Kuvittelin olleeni tarkistin kanssa. Sai oloni todella huonoksi. En ole hänen jälkeen pystynyt syömään, nukkumaan. Kaikki täsmää. Mutta nyt iski pelko että olen itse narsisti:( Minun on aina ollut suht helppo saada mitä haluan/manipuloida. Toisaalta en ole läheinen juuri kenenkään kanssa. Ystäviä ei paljon ole. Kauhea kontrolloimisen tarve jota en aina tiedosta. Paha ja tyhjä olo. Olen tyhjä ihminen joka imee vaikutteita muilta. "narsisti" jota tapailin syytti minua pahasta olostaan. En osaa tai jaksa huolehtia raha-asioistani. Elämänhallinta muutenkin hukassa. Ajattelin olevani läheisriippuvainen. Mutta entä jos olenkin narsisti? En jaksa elää jos tämä ei ole korjattavissa:( Exä vaihtoi puhelinnumeronsa takiani. Jos meitä olikin kaksi narsistia. Hän petti minua kyllä. Mutta olen itsekin ennen pettänyt. Olen hirveä ihminen!
kriisi. kuvittelin olleeni narsistin kanssa. Itse narsisti?
fghjklöääöljhhgg
9288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täsmennähän tilannetta hieman, avaa noita aloitusjuttuja lisää:
- kuinka manipuloit ja mitä sillä tavoittelet?
- miksi sinulla ei ole läheisiä, mihin suhteet ovat kaatuneet?
- kuinka kontrollisi ilmenee, keihin ja miksi suuntaat sen?
- mistä tyhjyyden tunne yleensä tulee (älä sekoita tätä pahan olon tunteeseen)?
- onko raha-asiat aina olleet rempallaan? Miten olet pärjännyt?
- oletko pettänyt useita kumppaneitasi? Miksi olet pettänyt?
Kiitos ihana kun jaksat auttaa! Manipulointi lähinnä pienissä asioissa. Välisen seuran ja yhteydenpidon niihin ja silloin kun voin hyötyä. Mennä yhdessä johonkin, tavata uusia ihmisiä. Mutta kaverisuhteet eivät pysy, ylläpito on mielestäni raskasta ja ehkä olen joskus raskasta seuraakin. Kontrolli tulee sitten kun seurustelen ja välitän todella. Itsetunto on huono, enkä luota että henkilö pysyy siinä jos en kontrolloi. Vaikka periaatteessa teidänkin olevani mukava välittävä ja hauska, en vaan osaa avautua. Siitä sitten tulee tyhjyys ja paha olo. En tosiaan osaa niitä erottaa. Raha-asiat on aina yksinollessani olleet rempallaan. Pitkässä suhteessa ei. Suhteessa on muutenkin parempi hallinta kaikkeen. En ole pettänyt kuin yhdessä suhteessa, mutta se oli todella väärin. Suhteissa tulee muuten kyllä helposti kyllästyminen - tavallaan. Aina pitäisi olla jotain parempaa. Eikä muutenkaan jaksa olla paikallaan.
- Hylätyksi tulemisen pelko?
- Ajatteletko jatkuvasti tai usein huomista, tulevaisuutta tai jotakin muuta aikaa ja paikkaa jolloin kaikki on paremmin?
- Pitkäjännittyneisyyden puute?
- Itsen korostaminen tai menestyminen jollakin alueella, jossa olet hyvä?
Aloituksessa puhut pelostasi olevasi narsisti. Kysy itseltäsi, onko pahempi asia jos olet narsisti vai onko pahempi myötävaikuttaa kaltoinkohtelun syntyminen itseen ja toiseen, josta on haittaa?
Kun kohtaat itseäsi, käyttäytymistäsi ja tapaa toimia, niin jätä pelko pois ja ole rehellinen. Se voi olla pelottavaa ja ahdistavaaa. Syyllisyyden ja häpeän kohtaaminen tehdyistä asioista. Tee se sellaisissa osissa, ettet ahdistu liikaa. Tarvitset rentoutumisharjoituksia välillä. Ja anteeksiantoa itsellesi.
