Palvelen yhdeksän kuukautta ja jäljellä olisi enään 75pv ja ahdistus jatkaa loppua kohden kasvamistaan ku ei tunne ees lomillakaan itseänsä omaksi itsekseen vaan jatkuvasti on jännittynyt olo ja miettii paluuta kasarmille.
Se on nyt yltynyt ja se on niin mieltä raapivaa ettei sitä kyl jaksa sitä tunnetta koko ajan tuntea on sellainen olo et joku omistais sut ja pitäis orjana jota meet palvelemaan seuraavan viikon... Kestän kyllä loppuun saakka mut tämä tunne on kyl niin hairahtava et tekis mieli huutaa vaan ja hetkellistähän tämä armeijaelämä on mut silti se ottaa mielen päälle...
Onko muita palvelevia joilla on tullut tai tuli tämä samainen tunne loppupalveluksen kohdalla ja onnee loppupalvelukselle kaikille kyl sen jaksaa vaikka väkisin! :)
Se on nyt yltynyt ja se on niin mieltä raapivaa ettei sitä kyl jaksa sitä tunnetta koko ajan tuntea on sellainen olo et joku omistais sut ja pitäis orjana jota meet palvelemaan seuraavan viikon... Kestän kyllä loppuun saakka mut tämä tunne on kyl niin hairahtava et tekis mieli huutaa vaan ja hetkellistähän tämä armeijaelämä on mut silti se ottaa mielen päälle...
Onko muita palvelevia joilla on tullut tai tuli tämä samainen tunne loppupalveluksen kohdalla ja onnee loppupalvelukselle kaikille kyl sen jaksaa vaikka väkisin! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haha, mulla tulee tuo fiilis joka viikko töissä.. firman vaihto edessä.
Varusmiesjohtajien kesken joskus vaihdettiin samankaltaisia ajatuksia.. ja aikaa oli takana enemmän. Joillekin tutemuksia, tulee, joillekin ei. Asennoitumisesta, asenteesta ja persoonasta kiinni.
Jos tuntuu siltä, ettei osaa mitään, voi tulla samankaltaisia tunteita. Jos tuntuu, että osaisi paremmin: sama homma. Joskus yksittäinen varusmies- tai ammattijohtaja voi aihuttaa huonon tunteen. Kannattaa kysyä itseltään mikä hommassa eniten mieltä painaa.
Ja kyllähän sotilaat on vaan pelinappuloita kentällä.. jo ennen sotaa politiikan kentällä. Itselle se ei ole koskaan ollut mikään ongelma.. ei käskyjen vastaanottaminen eikä antaminen. Se on osa isompaa rulettia, joka ei muutenkaan voi pyöriä. Joillekinhan se on sitten ylitsepääsemätöntä, että joku käskee. Koko touhun -sotimisen ja siihen varautumisen- mielettömyys ei liene ole epäselvä kenellekään. Silti mielelläni varaudun opettelemalla tekemään sellaisessa tilanteessa edes jotakin.. kunnes joku saa kaikki sodat ja maidenväliset vihamielisyydet loppumaan. Sitä odotellessa.