Olen Vantaalla asusteleva 24w poitsu, joka on melkoisen innokas perhosharrastaja. Myyrmäestä olen mm. havainnut Karttaperhosia (yksilöitä talletettu) jotka ovat suht harvinaisia.
Kuinka laajalle Karttaperhonen on nykyisin levinnyt? Samoin näin Häiveperhosen koiraan kerran Myyrmannin takaisilla pelloilla (pakeni haavista).
Liekö ainut havainto Vantaalta?
Noin yleensä olisi kiva löytää muutamia uusia alan harrastajia PK-seudulta. Ns. makrot eli suurperhoset on pop, kiitäjät, kehrääjät, nirkot, siilikkäät, yökköset, mittarit ja päiväperhoset.
Tuskin ketään alan harrastajaa löytyy täältä PK-seudulta noin vain sattumalta.
Myös nimim. Nilla, joka tuntuu aika ötökkätietoiselta, voipi ilmoitella itsestään.
Kuinka laajalle Karttaperhonen on nykyisin levinnyt? Samoin näin Häiveperhosen koiraan kerran Myyrmannin takaisilla pelloilla (pakeni haavista).
Liekö ainut havainto Vantaalta?
Noin yleensä olisi kiva löytää muutamia uusia alan harrastajia PK-seudulta. Ns. makrot eli suurperhoset on pop, kiitäjät, kehrääjät, nirkot, siilikkäät, yökköset, mittarit ja päiväperhoset.
Tuskin ketään alan harrastajaa löytyy täältä PK-seudulta noin vain sattumalta.
Myös nimim. Nilla, joka tuntuu aika ötökkätietoiselta, voipi ilmoitella itsestään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on ollut jo muutaman vuoden etelärannikolla suht tavallinen tuttavuus. Sen kevätpolvihan on sellainen punertava siipien yläpinnaltaan ja syksyn kakkospolvi on melkolailla erinäköinen mustavalkoisine siipien yläpintoineen. Laji leviää pikku hiljaa pohjoisemmas...?
Suomessahan tavataan tiemmä kahta rotua Karttaperhosta. Tämä eteläinen Virosta Suomeen levinnyt, jolla polvet ovat säännöllisesti eriväriset ja sitten pohjois-Karjalassa/itä-Suomessa tavattava, jossa kakkospolven tummat yksilöt ovat tosi harvinaisia.
Häiveperhosta tavataan etelärannikolla jo säännöllisesti. Pohjoisimmat havainnot ovat jo Kainuun korkeudelta, nämä kuitenkin vaeltajia, etelärannikon yksilöt ovat täällä syntyneitä ja kasvaneita.
Jos "piireihin" haluat, niin pistä jäsenhakemus vetämään Suomen perhostutkijoiden seuraan. Hakemuksen löydät linkistä
http://www.perhostutkijainseura.fi
Itse olen jo kauan sitten seurasta eronnut ja aktiivisen keräilyn lopettanut. Keräilen tätänykyä vain digikuvia perhosista. Itseottamia kuvia siis... :)
Niin, siis olen sen edellisen viestin jättäjä.
Mustia yksilöitä ne mun tallettamani Karttaperhoset just olikin, elokuun satoa.
Millaisia erikoisuuksia sinä lienet napannut/ nähnyt, ja missäs päin Suomea vaikutat? Taidat olla vähän vanhempaa ikäpolvea jo, kun ehtinyt harrasteenkin lopettaa... Itselläni parhaimpia on Pääkallokiitäjä (kokoelmissa) Vantaalta ja Isonirkko (kotelona just nyt, Tallinnasta löytyi :)
Voiko Viirukiitäjän toukan tavata Suomesta? (Arvelen nähneeni viime kesänä. Se kylläkin kuoli pirun loispistiäisen takia... ai että inhoan niitä, tapan moisía tavattaessa...)
löysin muutama vuosi sitten Kehä III:n pientareelta autoon osuneen ja pahasti renkaiden alla ruhjoutuneen Pääkallokiitäjän. Kesien lämpeneminen on tuo niitä taas yksittäin Suomeen, vaikka olivat pitkään täysin kateissa.
Enemmän kuin mitään yksittäistä havaintoa arvostan löytämiäni rauhoitettujen lajien elinpiirejä, mm. Kalliosinisiipeä ja Apolloperhosta Espoosta. Niistä kuitenkaan ei sen enempää tällä foorumilla.
Miten muuten voi talveuttaa suolla elävien Hopeatäplien toukkia... Suohopeatäplä, Rämehopeatäplä, munitetut yksilöt? On tarkoitus kasvattaa yksi uros-naaras pari kokoelmiin ja vapauttaa loput mahd. aikuisina takaisin vakiosuolle oikeaan aikaan. Paikoista ei sen enempää tällä foorumilla, suon Hopeatäplät kun ovat aika harvinaisia nykyään.
on mennä sille "vakiosuolle" alkukesästä ja ottaa lennosta kokoelmayksilöt.
Perhosten eri asteiden talvehdituttaminen on melkoista taidetta. Munat nyt on helppo laittaa vaikka muoviputkeen ja sitten parvekkeelle johonkin hyvin suojattuun paikkaan. Ne kestävät pakkastakin yleensä todella hyvin.
Kotelot voi säilöä jääkaappiin tai ulos hyvin suojattuina, kunhan pitää huolen riittävästä kosteudesta, mutta kuitenkin riittävästä kuivuudesta, jotteivat kotelot ala homehtua.
Toukat ovat kaikkein vaikeimpia. Olosuhteiden täytyy olla juuri oikeat, muuten ne kuivuu tai mätänee tai homehtuu tai paleltuu tai alkavat liikkua ennenkuin tarjolla on sapuskaa tai... Suolajit on ehkä vaikeimmat, koska suon kosteus- tai lämpöolosuhteita on todella vaikea luoda keinotekoisesti.
Helpointa ja hermoille ystävällisintä on antaa niiden talvehtia ulkona luonnossa ja yrittää kerätä niitä sitten keväällä toukkina tai aikuisina.
Ehkä perunakellari on paras... Jos ne laittaa ilma-aukolliseen purnukkaan ja vaihtaa kosteita talouspaperista tehtyjä pehmikkeitä kerran kk. Kehrääjien toukkia on muuten tosi helppo talveuttaa, kokemusta on. Päiväperhoset ne vaikeita lienee. Onko nyt liian myöhä vapauttaa ne toukat?
ei ole kuin huonoja kokemuksia toukkien pitämisestä talven yli. En enää edes yritä...
Talvehtivat toukat ovat yleensä pituudeltaan, lajista riippuen muutamasta millistä useaan senttiin. Pienet vapauttaisin minä suosiolla vielä tähänkin aikaan syksyä. Suoraan ravintokasville mielellään aamupäivällä, jolloin toukka ehtii päivän lämmössä löytää itselleen sopivat olinpaikat vaikka talveksi.