hamaan hautaan saakka.
Turvallinen elämä on ihan hyvä elämä.
Turvallinen elämä on ihan hyvä elämä.
Eiköhän me molemmat eletä
nykyisissä suhteissa
66563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Miksi hänen kanssaan olisi turvatonta?
eikö rakkaus ole turvallista? Miksi Se ei olisi?
Ei se turvatonta varmaan olisikaan, mutta haluaako kumpikaan alkaa rakentaa mitään uutta, en usko.
Jos tietäisi rakkauden olevan ikuista, uskaltaisi luottaa rakkauden voimaan.
Niin.. Vanhassa vara parempi-ko?
ehkä haluaisi, mutta EI uskalla.
niin menee minunkin elämäni, tosin hän Ei ehtinyt moista varmaan minun suhteeni miettimäänkään. Nopeasti kaikki kävi..
"rakkaus syttyy ja sammuu"
häntä kohtaan se vain syttyy.
Mistä sitä voi tietää, onko vanhassa vara parempi, kun ei muusta tiedä.
EI mistään.. Mutta jos on ns. Turvallista ja ok olla ja pitkä suhde takana.. Menneen ja tämän hetken tietää, mutta tulevaisuutta EI. On helppoa luottaa siihen, mikä on sujunut tähänkin Asti.
en tiedä, miksi suuri tunne pelottaa..
Minun suhteestako kysymys?
Sinulla oli useampia suhteita itsellä eikä tämä
huomautus ole muuta kuin toteamus.
En ole enää mustis asiasta aimmin kyllä olin.
Toivon vain että sinulla kaikki hyvin,koska pidän
sinusta.
Olen/olet väärä henkilö, joten en kommentoi viestiäsi tämän enempää.
Näinhän se on ei sitä voi tietää.
Sovinto?
Selvä hyvää jatkoa:)
Niinhän se yleensä menee että jos kaksi suhdetta päällekäin ja eroaa ja aloittaa uutta elämää sen toisen kanssa niin ei se arki sitten olekaan enää kivaa.
yleensä se ihastus/rakastus laimenee ja huomataanki ettei sovitakaan yhteen. Arki kun tulee joka suhteeseen.
Ihmettelen sitä, kun ihmiset aina parjaavat sitä arkea ja sitä, että arki jotenkin latistaisi rakkauden ja tekisi ihmisestä jotenkin mielenkiinnottomamman, tylsemmän ja arkisemman. Ei arki ketään toiseksi muuta vaan ne odotukset siitä mitä me siltä suhteelta ja ihmiseltä odotetaan. Jos toinen ollaan nostettu liian korkealle jalustalle, odotetaan hänen tekevän ihmeitä ja saavan meidät pois arjesta johonkin sadun maailmaan tai pilvilinnoissa aina elämään, niin varmasti petytyään.
Aikuisena sitä osaa jo asettaa asiat tärkeysjärjestykseen varsinkin, jos on jo yksi pitkä liitto tai useampia suhteita takana, niin sitä ei enää odotakaan mitään ihmeitä toiselta vaan alkaa panostamaan itse enemmän siihen suhteen ja elämän onnellisuuteen ja onnistumiseen.
On paljon siis itsestä kiinni miten tuo arki lähtee kulkemaan, odotetaanko vain kuin manulle illallista, että tuo toinen nostaa minut joka päivä arjen yläpuolelle. Parisuhteessa riittää se, että rakastaa ja arvostaa sen toisen rakkautta itseä kohtaan, joka on kaiken kantava voima. Kun rakkaus toista kohtaan hiipuu se ei johdu arjesta vaan siitä, että se toinen ei ole rakastanut sinua vaan itsekkäästi itseään ja sinä tunnet olevasi arvotonta arkista kamaa, jos et koe että sinua rakastetaan tarpeeksi ja ole tärkeä.
Arki tulee kaikkiin suhteisiin, siihenkin, johon "tyytyy", silti se kestää, miksi EI kestäisi Se uusi suhde arkea yhtä hyvin? Elämä lopuillaan on arkea, rakastaa tai ei.. Rakkauden voimissa kaiken kestää paremmin. Rakastukaamme siis itseemme, Se on elämän tärkein suhde :)
"on elomme arkea, on elomme haaveita vain"
Hyvä kirjoitus, arki on arkea, mutta minulle ainakin ihan parasta. Pieni moite taas sovinistisuudestasi: Naisen rakkaus voi hiipua, vaikka mies olisi hulluna tähän.
