Ongelma terapeutin kanssa

Hei mulla vähän vastaavanlaisia kokemuksia. Kävin useamman vuoden samalla terapeutilla ja sen koin kans hankalaksi kun terapeutti peru jatkuvasti aikoja. Kerran sitte kysyin, että miksi tulee peruuntumisia vähän väliä ja kysyin sitte suoraa, että onko sulla joku vakava tauti,niin terapeuti vastas vaan, että ei vakava mutta vaikea-eikä puhunu sitten sen enempää.. enkä tietenkää enempää kyselly, sanoin vaan terapeutille, että mua harmittaa nämä viimehetken peruutukset, kun niitä on ollu niin paljon.Sitten kerran terapeutti soitti viikonloppuna! mulle kotia ja ihmettelin, että miten hän viikonloppuna soittelee- siinä aikamme juteltuamme huomasin, että terapeutti oli aivan humalassa. Koko ajan vaan jutteli kuin hyvä hoitosuhde meillä on ja jottain muuta sekavaa ja kovasti pyyteli anteeksi kun soittaa vl . Terapia suhde loppu tietenki siihen puheluun.Eikä terapeutti halunnu jutella asiasta jälkeenpäin vaikka oisin halunnu.Mulla kyllä meni luotto ja romahdin täysin ja jouduin sitte melko pian osastohoitoon tämän asian takia. Nyt kaikesta on jo kulunu muutava vuosi ja olen päässy asian yli ja voin kohtalaisesti, välillä huonosti ja välillä hyvin.

Minulla ei pää kestäisi tuollaista ollenkaan.. Kävin yhdessä vaiheessa terapeutilla, jonka touhu oli jotenkin epämääräistä. Olin vasta aloittamassa hänellä ja työni vuoksi olin varmistanut jo etukäteen tietyn kellonajan, joka minulle sopisi, ja myös varsinaisen terapian aloitusajankohta oli sovittu.

Testikäynneillä terapeutti tuli kerran tunnin myöhemmin kuin oli sovittu ja väitti, että olin ymmärtänyt tapaamisajan väärin, vaikka olimme sopineet saman ajankohdan kuin edeltävällä viikolla. Seuraavalla kerralla hän tuli puoli tuntia myöhässä ja sanoi auton hajonneen. Kaiken lisäksi hän oli ärtynyt, kun varmistelin, että alussa puhuttu kellonaika tulevaisuudessa varmasti sopii ja mutisi että kai se sitten on pakko laittaa sopimaan. Aloitusajankohtaa hän siirsi koko ajan eteenpäin, kunnes - onneksi - sain toiselta terapeutilta viestin, että hänelle järjestely sopisi. Pääsin eroon tästä ihme sekoilijasta.

Minulle ja hajonneille hermoilleni on todella tärkeää, että asiat sujuvat sovitusti. Jos itse on luotettava, on myös oikeutettu edellyttämään sitä muilta.

No onpa teilläkin ollut kokemukset terapeuteista... Kaipa munkin kannattaa vaan ruveta etsimään toista terapeuttia, kun jo terapian alussa on näin vaikeaa. Terapeutin löytäminen oli vaan niin pitkä prosessi, että en siihen uudestaan oikein jaksaisi lähteä. Toivottavasti te olette löytäneet kokemuksienne jälkeen paremmat terapeutit!

Käytiin perheterapias noin 15x. Kerrattiin tapahtumia ja niiden muistaminen sai puolison kiivastumaan usein. Terapeutti vaa naureskeli siinä vahingonilosena ja sano et soittaa poliisin jos HÄNEEN kosketaan. Täysin hyödytöntä "terapiaa". Lopulta sanoin ettei tästä mutään hyötyä ole vaan päinvasyoin joten tämä loppu ny. Siihen terapeutti et teidän pitää vaan erota einää muuta vaihtoehtoa. Kiitos ja hyvästi sanoin. Apua kun puti saadamuka. No soitin viel kerran joskus perään ja pyysin todistustusta että ollaan jo käyty perhetetapiassa niin sanoivat että sr terapeutti pitkällä sairaslomalla. Minusta aiheellista

Mun terapeutti kieltäytyi perhetapaamisesta, koska se kuulemma pilaisi terapiasuhteen. Terapiassa puhuttiin kuitenkin niistä perheen kommunikaatiovaikeuksista useita vuosia. Olisiko lyhyempi jakso perheterapeutin luona tai ratkaisukeskeinen valmennus ollut sopivampaa siihenkin tilanteeseen. Mieluummin jatkettiin vuosia kuntoutusterapiaa siten, että makasin muut ajat sängyssä, koska ikävät lapsuusasiat pyöri mielessä koko ajan. Multa meni monta hyvää työvuotta ohi, koska sain tehotonta hoitoa ja terapiaa, joka vaan pahensi ongelmia.

Samasta syystä (terapiasuhde menee piloille) terapeutti ei suostunut mun kuntoutuksen suunnitteluryhmäänkään osallistumaan. Olin niin nuori ja masentunut etten edes osannut kyseenalaistaa sitä. Onhan se nyt outoa, että terapeutti antaa kuntoutusta, mutta ei suostu osallistumaan työryhmään, jossa arvioitaisiin potilaan kokonaistilannetta ja kuntoutuksen tarvetta. Musta tällaista terapiaa ei yhteiskunnan kuulu rahoittaa.

Mä en muutenkaan ymmärrä sitä, kun ihmiset puhuu miten terapiaan on hankalaa päästä. Miten niin hankalaa, siihenhän on subjektiivinen oikeus kaikilla. Jos on mielenterveyspiireissä viettänyt aikaa, niin varmasti tietää, että nimenomaan ensin tarjotaan keskustelua ja vasta sen jälkeen lääkitystä. En tiedä, miten joku pääsee tai on päässyt suoraan erikoislääkärille julkisella puolella. Eli kaikki menee juuri päin vastoin kuin mitä julkisessa keskustelussa kerrotaan. Vaikka mainitsemani keskustelu ei olisi virallisesti terapiaa, jossa pätee terapiasopimukset, niin usein näissä keskusteluissa toisena osapuolena on keskusteluhoitoon koulutuksen saanut hoitaja tai psykologi.

Jos joku esim. mielenterveyskahvilassa tapaamani ihmisistä ei ole ns. viralliseen terapiaan päässyt on se johtunut siitä, että henkilö on liian huonossa kunnossa, ettei pysty hakemaan apua tai henkilöllä ei ole varaa maksaa terapian ensikäyntejä. Lisäksi terapia vaatii rahaa, ja omavastuuosuudet kuukaudessa saattavat nousta moneen sataan euroon. Se on liikaa, jos saa kansaneläkettä ja bruttotulot on n.800 euroa (joista on maksettava vuokrat yms.). Jos terapian saatavuutta halutaan parantaa, pitää keskittyä näihin ongelmiin ei siihen, että työelämässä olevien Kela-terapiaan pääsyä helpotetaan (heillä on itselläkin varaa kustantaa oma terapiansa ja lisäksi heillä on työterveyshuollon palvelut käytettävissään).