Päätin laittaa tälle palstalle tämän mutta nyt kerron itsestäni vähän ja siitä miltä minusta tuntuu. Enkä vain jaksaisi enään. Olen ollut 5 vuotta koulukiusattuna. Tämä on tuottanut minulle pahoja mielenterveys ongelmia (omasta mielestä) Päivästä päivään huomaan kuinka hitaasti kello tikittää eteenpäin ja olen masentunut ja todella surullinen ja enkä vain jaksa jatkaa enään eteenpäin....Nämä 5 vuotta olen tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi. Tapasin kerran yhden ihanan ihmisen, hän on nykyään EX tyttöystäväni....Minä rakastin häntä todella paljon. Mutta se päätyi siihen että en kait riittänyt hänelle. Jätin sitten hänet. Mutta sen jälkeen tunsin itseni luuseriksi, huonoksi ihmiseksi. Kokoajan tunsin vain henkistä ahdistusta. Minua masentaa todella paljon. Menen vasta 8lk ja toivoisin välillä että kuolisin pois. Ja tämä ei ole mitään teiniangstia vaan todellista masennusta. En jaksa enään jatkaa, en ole ollut kavereihini yhteydessä. Tuntuu etteivät he välitä minusta :( Ja sitten hyvät oikeat ystäväni asuvat etelässä....Haluan vain sinne. Tämä kesä meni tässä nyt ja kokonaan pieleen. En osaa nauttia mistään. Pääsisin n. 3vk:n päästä kylpylään, mutta en osaa nauttia siitäkään. Enkä mistään. Olen kyllästynyt elämään. Nytkin istun pimeässä huoneessa tietokoneella yksikseni ja ajattelen kuinka pahalta minusta tuntuu. Ja en vain pysty puhumaan melkein kellekkään asioistani....:( Ja on minulla oma nainen. Mutta hänkin asuu tosi kaukana. Ja olisin mennyt hänen luokseen. Mutta hänen äidilleen ei sovi asia. Ja en vain jaksaisi enää. Välillä olen myös uupunut vaikken ole tehnyt mitään sen kummemmin ja väsy iskee päälle päivällä, kun yöllä en saa unta. En vain jaksaisi jatkaa tätä elämäntyyliä. Kaipaan todellista piristystä elämään. Koen itseni mitättömäksi henkilöksi. Aivan niinkuin olisin ilmaa. Kiitos kun jaksoitte lukea jos jaksoitte.....
Masennus nuorena
Nuoripoika14
373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota ihmeessä yhteyttä terveyskeskukseen tai nuorisopolille. Jos sieltä ei aikaa näin kesällä saa, auttavaan puhelimeen, jossa ammatti-ihminen osaa neuvoa elämääsi eteenpäin.
Sitä vaan joskus jää kelaamaan samoja asioita ja tuntuu ettei ulospääsyä ole.
Mene ihmeessä sinne kylpylään ja ota positiivinen mieli ja asennne mukaan.
Ei ota jos ei annakaan. Aina se kuitenkin pimeän huoneen voittaa, vai mitä.
Tuo kiusaaminen jatkuessa noin pitkään on saanut sinut harhaan, että et ole tiään ja minkään arvoinen. Se on tunteissasi sinulle totta, mutta todellisuudessa ei. Pikkuhiljaa yritä elämään poissa huoneesta ja pimeästä. Jokainen "mökkiintyy" tuolla tavalla. Mene ulos, luontoon ja voithan lohdutella ajatuksella, että pääset sitten huoneeseen. Kannattaa hakeutua virikkiden pariin ja laajentaa reviiriään: Kykkä se tuo aivoille ja aistelle uutta.
Jos kirjoittaminen helpottaa, niin jatka sitä vaikka tällä palstalla. Monet kiusatut ovat kuitenkin saaneet lopulta hyvän elämän.
nuoruus on vaikeaa aikaa monille,mie muistan kun mie ekan kerran rakastui ja sit tuli loppu,aivan ku koko maailma ois menny pimeeks,kirjoittelin päiväkirjaa pahaa oloani ja jostain kumman syystä aloin juokseen mettäpoluilla itteni aivan läkähdyksiin,,ehkä juuri se anto mulle uusia voimia kun kunto nousi,nähdä asioita vähän valoisemmin..en tiiä auttasko se sulle mutta ei se ainakaan pahaa tekis juosta ulkona luonnossa,näen usein nuoria yksikseen juoksemassa,ehkä ajatukset vaihtuvat paremmin ja unikin on rasituksen jälkeen levollisempaa..........kokeile sieki jos auttas,ei maksa mitään yrittää.hyvää kesää sulle nuori ystävä