Ymmärsit väärin ajatukseni. Tarkoitin kumman vaan rakkaus voi hiipua, ei siis pelkästään miehen tai pelkästään naisen.
Rakkaan kanssa on ihan sama miten sitä arkea eletään, kun vaan rakkaus säilyy ja muistetaan sanoin ja teoin näyttää se rakkaus siihen toiseen. Rakkaus ei kuole itsestään, se vaatii hoitamatta jättämisen.
Hillitön halu, intohimo, tunne, että haluaa oppia tuntemaan tuon ihmisen perinpohjin, haluaisi aina olla lähellä, haluaa tehdä hänet onnelliseksi. Mihin nämä tunteet sitten pitäisi painaa?
Nuo tunteet ovat suhteen alkutaipaleella rakastumisen huumassa juuri niitä odotuksia ja halua jakaa elämä toisen kanssa. Kun toista alkaa tuntea paremmin ja huomaa että tässä onkin tavallinen ihminen vikoineen kaikkineen, voi ne tunteetkin hieman realisoitua. Ajan kanssa näin vääjäämättä yleensä käykin. Ei ihminen elä jatkuvasti pilvilinnoissa rakkauden huumassa. Elämä on joskus hyvinkin raadollista niin että sieltä pilvilinnoista voi rojahtaa alas kovalla rytinällä, jos ei ole realistista näkökulmaa elämään. Elämä ei ole intohimoistakaan jatkuvasti, se nyt on vain totuus.
No, tutustu häneen! ota selvää teidän tunteistanne ovatko ne molemminpuolisia ja kestäviä. Eihän se vielä tarkoita mitään, että antaa itselle mahdollisuuden tutkia omia tunteitaan jotain toista kohtaan, johon tuntee voimakasta vetoa. Varsinkaan jos nuo tunteet eivät hellitä ja kestävät vuodesta toiseen, niin silloin kysymyksessä täytyy olla jo syvempi tunne kuin vain ohimenevä ihastuminen.
Miksi kiduttaa itseään, kun asioista voisi ottaa selvänkin. Silloinhan kaikki ainakin voisi jatkua joko ennallaan tai muuttua, kun varmuudella tietää onko nuo tunteet oikeita vai vaan omassa päässä luotua kuvitelmaa.
Lähde ottamaan selvää. Pyydä hänet kanssasi yhteiselle tutkimusmatkalle, niin pääset arvailuista.
Ei mihinkään.
on hirveä tarve ja halu toisen lähelle hellään hellyyteen, intohimoiseen rakkauteen. Se tunne,mikä toisen lähellä on.
anna minun rakastaa sinua, antaa kaiken tämän, mitä sydämessäni tunnen.
ota minut syliisi, lämpöösi.
kaikki olemme vain ihmisiä arjen kaunistuttamassa, värittämässä elämässä.
Joskus on hyvä vain tutustua toiseen ilman paineita suhteen muodostamisesta...kun turha mystisyys toisen ympäriltä katoaa, voi löytää vaikkapa ystävän :)
...tai sitten tunteet vahvistuu ja sitten...en tiedä.
Joidenkin kanssa on arkista alusta asti, huuma, rakkaus ja kiihko ei ole edes syntynyt. Joidenkin kanssa taas voimakkaat tunteet eivät koskaan kuole. SIitä tietää koska on sen oikean kanssa.
Ihan kuin ette tietäisi, rakastatteko vaiko ette? Mitä se rakkaus olikaan? No vähempäänkin saa toki tyytyä, mutta kehottaisin antautumaan syvälliseen pohdiskeluun sitä ennen, hyväksymään suhteen heikkoudet ja elämään sitten niiden kanssa. Ja lopulta elämään spekuloimatta jatkuvasti, onko suhde sinulle tarpeeksi hyvä. Rakkaus on tai ei ole (perkele!). Sille täytyy antautua täysillä tai puhaltaa peli poikki kokonaan. Roikottajat joutuu helvettiin, tosi on!!
