Nuoret syöpäpotilaat?

Ketään..?

Ja olis kiva tietää että onko teillä kaikilla tosiaan paino pudonnut ja hb laskenut. Nimittäin itsellä hb on vieläkin ihan normaalin rajoissa ja paino ei laske. Päin vastoin, tuntuu että nousee jos en tarkkaile syömisiä kun en jaksa liikkua paljoa...

Ainoat oireet on:

- Yleinen sairauden tunne (kuin kuumetta olis)
- Paineen tunne vasemman kylkiluun alla
- Satunnaiset mahakivut
- Tummat silmänaluset ja sairaan värinen iho
- Pahat refluksivaivat poskiontelovaivat

Eli ei mikään terve olo tosiaankaan. Mutta ihmetyttää kun niin monessa paikassa sanotaan, että painon ja hb:n pitäisi tippua jos on syöpä. Itsellä ei ole näkynyt verenkuvassa kuin ihan pientä punasolumuutosta vaan.

Itse olen 21 vuotias, ja menossa rintasyöpä epäilyjen takia kokeisiin (rintojen VÄ, mammografia, näytepalat ja luultavasti verikokeet).
Kaikki mahdolliset oireet löytyy, vasen rinta on suurentunut, siinä on pieni patti, kipua on tajuttomasti, siitä tulee kirkasta nestettä, oksettaa, väsyttää, ja nyt kainalon imusolmukkeisiin on ilmestynyt kipuja. Huhhuh,..kauhulla odotellessa 8(

Kyllä elämä jatkuu ja oikestaan se vasta alkaakin täydellisenä ajallisen jälkeen. Kun uskot Jumalaan ja annat elämäsi Jeesuksen Kristuksen haltuun, niin ei ole mitään haätää lähteä täällä ja saat nahdä jo edellä menneitä sukusi jäseniä. Sinä voit rukoilla Taivaan Isäsältä voimia tuleviin päiviin.
Olen jo sen ikäinen että olen nähnyt monen sukulaisen ja ysävän poismenon. Sinun kannattaa nyt tehdä kaikkea kivaa ja sitä mistä pitää. Tietenkin on hyvä tehdä selväksi läheisille, miten sinut haudataan ja viettää aikaa läheisten kanssa.
Ja voihan olla, että aikasi ei ole vielä lähteä. Tietenkin lääkäreillä on kokemusta ja ovat sanoneet sinulle realistisen ennusteen.
Näitä asioita itsekkin usein ajattelen kun sukuni on lyhytikäistä.

Voimia sinulle N1992, tottakai nuo oireet kuulostaa pahalle. Mutta onhan tuossa vielä pieni mahdollisuus että tuo olisi jotain muutakin. Onko sulla suvussa ollut rintasyöpää? Ja vaikka olisikin rintasyöpää, niin kyllä nykyaikana on lääketiede kehittynyttä. Syöpä ei tarkoita nykyään välttämättä mitään lopullista tuomiota. Olet tehnyt ihan oikein, kun olet hakeutunut lääkäriin vaivojen vuoksi. Kerrohan sitten miten kävi tutkimuksissa.

Keissa, sen olen jotenkin aavistellut jo että nyt pitää tehdä kaikkea mukavaa ja nähdä paljon ystäviä, oman jaksamisen mukaan. En osaa sanoa uskonko Jumalaan, itseasiassa olen ajatellut etten usko. Mutta uskon että elämä jatkuu jossain muodossa kuoleman jälkeen ja tämä missä nyt elämme on vain jokin väliaikainen muoto, missä opetellaan asioita. Se tunne on vain vahvistunut sairastumisen myötä. Kaikki ne ihmiset jotka olen menettänyt kuoleman vuoksi ovat varmasti jossain. Mutta siihen en ota kantaa, onko kyse Jumalasta tai onko se jumala sellainen mitä on kuvattu. Ehkä ei ole jumalaa, mutta on jokin toinen olomuoto tämän olemisen jälkeen. Tämä on vain minun mielipiteeni.

N_24v.sinulle ja kaikille muillekin tiedoksi.NIIN KAUAN ON TOIVOA KUN ON ELÄMÄÄ.itse olen kolme vuotta sitten syöpään sairastunut ja edelleen olen tässä.kyllä nyk.lääketiede on niin paljon kehittynyt,että syovistäkin voi parantua.tietysti myös oma asenne vaikuttaa;siis älä luovuta,taistele.tsemppiä kaikille kohtalotovereille;)

Täällä 21-v nainen ja imusolmukesyöpä. Tauti todettiin tammikuussa ja hoidot on jo ihan loppumetreillä. En ole laihtunut sairauden enkä hoitojen takia. Ihan samalla tavalla joudun tarkkailemaan mitä syön kuin ennenkin. Hb on mulla ollut vähän alle 100.

