Vanhoillislestadiolaisuudessa tuntuu olevan epäuskoinen esim. tuhlaajapoika- vertauksen tuhlaajapoika, joka synnintuntoon tultuaan päätti palata Isän luo ja pyytää häneltä anteeksi ja Isän kaukaa jo pojan nähdessään armahti tämän ja antoi anteeksi ja hyväksyi jälleen omaksi pojakseen. Tällainen armahdettu poika on vanhoillislestadiolaisuudessa epäuskoinen.
mutta:
Uskovainen on vasta tällainen poika, jonka Isän palvelijat ovat Isän lisäksi armahtaneet ja antaneet synnit anteeksi ja pukeneet puhtaat vaatteet ylle ja antaneet sormuksen.
mutta:
Uskovainen on vasta tällainen poika, jonka Isän palvelijat ovat Isän lisäksi armahtaneet ja antaneet synnit anteeksi ja pukeneet puhtaat vaatteet ylle ja antaneet sormuksen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hyvä homma. Onko sinulla muita mieltä painavia ajatuksia ns. mielen päällä? Jos ei, niin mielesi vapautuu välittömästi sen jälkeen kun pääset irti tuosta ainoasta askarruttavasta ongelmastasi.
Hyvin kuvattu ero!
Koko lestadiolaisuus on epäuskoinen/ tietämätön mm tuhlaajapoika vertauksen pojan paluun syystä.
Missään ei tule esille, että poika tulee synnin tuntoon? Ei missään, Hänelle tulee vain nälkä ja tietää, että isän luona on ruokaa.
Luuk. 15; 17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
Hän tiesi että olisi VIISAAMPAA palata kotiin.
Toinen harha. Poika ei osittanut katumistaan, ennekuin ISÄ KERTOI OMAN ODOTUKSENSA.
>>>Uskovainen on vasta tällainen poika, jonka Isän palvelijat ovat Isän lisäksi armahtaneet ja antaneet synnit anteeksi ja pukeneet puhtaat vaatteet ylle ja antaneet sormuksen. ** Missään ei ilmene, että muut olisivat hyväksyneet pojan, kyläläiset olisivat jopa tappaneet Hänet, ellei Isä olisi antanut sinettisormusta ja synnin anteeksi antamisesta koko luku ei mainitse mitään.
On teillä harha opit?
Kes.
Kysyinkö sinulta harhaoppiselta jotakin?
Oletko sinä ollut missään vaiheessa elämääsi edes hetkellisesti synnintunnossa? Yleensä te paatuneetkin jossain vaiheessa elämää saatte mahdollisuuden, mutta saitko sinä sitä ainoatakaan mahdollisuutta?
Kesitas on hengellisesti umpisokea ja muutoinkin käyttäytymisestään päätellen tyhmä ihminen.
Keneltä kysyt?
Tuolta seonneelta Pastoriltamme joka huitoo ja mulkoilee.
Missä huitoo?
Itse huidot, etkä pysty vastaamaan asiaan mitään, epäuskoinen lestapelle.
Missä oli väärässä?
Kuulemma aina mulkoilet ja huudat ja sekoilet harhassa. Olen itsekin kerran törmännyt myös, vaikutat hullulta. Ja toisaalta kukaan terve vapaakirkkolainen ei kesken kaiken ala puskista kyseleen. Häpeätahra koko kirkkokunnallemme.
Seuraava jae:
Luuk. 15:18
18 Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs
Minusta tässä synnintunto tulee esille jo pojan ajatuksessa, ennenkuin hän tapaa isänsä.
Taas tullaan tähän tuhlaajapoikaan.
Siitä taitaa olla vanhoillislestaiolaisten uhteinen käsitys että Jumla tulee ulos valtakunnastaan eli kotoaan vastaan. Siitäkin, että tuhlaajapoika tuntee tehneensä väärin ja haluaa palata. Sitten alkaakin se keskustelu siitä kuka antaa synnit anteeksi. Tässä tarinassa ei mielestäni keskustella muusta kuin Jumalan anteeksiantamuksesta.
Tarinassa on mielestäni muutoin outoja ristiriitoja.
Poika ja perillinen, silloin kun ei ole kyse Kristuksesta vaan lapsesta, on nimittäin vapaan vaimon lapsi. Hänet mainitaan perilliseksi. Jos palvelijat olisivat samassa asemassa eli Jumalan lapsia, miksi poika pitäisi heidän asemaansa alhaisempana kuin perillisen asemaa. Poika katsoo olevansa syntinen eikä kelpaavansa pojaksi ja perilliseksi. Poika sanoo katumuksensa keskellä näin:
17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.'
eihän siinä ole mitään tolkkua, että jos palvelijat ovat uskovaisia, että poika sanoisi sen viimeisen jakeen mukaan 18-19 ..."Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.
Yksikään vl ei vielä ole minulle selittänyt tätä ristiriitaa niin, että siinä olisi mitään tolkkua.
Poikaa ei ole armahdettu mutta palvelijoiden joukkoon hän kuitenkin sopisi ilman että tulisi pojaksi eli perilliseksi.
Perinteinen luterilainen tulkinta tästä on että Taivaan Isä antaa katuvalle syntiselle synnit anteeksi. Hänestä tulee vanhurskas. Palvelijoilla ei luteilaisen kirkon tulkinnassa ole tässä mitään roolia ja minusta se tekstin perusteella niin.