Minä rakastan.
olet oikeassa.
huuma on ihanaa, mutta eihän sitä epätodellista oloa kukaan loputtomiin jaksaisikaan :)
No ei minulla ainakaan ole ketään.. Sinkkuna elelen..
t. eräs neiti
Näin hänet (eli erään miehen) tänä aamuna.. Ja äskenkin.. Minun oli tarkoitus antaa hänelle yksi juttu mut en oikein voinut siinä tilanteessa (kun ajattelin et hän olisi tullut siihen heti.. mut niin ei käynyt..). Ehkä hän ymmärtää sen.. Harmittaa kyllä.. Mut jospa minä vien sen hänelle huomenna tai maanantaina (ja mielummin hänelle itselle..).
Ei tänne tämän enempää minulta.. Mielummin kasvotusten juttelen kuin täällä tuntemattomien kanssa.. Mukavaa päivänjatkoa.. :)
Tai tietenkin voisinhan minä sen tänäänkin viedä hänelle.. Mut en tiedä kehtaanko.. Tarkoitan et mitähän ne muut ajattelisi jos taas tulisin sinne. Kun äsken juuri lähdin.. Ehkä se on parempi kun vien sen huomenna tai maanantaina..
Mielipiteeni: itse pitkässä suhteessa oleva (yli kymmenen vuotta ollaan yhdessä jo oltu) 30 vuotias nainen olen. Minulla oli eräs vaihe nuorempana kun minulla oli suhteen ulkopuolinen suhde.
olin rakastunut omaan mieheeni mutta myös tähän toiseen mieheen. En halunnut erota omasta miehestäni koska rakastin häntä mutta mieli teki kokeilla "olisko ruoho vihreämpää aidan toisella puoella"
rakastumisen ensi huuma veti minua niin paljon niihin haavemaailmoihin että kuvittelin että sen toisen miehen kanssa olisi jotenkin upeampaa.
Erosimme oman mieeni kanssa. seurustelin muutaman kuukauden tämän toisen miehen kanssa, kunnes ensi huuma katos ja kaipaus exään/nyksään tuli kovaksi. Palasin alkuperäisen mieheni syliin takasin häntä koipien välissä..
että näin..
ja mitä sitten tapahtui, kun olet taas täällä :) Ihmettelen, että exänyksä otti sinut takaisin. Ilmeisesti haet vieläkin sitä rehevämpää ruohoa. Se toinen ei ilmeisesti kestänyt tätä sinun ailahtelevaa luonnettasi, joka tiirailee jatkuvasti olisiko vielä jossain parempaa. Olet ilmeisesti nyt samassa tilanteessasi taas, puun ja kuoren välissä tunteinesi ;)
no,..ihminen voi ihastua muihinkin, mutta ei ketään jota rakastaa jätä vain sen vuoksi, että haluaa katsoa onko ruoho vihreämpää aidan toiselle puolella...tai no? Ilmeisesti sinä elät tyydyttävässä suhteessa, jossa sinä saat kaiken tarvitsemasi, mutta jotain kuitenkin uupuu.
Itse en koskaan lähtisi vaarantamaan suhdetta, jossa rakastaisin jotakuta vain jonkun häntäheikin lirkuttelun tähden, kyllä se vaatisi totaalisen tunteettomuuden omaani kohtaan, jotta tuollainen olisi mahdollista. Mutta, en tietenkään soimaa sinua vaan ymmärrän, että me ihmiset tehdään virheitä ja niiden kautta opitaan ehkä paljon paremmin arvostamaan sitä mitä meillä on ja olemaan tyytyväisiä siihen mitä meillä jo on.
Älä loukkaannu, en pahalla, enkä moittiakseni...minä nyt vaan olen tälläinen oinas pässi :)
en hae vaan seuraan lapseni touhuja. hän täällä valitettavasti on hölmöillyt. lapset on sellaisia tuossa esimurrosiässä. pelleilee jopa aikuisten kustannuksella ja piti tulla katsomaan ettei lapseni 12 v ja joku aikuinen ole täällä kehitellyt jotain tapaamista. onneks ei ainakaan silmiini yhtään hälyttävältä vaikuttaavaa kirjoitusta löytynyt.
osui silmään tämä teksti ja kolahti omalle kohdalle koska olen 24 vuotiaana nuorena likkana tehnyt saman tempun.kolmenkympin puolella sitä miettii jo että mitäs sitä oikein silloin hölmöili. mutta kun nuorena saanut lapset ja yhden miehen kans vain seurustellut niin 24 v ikäisenä tuli joku omituinen vaihe.