Vaikka lääketieteellinen ennuste olisikin huono, niin älä nyt ihmeessä luovuta ja jää vaan odottelemaan kuolemaa. Jokainen sairaustapaus on omanlaisensa, ja lääkärit kertoo vain tilastotietoja. Sä voit olla se poikkeus siellä muiden joukossa. :) Nyt vähän taistelutahtoa peliin niin elät vielä monta kymmentä vuotta. Kaikki on asenteesta kiinni! Tiedän että syöpädiagnoosi järkyttää aluksi, mutta itse koen että olen saanut tästä kaikesta ihan älyttömästä uutta voimaa enkä oikeastaan vaihtaisi päivääkään pois. Sairaus on tehnyt minusta vahvemman, rennomman ja paremman ihmisen. Tietysti mun syöpä oli parempiennusteinen, ja kestin hoidot tosi hyvin ilman suurempaa pahoivointia yms. mutta oon varma että säkin selviät kaikesta kun vaan päätät niin. Ajattele että hoidot parantaa sut ja sitten olet taas terve!

Jos kaipaat juttukaveria niin anna vaikka sähköpostiosoitteesi.

No ehkä pelkkä asenne ei auta taudin etenemiseen... Kannattaa elää mahdollisimman normaalisti ja nauttia päivistä jotka saa olla terveenä. Pidä ruokavalio hyvänä, esim. välimeren tyyppinen on kaikista parhain. Ei syöpäpotilas ole taakkaa omaisille, mutta ikuiset hoidot aiheutaa stressiä. Siis se pelko, että mihin suuntaan tauti etenee.

Täällä 32v mies, mahalaukun syöpää vastaan on taisteltu tämä vuosi. Ei syöpädiagnoosi, vakavankaan syövän, ole automaattisesti kuolemantuomio. Minun syöpätyyppiä (diffuusi karsinooma, T3N1) sairastavista vain noin 20% selviää, mutta en minä ainakaan ole luovuttanut. Ensinnäkin suurin osa syöpäpotilaista on vanhuksia, joilla ei ole vastustuskykyä enää samassa mittakaavassa, toisekseen ennustelaskelmat on tehty usein vanhentuneiden hoitomuotojen aikaan, ja hoidot ovat kehittyneet viime vuosina tosi paljon. Hoidot on nyt ohi ja olen palaamassa "normaaliin" elämään. Sen pituudesta ei voi tietää mitään, jos syöpä leviää, voin kuolla hyvin nopeasti, mutta toisaalta voin elää vielä 50 vuotta. Vaikka hoidot oli rankkoja, ja hoitojen jälkeiset oireet ovat myös, niin ne kestää kun tietää, että ne vievät eteenpäin. Eli älä nyt vielä ala mitään saattohoitoja miettimään, ensin käyt hoidot läpi ja sen jälkeen, jos ei auta, on tuon miettimisen aika.

Hei

Voimia teille kaikille. Itse sairastin syövän 10 v sitten ja olin silloin 34 vuotta. Paranemisprosentti syövästäni oli suuri mutta silti pelotti. Tsemppiä ja taistelutahtoa päälle kaikille jotka taistelee syöpää vastaan.

Suomessa on erittäin hyvä hoito ja mielen pitäminen virkeänä auttaa aina..:)

Hei!

Paljon tsemppiä kaikille syöpätaistelijoille! Itse sairastin syövän 20v sitten ollessani 13v. Mahdollisuuteni selvitä oli vain 10% ja tässä sitä vieläkin porskutetaan. Taistelu oli kova, mutta jo pikkupoikana päätin, että tämän taistelun voitan.

Voin kyllä sen kertoa, että suuri määrä sädehoitoa ja solumurkkyjä on elinikäinen taakka. Ties mitä kummia vaivoja on esiintynyt matkan varrella. Siis huomattavasti enemmän kuin "tavallisilla pulliaisilla". Samoin minulla on jo nyt 33 vuotiaana alkanut tulemaan monia sellaisia vaivoja, joita on yleensä vanhuksilla. Hoidot ilmeisesti vanhentavat. Mutta aion kuitenkin elää vähintään 80 vuotiaaksi, vaikka sitten väkisin! :)

Suurtsempit!