Minusta tarinasta vl painotuksella kerrottuna poistuu paljon syvälle meneviä elementtejä. Sellasia kuten Jumalan toiminta valtakuntansa ulkopuolella, että hän tulee vastaan sinne ulos asti kuulemaan (siis lestadiolaisen jumalan valtakunnan ulkopuolelle vaikuttamaan synnintunnon). Että hänellä on se ennaltatietämys mikä Jumalalla on ollut aikojan alusta asti. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. "
Minulle tuhlaajapoika-vertaus on läheinen. Parannuksen voi sitten tehdä sen Corneliuksen kaavan mukaan, mutta tuhlaajapoikavertauksessa on "taivaallinen" osuus tästä kertomuksesta. Sama mikä on Isä meidän rukouksessa.
"anna meille meidän syntimme anteeksi .. Sillä sinun on valtakunta
ja voima ...
Mutta minulle on kuitenkin niin, että tämän voiman edessä on sanat
Sillä sinun on valtakunta
ja voima
ja vielä
Jumalan voima
1. Kor. 4:20
sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.
Vertauksessa on tarkasti ottaen kahdenlaisia palvelijoita. Isä kutsuu palvelijat, jotka pukevat nuoremman pojan, laittavat sormuksen sormeen ja kengät jalkaan. Nämä ovat Isän tahdon mukaisia palvelijoita. Lapseksi synnytään, mutta kun olemme Jumalan valtakunnassa, olemme toistemme kanssapalvelijoita, ja meidän tehtävämme on "palvella" eli neuvoa, opettaa ja lohduttaa Pyhän Hengen avulla ja johdatuksella.
Myöhemmin, kun vanhempi poika tulee pellolta, Hän kutsuu yhden palvelijoistaan luokseen ja kysyy mitä kotona oikein tapahtuu. Palvelija kertoo hänelle, mistä on kyse. Tässä on kysymys mustasukkaisuuden, ahneuden ja katkeruuden herättämisestä vanhemmassa veljessä. Kaikki varmasti ymmärrämme, ettei ole Jumalan tahdon mukaista ryhtyä kaikin voimin kadehtimaan toista.
Itse ajattelen tämän juutalaiseksi opiksi, jonka juuria on kasvanut myös herätysliikkeisiin. Näin siksi, että niissäkin ajatellaan juuri pellolla olemisen, sekä ainakin näennäisesti nöyränä ja vaatimattomana pysymisen riittävän pelastumiseen, kunhan emme vain paljasta pahaa sisintämme. Juutalainen ajattelutapa kasvattaa meitä siihen suuntaan, että voisimme elämällämme pyhittää itsemme. Mutta se on vain ulospäin näkyvä mitätön kuori, joka murtuu, kun koemme vanhemman veljen tapaan vääryyttä, jota emme mielestämme ansaitse.
Anteeksiannosta ajattelen minäkin niin, että Isä antaa anteeksi, Poikansa uhrin kautta. Vertauksessa Poika on teurastettu syöttövasikka, joka on uhrattu tuhlaajapojan (ja uskon myös, että vanhemman veljen) syntien vuoksi. "Isä meidän....Anna meille meidän syntimme anteeksi". Näinhän me rukoilemme isämeidän-rukouksessa.
Me annamme toisillemme anteeksi niitä sadan denaarin velkoja, jos kykenemme. Mutta vain Isä voi antaa anteeksi kymmenentuhannen leiviskän velan.
Synnintuntoon tullut ei missään tapauksessa ole epäuskoinen. Epäuskoiselle tyypillistä on täydellinen välinpitämättömyys Jumalan sanasta ja paatumus omista synneistään.
Onhan se raaka temppu tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa, pyytää perintöä perinnönjättäjän eläessä. Ei täällä Suomessakaan hyvällä katsottaisi sellaista
henkilöä joka tulee pyytämällä pyytämään perinnönjakoa vanhempiensa vielä
eläessä. Johan siinä sisaruksetkin järkyttyisivät kun jätkä haluaa ryypätä ja
huorata perintönsä etukäteen.
"Ei täällä Suomessakaan hyvällä katsottaisi sellaista
henkilöä joka tulee pyytämällä pyytämään perinnönjakoa vanhempiensa vielä
eläessä. Johan siinä sisaruksetkin järkyttyisivät kun jätkä haluaa ryypätä ja
huorata perintönsä etukäteen. "
Onhan se ennakkoperintö -menettely suomessakin olemassa kaikkine myöhempine riitoineen, mutta taitaa mennä tämän tarinan ulkopuolelle.
Tuo perinnön vaatiminen on kulttuurissamme (juutalainen) niin tabu, ettei siitä puhuta koskaan eikä siitä ole mitään kirjallista ohjetta. Sitä ei vaan saa tapahtua.
Jeesus puhui juutalaisille, tämän tajuaville ja siksi juuri Isä meni Häntä vastaan, koska kaupunkilaiset/ kyläläiset olisivat sata varmasti tappaneet hänet.
Hänet pelasti se sinettisormus.
Sen ajan kulttuuri ei tuntenut Israelissa mitään ennakkoperintöä, eikä asia ole siitä muuttunut.
Kes.
Etsivä-xx kirjoitti:"" Palvelijoilla ei luteilaisen kirkon tulkinnassa ole tässä mitään roolia ja minusta se tekstin perusteella niin.""
Juuri tämän takia kirjoitin vähän niinkuin provosoiden, että tämä tulee julki niinkuin etsivä-xx kirjoitti. Kiitos sinulle siitä!
Luulisi teidän ymmärtävän kyseessä olevan tarinan.
Ei sellainen ole ymmärtänyt aikoihin enää mitään. Aivopesty pää jossa seisoo lasisilmät.
Sehän menee heti lukkoon, kun näkee urkujen tekijän tutun joka mulkoilee ja huitoo kun kerroin Siunusta.
Jes