Minun sydämeni itkisi ikuisesti ikävää häntä kohtaan, jos en saisi hänen kanssaan edes selvittää, miten vakavaan meistä olisi. Sydän tietää eikä anna periksi, vaikka järki yrittäisi toimia vastoin sitä. Hänen kanssaan meillä on tässä niin voimakkaat tunteet kyseessä, tiedämme sen molemmat, että taatusti kumpikin haluaa selvittää yhdessä keskustellen että miten tästä eteenpäin.
niinhän se meilläkin alkuun oli. palavat rakkauden tunteet ja hirveä kaipaus ja ikävä sen toisen luokse. Mutta niin se vaan myös katosi ja oma alkuperäinen mies alkoi taas olla se ykkönen tunteissa.
Me naiset tehdään yksi iso virhe liian usein. mennään liikaa tunteilla ja tunteiden vieminä. Järki katoaa täysin. sitten sydän veres lihalla itketään ja pyydetään anteeksi myöhemmin. pahimmassa tapauksessa menettää molemmat miehet ja jääki yksin lehdelle soitteleen.
Mielenkiintoista keskustelua synnytti aloitukseni.
Lottamarin 9.24 kirjoitettu vastaus miellytti. Mitään mistään ei tiedä, jos ei ota selvää.
Loman kynnyksellä toivotan kaikille vastanneille ihanaa kesää! :)
Joo, mutta älä tee mitään minun käskystäni, äläkä ota mitään riskiä minkä seurauksia et ole valmis kantamaan. Minä en ole mikään neuvomaan muita vaan sinun on itse punnittava tilanne tarkkaan. Jos elät nyt hyvässä turvallisessa ja rakkaassa suhteessa, niin en kehoita pettämään, mutta en myöskään jättämään tilaisuutta käyttämättä, tiedä kuitenkin rajasi.
Hyvää ja vastuullista kesää myös sinulle
Ja minun mielestä kannattaisi miettiä tarkkaan myös sitä että mikä on syy siihen että oma kumppani ei kelpaa enää.
Miksi hakee suhteen ulkopuolelta suhdetta tai miksi siihen aikanaan lähti?
Mitkä syyt siihen oli?
Nämä perus selitykset yleensä on:
a) parisuhde lähes seksitön tai sitä on liian vähän tai seksi on tylsää
b) varsinkin naisten syy useinkin saattaa olla parisuhteessa ei saa enää hellyyttä, rakkauden osoituksia, huomioo. Ei tunne olevansa enää rakastettu.
c) muuten huonoa kohtelua parisuhteessa
d) kasvettu erilleen. ei enää mitään yhteistä. on vaan arjen pyöritys, työ, lapset mutta enemmänkin tuntuu että elellään kuin kämppäkaverit.
A, B,D aika klassisia pitkänsuhteen asioita jotka tapahtuu aika pitkälti joka suhteessa jollain muotoa. myöskin siis ehkä siinä mihin olette nyt ensi huumassa hyppäämässä vaaleampunaiet lasit päässä. a,b d kaikki myöskin asioita joita pystyy korjaan omassakin suhteessa jos haluaa. toinen kumppani ei paras ratkaisu.
C kohta on ainoa jossa suosittelen että helvetin nopeasti eroa. kaltoin kohtelu, väkivalta kaikissa muodoissa, sairas mustasukkaisuus jne.. syitä jolloin todella nopeasti irti suhteesta ja uutta kehiin. silloin ei parane jäädä yrittään selvittää asioita.
Sen verran on jo eletteyä elämää takana, että todellakin teen itse omaa elämääni koskevat päätökset ja myös otan vastuun sekä kannan seuraukset, mitä ikinä sitten teenkin.
Kiitos lottamari :)
tuo c, henkinen ja fyysinen kaltoinkohtelu. Mieli nousi kapinaan - ei sellaista tarvitse eikä pidä sietää! - tarkoituksenhakuista "toisen" etsimistä ei ollut, niin vain kävi kun silmät avautui ja huomasi että on olemassa hänenlaisiaan ihmisiä, johon ihastuin.
Mutta mennyttä sekin, hänellä joku muu, eihän se voinutkaan kestää. Toivon silti hänelle hyvää ja itse elelen päivää kerrallaan, enkä haaveile enää kenestäkään.
että menetät liian paljon jos nykyisestä suhteestasi joudut eromaan? Tulee monta ongelmaa, se taloudellinenkin puoli koskettaa liikaa sinun kukkaroasi.
