Pelkosektio

mä en sitte ymmärrä tämmösiä, ei niitä lapsia ole pakko tehä jos niin pelottaa.!! miten sulla voi olla ees tollasta oikeeta pelkoa jos et ole vielä ees synnyttäny kertaakaan.. kaikilla synnytys menee erillalailla ja sullaki se voi mennä helpomman kautta... mun kaaleen ei vaan mahu tollane että pitää saaha sektio ihan mukavuuden ja "pelon" takia vaikka ei ole ees synnyttäny kertaaaan..!!!

Kuulostaa siltä että pelkäät enemmänkin sitä että alapää venyy kuin itse synnytystä ?

Noh voi ei.. Olen toki huolissani alapäästäni, mutta ihan oikeasti minua pelottaisi
mahdollinen synnytys, jonka vuoksi en mielellään tahdo raskaaksikaan,
koska pelkään että jos synnytys alkaisi ennen suunniteltua sektiota,
minun täytyisi jostakin syystä synnyttää alakautta, jota en tosiaan
tahdo. Tämä koko jutun ajatus vie minulta päivittäin jo paljon
aikaa kun ajattelen asiaa vaikken ole raskaanakaan.. ;(
Toivoin vain vastausta siitä onko jollakin kokemusta
tällaisesta että synnytys käynnistyy ennen sovittua
sektio aikaa? Mitä sitten tapahtuu? jos se alkaa
vaikka viikonloppuna, saako silti sektion?

Ja kyllä, olen nuori nainen, joten minulle myös
seksuaalisuus ja rakastelu avopuolisoni
kanssa on erittäin tärkeää ja toki minua
pelottaa myös mahdolliset repeämät ja
hermojen vahingoittuminen, jolloin
en tuntisi enä seksissä mitään. Seksi
on kuitenkin tärkeä osa elämääni ja
tunnottomuus saisi minut todella
masentumaan ja voisi johtaa
jopa eroon. Minä ainakin pelkään
alateitse synnyttämistä, uskon
sen olevan muidenkin mielessä,
vaikkei siitä paljon puhuta.

Mist sitä tietää vaikka olen syöksysynnyttäjä?
Siksikin pelkään.. ;(

Itsekin pelkäsin alateitse synnytystä toden teolla ennen raskautta ja raskauden aikana. Pelkäsin repeämistä, kipua, mahdollisia lopullisia vaurioita, vauvalle mahdollisesti tulevia vaurioita yms. Kävin pelkopolilla kätilön, lääkärin ja psykologin kanssa juttelemassa muutamia kertoja. Olin täysin kallistunut pelkosektioon, mutta halusin synnytyksen käynnistyvän ensin, josko kumminkin pystyisin synnyttymään alakautta epiduraalin ja muiden puudutteiden avulla. Lääkäri sanoi, että näin voitaisiin tehdä. Olisin voinut siis päättää synnytyksen käynnistyttyä että haluan sektion. Parasta kuitenkin olisi, että päivämäärä sektiolle sovitaan etukäteen, jotta paikalla on varmasti riittävästi henkilökuntaa jne.
Synnytys sitten käynnistyi lapsivesien menolla, sitten tuli vuorokauden kestäneet supistukset, minulle laitettiin lopulta puudutteet ja tuli hetkellinen helpotus, sitten alkoi ponnistaminen, lopulta otettiin imukuppi avuksi ja vauva syntyi maailmaan. Kipu oli melkein koko synnytyksen ajan aivan mieletön, mutta minkäänlaisia vaurioita minulle tai vauvalle ei tullut. Palauduin nopeasti, ja alapää on täysin entisensä. Näin jälkeenpäin ajateltuna en todellakaan kadu, että synnytin alateitse. Vaikka itse synnytyksessä synnytyskipujen kourissa saatoin ajatella toisin. En tiedä olisinko katunut, jos oltaisiin tehty sektio. Palautuminen olisi varmasti ollut paljon hitaampaa. Seuraavan kerran aion myös synnyttää alateitse.
Jos mitenkään mielessäsi on mahdollista synnyttää alateitse, niin kokeile sitä. Paljon todennäköisempää on, että kaikki menee hyvin kuin että jokin menisi pieleen. Alateitse synnyttäminen on molemmille sekä vauvalle että sinulle turvallisempaa ja luonnollisempaa. Pelon väistäminen leikkauksella ei ole niin hyvä vaihtoehto kuin pelon kohtaaminen ja siitä selviytyminen synnyttämällä alakautta.

No alapään venymisen pelon osalta kannattaa muistaa se, että osa venymisestä voi tapahtua jo loppuraskauden aikana- osittain hormonaalista ja osittain vauvan aiheuttamasta paineesta tapahtuvaa. Näinpä sektioitukin äiti voi joutua jumppaamaan lantion alueen lihaksia.