Muista ettet ole yksin. Kaltaisiasi, kaltaisiamme on paljon. Osa on matkalleen lähtenyt juuri kaltoinkohtelevan suhteen jälkeen. Ja moni on polulla pitkälle päässytkin. Se minkä löytää itsestä, niin ajan mittaan se löydetty auttaa jatkamasta itsen ja toisten kaltoinkohtelua, mutta auttaa myös suojautumaan erilaisilta hyväksikäyttöyrityksiltä.
Kyllä tuo kovasti kuulostaa läheisriippuvuudelta...
Tule vertaistukiryhmään (nyt kesällä on vielä pienet ryhmät ) katsomaan huomaatko kuuluvasi joukkoon.Vähän veikkaan, että huomaat olevasi oikeassa paikassa. Se ei maksa mitään ja ainoa vaiva on tulla paikalle.
Et varmaan menetä mitään, vaikka tulisit katsomaan :)
Huh. Kiitos! Olen käynyt läheisriippuvaiset foorumilla. Mutta siellä ei ole kovin kiva ilmapiiri. Ehkä tuollainen tapaaminen olisi hyvä.. Olen kyllä empaattinen. Tunnen paljonkin. Mutta kaikki menee usein sellaiseksi möykyksi etten osaa niitä eritellä. Ulkopuolinen olo. Jos rakastun, kaikki menee pilalle joko siksi että minua hyväksikäytetään tai sitten itse kontrolloin. Pisin suhteeni oli tasaisen "tylsä". Tunteita ei ollut puoleltani tarpeeksi, pysyin tilanteessa turvallisuuden takia. Lopulta petin koska olin onneton. Kaverisuhteissa olen ollut vetäytyvä, minusta ei saa paljon irti. Sitten jos päätän olla itsevarmempi ja mennä&tehdä asioita. Olenkin liian hyökkäävä. Rajoja ei ole ja se on todella raskasta! Olisi ihanaa vain olla, oma itsensä.
Jos haluat lähteä kahville juttelemaan ja kuuntelemaan, niin se onnistuu kyllä.
Voin samalla kertoa vertaistuesta, muusta, kirjallisuudesta jne.
Mielelläni lähtisin kahville, mistä päin olet? Ei minulla oikeastaan ole mitään muuta syyllisyystaakkaa. Olen aina kaikille rehellinen, en pysty pitämään suhteita päällekkäin tai olemaan suhteessa jos epäilen tunteitani. Kun petinkin niin päätin edellisen suhteen heti siihen. Siitä kyllä tunnen syyllisyyttä. Kohtelen muita kuten toivoisin itseäni kohdeltavan, tai siihen pyrin. Pahaa en koskaan tarkoita. Mutta eipä narsistikaan omien viimeisten sanojensa mukaan.. Pahinta oli se miten annoin itseäni kohdella. Ja se hylätyksi tuleminen. Mutta auttoi juuri kun annoin hänelle ja itselleni anteeksi. Hän ei hylännyt siksi että olisin ollut heikko. Vaan koska löysi toisen "paremman uhrin" jonka kanssa muuttaa suoraan edellisestä suhteesta saman katon alle. Siksi vaihtoi numeronsa. Etten vaan pilaa mitään. Itse olin vain jotain "voi kokeilla kepillä jäätä" tyyppistä. En ollut tarpeeksi heikko hänen käyttötarkoitukseensa. En ole ehjä, mutta tajusin samalla jotain. Ja voin sitä nyt korjata:) En siis taida olla narsisti.
Olen pääkaupunki seudulla ja kun on seutulippu, niin pääsen melkein minne kahville tällä sektorilla.
Jos luot jonkun sähköpostiosoitteen ja laitat sen tänne, niin sovitaan se tapaaminen sähköpostitse.
Sama sijainti! S.posti on: [email protected]