MIKSI OLET kuitenkin hakeutunut tilanteeseen mistä nyt haluat eroon? Tietoisesti olet nettisuhdetta rakentanut, et ole sattumanjohdattelemana joutunut mihinkään uuden tulevaisuuden rakentamiseen, tarkoitushakuista kaikki on VARMASTI OLLUT! Ei kukaan VAHINGOSSA mene asioissaan siihen pisteeseen, että toinen osapuoli alkaa vaatia tapaamisia ja muutakin kuin netin palstalla olevia rakkauden tunnustuksia.
Pitäkää mielessä, että tämä mitä täältäkin on luettavissa, ei kenties ole niin yksiselitteista joillekkin. Ei pidä alottaa mitään flirttailua jos pelkää seurausten johtavan live-elämän katastrofiin, joten itsehillintää vaaditaan. Miehethän sen flirttailun loppupeleissä täällä alotaa, ja lauma naisia on peesaamassa.
Ei hevonen yksin tallissa potki.
niinkuin itsellesi ja muille on parhaaksi. Minulle parasta on sitten jatkaa elämäntaivalta yksin.
Hyvää jatkoa!
ei se ruoho ole vihreämpää siellä aidan takana....
sama arki tulle vastaan aina sen ensi huuman jälkeen
rakkaus on tahdon asia, on opittava ja luvattava ja tahdottava rakastaa sitä puolisoaan joka hemmetin päivä, sitä se rakkaus on !!!
välillä menee huonosti, välillä hyvin, se on elämää.
Arki tulee, mutta ei samanlaisena. Joskus muuttuu paremmaksi tai sitten ei. Itsestä on paljon kiinni.
Kuulutko siihen joukkoon, joka sallii henkisen velttouden tekemättä mitään oman itsensä parantamiseksi? Siitä harva puoliso tykkää. Menee kitkutteluksi koko parisuhde.
Rakkaus ei ole tahdon asia. Voi mennä yhteen jonkun kanssa ja päättää rakastua tähän ajan kuluessa koska ei haluta olla yksin. Ajan kuluessa syntyy luottamusta, kiintymystä ja arvostusta, jonkinsorttista lähimmäisen rakkauttakin. Mutta ei sitä oikeaa, palavaa, intohimoista rakkautta, jota tunnemme sitä kohtaan jota aidosti rakastamme. Rakkautta ei voi lopettaa päätöksellä eikä sitä voi synnyttää päättämällä. Sitä joko on tai ei.
kuule, se intohimo on aina alussa mutta aikaan myöten välillä laimenee, välillä taas nousee
rakkaus on nimenomaan tahdon asia !!
opit sen vielä kantapään kautta niinkuin minäkin
rakastun häneen aina uudestaan ja uudestaan
hän on mun ja pysyy, ollut jo yli 25v, joten tiedän mistä puhun
Miksi oot täällä?
Ei pidä paikkaansa. Olen myös elämää nähnyt ja kokenut. Jos olet rakastunut palavasti suhteen alussa, tottakai se rakkaus jossain luuraa vaikkei aina yhtä voimakkaana. Toki se rakkaus voi loppuakin vaikka muuta päättäisi. Mutta jos et ole koskaan oikeasti rakastanut, vaan mennyt jonkun kanssa yhteen koska joku pitää olla, ja päättänyt rakastua tähän ihmiseen, ei se kuule onnistu.
Sitä paitsi, arki ei aina tule jokaiseen suhteeseen tylsänä. Arki voi olla rakkaan ihmisen kanssa kiehtova, mielenkiintoinen seikkailu. Ja toisen kanssa tylsää tapoihin pinttynyttä tallaamista. Kaiken taustalla on rakkaus toiseen, joka on jo suhteen alussa ollut voimakas.