Kova synnytyspelko on syy sektiolle, on alue- ja sairaalakohtaista miten paljon asiasta joudut vääntämään. Välillä pelkosektion hakeminen on suoraviivainen ja helppo prosessi, välillä se on itkuinen ja tuskainen vääntö, jota ei missään määrin voi asiallisena tai raskaanaolevan naisen henkistä hyvinvointia huomioonottavana pitää.

Päätöstä pelkosektiosta ei kuitenkaan yleensä tehdä ennen synnytystapa-arviota joka on n. rv36. Jos raskaudut, kannattaa asiassa lähteä liikkeelle hyvissä ajoin ja valmistautua ennakkoon pelkopolikäynteihin hyvin.

Jos asia oikeasti vaivaa ja on ajankohtainen, kannattaa lukea esimerkiksi "vaadin suunnitellun sektion" blogia tai muita kokemuksia pelkosektion hakemisesta.

Pelkosektion saa suomessa kyllä, vaikka yritettäisikin ensin painostaa alatiesynnytykseen. Ketään ei siihen saa pakottaa, ja vaatimalla sektio kyllä irtoaa.

En kuitenkaan kannata asiaa. Itse sain pelkosektion, josta seurasi komplikaatioita ja PITKÄ paranemisaika, joka vaurioitti suhdetta lapseen. En pystynyt imettämään ym ja koin epäonnistuneeni äitinä. Eniten toivon että olisin vain alateitse synnyttänyt.
Sektiokivut on jotain aivan hirveää, ja leikkauskokemus oli traumaattinen.
Ensi kerralla aivan takuulla haluan yrittää alateitse, ja juttelen pelkopolilla ennemminkin sektion pelosta.:(

Toki joillekin paraneminen on nopeampaa, mutta joskus voi sattua omalle kohdallekin ne paljon puhutut haitat, kuten minulla kävi.

Ällöttävää ja naurettavaa mielestäni tuollainen vinkuminen.

ÄLÄ SITTEN HANKKIUDU RASKAAKSI.

Ja jos se oma alapää on noin tärkeä, niin eipä susta kummoista äitiä tulisikaan. Naurettavaa.

Lapset syntyvät niinkuin ne on aikojen alusta asti syntyneet, alakautta! Tietysti jos on joku oikea hätä tai ongelma, on luonnollista sektio haluta.

Verorahojen haaskausta tuollainen "m' nyt vaan haluan sektion". Ja itsekästä kaiken lisäksi! Sillä monissa sairaaloissa on vain se yksi sali valmiina miehitettynä sektioille. Mitäs sitten, kun tuollainen itsekäs haluaa sen itselleen ja jollakin toisella olisi pian oikea hätä?? Se oikeasti sektiota henkensä uhalla tarvitseva ei saa apua mahd. nopeasti kun sun massu on jo avattu alapääpelkojen takia!

Elä hanki lapsia, säästä rahat ja aika mielenterveyspalveluille.

Olen synnyttänyt 2 lasta alakautta, ja kolmas lapsi suunnitteilla. Minä taas pelkään kuollakseni, että joudun sektioon joko suunnitellusti tai hätänä. Ajatuskin siitä, että vatsanpeitteeni revitään auki, kauhistuttaa.

Urheilen paljon, ja pidän vatsalihaksistani (jotka muuten raskauksien jälkeen olen aika nopeasti saanut kuntoon). Sektiossa vatsalihaksetkin joudutaan leikkaamaan halki. Aivan kamala ajatus. Muutamalle tuttavalleni on tehty sektio, ja kaikilla on vatsa jäänyt pömpöksi sektion jälkeen, mikään treeni ei ole auttanut, vain kirurgin veitsestä on enää apua. Yhdellä on leikkaushaava ommeltu hassusti, iho on jotenkin jäänyt rullalle tikin päälle.

2 alatiesynnytystä, ja minä olen elämäni kunnossa. Tikkejä tuli alakertaan, mutta parannuin nopeasti, ja tunnen olevani lähes entiselläni. Nautin seksistä jopa enemmän kuin ennen, kykenen saamaan nykyään helpommin orgasmeja kuin ennen. Vartalossani ei näy mitään jälkiä, ja ennenkaikkea, vatsaani ei ole viillelty.

"Erittäin hätäisissä tapauksissa". Hmm. Lähes kaikissa hätäsektioissa siis koska on vain yksinkertaisesti nopeampaa.

Minä synnytin suunnitellulla sektiolla reilu kolme vuotta sitten, leikkaushaava on niin siisti ja huomaamaton, ettei nykyinen kumppanini edes huomannut sitä ennen kuin mainitsin asiasta. Ja oli kuitenkin nähnyt minut jo useampaan otteeseen alasti :D
Leikkaus oli nopea, kipulääkettä pyysin sen jälkeen tasan kerran, ei mulla ole mitään pömppömahaa mistä joku tuossa puhui. Kolme päivää sektion jälkeen olin kotona pesemässä lattioita :)
Lapseni on terve, minä paranin nopeasti ja alapääni on ennallaan. Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus.