myös on aina uudenlainen näkymä.Riittää kun muutaman kasvin paikkaa vaihtaa, taas on uusi maisema.Tiedän kyllä ihmisiä jotka kerran jotakin istutettuaan ei puutu milläänlailla vaan on sama tilanne vuodesta toiseen.... kasvit kyllä taantuu ja kukinta vähenee.Se on taas heidän tapansa, mulla toiset kujeet.

Minulla luonnonkiveä ja vanhoja tiiliä kohopenkeissä.Mutta jos penkit lähes nurmikon tasalla,reuna kannattaa upottaa,että ruohonleikkurilla voi ajaa niin,että rengas kulkee reunan päällä.Siihen käy tiili,lauta tai pihakiveys kivet vaikkapa.Jossain oli litteää luonnonkiveä upotettuna,mutta se on tosi kallista ,jos joutuu ostamaan.Kaupassa taitaa olla muovista reunustakin,joka tosiaan upotetaan nurmikon ja kukkapenkin väliin.Siitä ei jää paljon näkyviin.

aika hyvä idea... jollei kovin paljon niitä 'tiiliä' tarvitse... laitoitko jotain rautaa vahvikkeeksi vai ihan pelkkää betonia...

Kiitos tähänastisista vinkeistänne, lisääkin saa kertoa hyviä ideoita :)

Mitenkäs sitten se nurmikon reunan kanttaaminen? Oletteko sitä harrastaneet? Sitä joutuu vissiin uusimaan kerran pari kesässä...

minä olen sen jättänyt niitten maan tasalla olevien kivien ansiosta kokonaan hommistani pois.... eli oli sitä kiveä aikoinaan rekkalasti ja riitti reunuksiin jotka nostaa kohopenkiksi ja sitten siihen viereen maantasalle jossa kulkee ruohonleikkurin pyötä. Tuppaa vähän ajan myötä painumaan mutta on helppo nakki oikoa kuntoon.

Kohopenkeissä olen nyhtänyt nurmikkoheinät käsin pari kertaa kesässä n.5-7cm leveydeltä.Alkuaikoina työ meni siinä sivussa,kun kukkapenkkejä kitkin samalla.Nykyään ruoho ei juuri kasvakkaan aivan kiinni reunukseen,ehkä kerran kesässä nyppään jonkun tupsun pois.Mutta ehdottomasti paras,jos tosiaan leikkurin saa kulkemaan reunuksen päältä ja sitten on se korkeampi reuna vielä.Jossain on laitettu hiekkaa reunan ja nurmikon väliin,sekin helpottaa hommaa ja varsinkin luonnonkivien ja epäsäännöllisen mallisen penkin kanssa hyvä ratkaisu.

Osan penkeistä olen eristänyt nurmikosta sepelipoluilla ( alla juurimatto), osan olen jättänyt "villiksi" eli kitkiessä siistin reunat. Jälkimmäinen heikko ratkaisu, pyrkii heinittymään. Toiseksi paras on liuskekivipolku penkin ympäri, mutta ruohonleikkurin kanssa kummassakin ongelmia.
Rinneratkaisussa ehdottomasti paras on ollut turveharkkokohopenkki. Se hoitaa nyt itse itsensä, kun istutin sen täyteen riittävän tiheään perennoja ja harkot ovat kauniisti sammaloituneet. Joskus nyppäisen kastellessa rikkaruohot pois.

Nyt kun olen laajentamassa istutusalueita, on pakko miettiä myös reunaratkaisut, suhteet toisiin penkkeihin ja kulkuväylät. Kesken on ...valmista ei kai tulekaan...koskas puutarha olisi "valmis". Onneksi.
Riippuu talon väristä ja materiaalista millaisia reunusratkaisuja haluaa. Olen itse vähän villin ja vapaan kannalla. Mutta jos tykkää selkeistä geometrisista muodoista, kivi-, tiili-, kestopuurakenteetkin on ihan hyviä.

Tässäpä pari konstia, joita olen kokeillut:

Lapiolla ensin selkeä raja nurmikon ja kukkapenkin väliin. Noin 10-15 cm syvälle, pystysuora reuna. Siihen muovisuikale estämään ruohon juurien kasvu maan kautta penkkiin. Sitten tukevat pajukepit pystyyn ihan muovin viereen, muovi jää piiloon sisäpuolelle, kukkapenkin multa takaisin paikoilleen. Ja sitten varsinainen reuna: Pitkiä pajuja punotaan "koriksi" ympärille. Helpoin punos lienee vuorotellen tikun edestä ja takaa, seuraava kerros juuri toiselta puolelta. Korkeuden voi säätää silmäänsä ja kukkapenkkiinsä sopivaksi siinä punoessa. Pajua tarvitsee tosin yllättävän paljon ja polvet ovat kovilla. Itse tein noin 40cm korkeita ruusuille ja korkeille kukille, jotka muutenkin tarvitsevat tukea.

No sitten toinen reuna, huomattavasti nopeampi. Käsittelemätöntä, noin käden paksuista mäntyä, jotka kasataan "seinäksi" laittamalla päihin molemmille puolille puukepit maahan pystyyn. Parista kolmesta riu'usta alkaa jo korkeutta tulla.

Nämä estävät kukkamullan ja käyttämäni katekompostin leviämisen nurmikon puolelle ja reunaa vasten voi huoleti huitoa trimmerillä heinät pois.

Mahtavaa, kiitos paljon ideoinneista! Tässä hiljalleen omatkin viritykset muhii... saatan ehkä ostaa jopa sen kanttauslapion, joissain kohtaa sille voisi olla tarvetta. Hauskaa loppukesää! Ja todella, puutarha ei ole koskaan valmis :)

Tässä hyviä vinkkejä! https://www.suomela.fi/piha-puutarha/Puutarhanhoito/Reunus-viimeistelee-kukkapenkin-43127