Mä olen kylläli eronnut nainen...
yksin kuin, sitä turvallista elämää,,
pettäjät etsii oikeutusta teoilleen!!!! selityksiä ja selityksiä. väärin se on vaikka olis kuin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin rakastunu
yksin, en puhunut pettämisestä, vaan mielluummin olen yksin kuin, niinsanotussa turvallisessa elämässä, sinäkin luulet, että pariskunnilla on kaikki hyvin, jos mies osaa esittää erinoamaista ja silloinhan se nainen on itse piru, mutta et sinä tiedä minkälainen hän on kotona sille vaimollensa, vaikka ihmisillä antanut erittäin hyvän kuvan itsestään, silloin yleensä vika aina naisessa, joka ei osaa esittää, niinkuin mies osaa.
en sanonut tätä sulle vaan tässä ketjussa niille jotka kannustaa täällä toisia pettämään. motiivi todennäköisesti se että itselle tulisi hyvä mieli. saa tavallaan "rikoskumppanin" ja oikeutuksen omalle toiminnalleen. "kaikki muutkin niin miksen minäkin" asenteella.
no, mikäs sulla on vialla? Jos noin ahdistaa, niin kannattaa jättää tääkin palsta väliin. Jokainen tehköön tässä maailmassa omat valintansa, se ei kuulu sulle pätkän vertaa.
anteeksi.
Entäs huonossa suhteessa kituuttaminen, miehen mielivallan alla?
Ero silloin parempi, jos ei toinen ole sitä mitä pitää.
No kuuluuko sulle se pätkän vertaa että joku toinen voikin tuomita sinun tapasi pettää????????? halooo!!! herää tähän elämään
tuollaiset vanhat luuskat voisi tarjoilla pyllyäää rahasta niin tienais samalla edes.
ehdottomasti mieluummin yksin kuin tylsässä, tutussa suhteessa jossa ei ole enää rakkautta eikä halua olla toisen kanssa.
Samaa mieltä :)
Onhan turvallinen turvallista, mutta elämää ei etukäteen käsikirjoiteta!
Dghk :) :o
Oikea rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Olit sä varattu tai ei. se on tähtiin kirjoitettu. Jokaiselle meille on määrätty oma polku jota seuraamme halusimme tai emme.
...ja paskan marjat...vai tähtiin kirjoitettu....
kyllähän jokainen ihan itse ne valinnat tekee
vääristä valinnoista ei voi tähtiä syyttää...
jokainen on oman onnensa seppä... toiset pilaavat "oman elämänsä" ihan itse
Tosi moni pilaa,hyvänkin suhteen,kokeilemalla aina,jospa löytyis parempaa.Useesti käy,vaan et takkiin tuli ja suht hyvä ystäväkin on jo tietoinen toilailuistais ja ettii järkevämmän ja uskollisen kumppanin.Jälleen ruikutat yksin?
minä ainaskin aion ja otankin suunnan asumaan yksin, sillä ei tästä elämästä tule enään mitään, meillä kahdella ei ole mitään yhteistä enään, silloin parempi kun molemmat asuvat erillään ja saavat oman tilansa, ei tarvitse toista ajatella, kun asuu yksin,,
Ap rakastaa salarakastaan, mutta enemmän helppoa tuttua elämäänsä.
Täysin vellihousu naisten silmissä.
Itse tuhlasin 17 vuotta väärän ihmisen kanssa. En tarkoita että se aivan kamalaa olisi ollut, mutta emme olleet sielunkumppaneitakaan. Turvallista, mutta se jokin tuntui puuttuvan. Jo pitkään oli tunne, että eräs toinen olisi minulle sopivampi, mutta kesti kauan ennenkuin uskalsin tulla sinuiksi sen kanssa. Jossain vaiheessa ymmärsimme erota, vaikkei se helppoa ollut. Nyt vietän elämäni loppuvuodet ihmisen kanssa, joka tuntuu kaikin puolin oikealta minulle. Ja arki on jo tullut meidänkin suhteeseemme, mutta ei se meitä hidasta.
Pettämiseenkin tarvitaan useampi osapuoli. Vika ei yksin ole pettäjän tai salarakkaan vaan myös pettäjän kumppanin.
Pettäjän Kumppani voi olla kylmä eikä ole aikoihin antanut hellyyttä taikka huomiota.. Ei osoita millään tavalla välittävänsä toisesta. Sitten jonain kauniina päivänä pettäjä tapaa yllättäen jonkun jolta saa kaiken sen mitä ei kumppaniltaan saa. Siinä vaiheessa ei välitetä mihin uusi suhde kantaa kun vanhasta suhteestakaan ei saa mitään irti.
Parempi jäädä yksin kuin elää huonossa suhteessa